Hesari hybridisoturina?

Kun jotain epäilyttävää on tapahtunut, vanha neuvo kuuluu: follow the money – kuka onkaan korjannut hyödyn?

Entäpä silloin, kun maan laajalevikkisin sanomalehti kampanjoi kotimaisille tiedusteluviranomaisille annettavista valtuuksista sensaatiohakuisesti hälyä nostattaen juuri ennen uuden tiedustelulain eduskuntakäsittelyä – kuka tällöin onkaan edunsaaja?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 16.12.2017 salakähmäisyyden ja mystiikan tyylilajeilla höystetyn artikkelin Suomen sotilastiedustelusta, tarjoillen lukijoille rusinoiksi pullaan valikoituja paljastuksia ilmeisen laittomin keinoin hankituista salaisista asiakirjoista aina korkeinta turvaluokitusta myöten.  

Sinänsä itsestäänselvästä asiasta koohkaaminen on lapsellista: jokainen itsenäinen valtio pyrkii varmistamaan sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuutensa harjoittamalla viranomaisten tiedustelutoimintaa sellaisia tahoja kohtaan, sekä valtakunnanrajojen sisäpuolella että ulkopuolella, jotka jossain tilanteissa voisivat aiheuttaa ongelmia valtion keskeiselle tehtävälle, kansallisen turvallisuuden ylläpidolle. 

Lehti muistaa muistuttaa lukijoitaan moneen kertaan kahdesta asiasta. Ensiksikin, Suomen sotilastiedustelua kohdistetaan erityisesti Venäjään – ikään kuin sillä olisi jotakin epätavallisen suurta uutisarvoa sen jälkeen, kun Venäjä ryhtyi aggressiiviseen voimapolitiikkaan ja kaappasi Ukrainan valtioaluetta 2014 vastoin kansainvälistä oikeutta ja lukuisia valtiosopimuksia, ja rajanaapurimme on senkin jälkeen halunnut nimen omaan profiloitua näyttävästi ulospäin sotilaallisella voimallaan ja lipun näytöllään eri yhteyksissä. 

Toisekseen, Helsingin Sanomat voivottelee sydäntäsärkevästi siitä, kuinka suomalaisten sähköposteja pian aletaan lukea Tikkakosken salaperäisten pusikkojen ja kieltotaulujen takana oikein urakalla. Jos Hesarin maalailemat painajaismaiset uhkakuvat toteutuvat, myötätuntoni on kokonaan niiden tylsillä ja tyhjänpäiväisillä arkipäivän jaarituksilla kuormitettujen tiedustelijoiden puolella, joiden pahimmaksi työstressiksi koitunee pitkästyminen haettaessa turvallisuudelle relevantteja tiedonmurusia kansalaisten tervehdysten vaihdosta ja keskinäisten juoksevien asioiden junailusta. 

Tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea saada lukijat hätkähtämään, keinolla millä hyvänsä. Journalistisen etiikan kannalta "lukijoiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu", kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen. HS:n vastaavan päätoimittajan, Kaius Niemen mukaan salattuja tietoja käytettiin lähteenä laillisesti. Mitä vahinkoa tällä hölösuujournalismilla Suomen valtiolliselle edulle mahdollisesti aiheutettiinkaan, sehän ei lehtimiehiä kiinnosta sitten pätkän vertaa. 

Lehtihenkilöt ovat nyt ottaneet hoitaakseen niin suunnattoman tärkeän mission, että eihän minunkaan auta muu kuin kantaa korteni kekoon parhaani mukaan, menivätpä ne korret lopulta miten päin tahansa – sehän on tämän pelin henki, että pääasia kun puhutaan.

Jotta kaikki saisivat riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä Sanomatalossa tapahtuu, olen siis velvoitettu kohdistamaan lukevan yleisön huomiota tämän juuri aloitetun tiedotuskampanjan edunsaajaan.

Olettakaamme, että Venäjän vihastumisella ja jokaisen meistä sähköpostien vuotamisella saadaan nyt säikyteltyä onnistuneesti riittävä määrä kansalaisia. Tällä puolestaan saadaan istuvat kansanedustajat reagoimaan  kampanjan tavoitteiden mukaan, koska heidän on kansansuosionsa varmistaakseen reagoitava omien huolestuneiden kannattajiensa pahimpiin pelkoihin ja osoitettava olevansa näiden puolella, HS:ssa todistetusti pahoja Suomen tiedusteluviranomaisia vastaan, jotka saavat siepata sähköpostejasi. 

Kenties tällä yksityisyyden suojan menetyksellä pelottelevalla hybridikampanjalla päästään tavalla tai toisella vesittämään suurella työllä valmistellun lakiesityksen sellaisia kohtia, joista olisi eniten lisäarvoa Suomen tiedusteluviranomaisille – ja viime kädessä kaikille suomalaisille – ja ennen kaikkea, eniten haittaa tiedustelun kohteille, jotka voivat jonakin päivänä tehtävänsä mukaan olla käskystä aiheuttamassa Suomelle joko sotilaallista tai muuta turvallisuusuhkaa. 

Bolshoi spasiba, Gelsingin Sanomat!