Poliittinen virhe voi olla peruuttamaton

Sipilän hallitus teki 2000 -luvun raskaimman poliittisen virheen syksyllä 2015 turvapaikanhakijoiden alkaessa tulvia Suomeen Tornion kautta. Julkisesti ei ole koskaan perusteltu, miksi hallitus jätti silloin soveltamatta Dublinin sopimusta Suomen eduksi, vaan päätti soveltaa sitä ehdoin tahdoin Suomen vahingoksi. 

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) ja tuolloinen sisäministeri Petteri Orpo (kok) käyttivät päätösvaltaansa, jotta aikaa myöten 32 000 turvapaikanhakijaa,  jotka olivat matkustaneet lukuisten turvallisten maiden kautta halki Euroopan, otettiin turvapaikkahakemuksensa käsittelyyn nimen omaan Suomeen.

Dublinin yleissopimus säätää turvapaikkahakemuksen käsittelystä, ks. laajemmin

https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/1997/19970099#idp445983232

——-

6 artikla

Kun voidaan osoittaa, että turvapaikanhakija on luvattomasti ylittänyt jäsenvaltion rajan tullessaan jäsenvaltioon maitse, meritse tai lentoteitse Euroopan yhteisöihin kuulumattomasta valtiosta, on turvapaikkahakemuksen velvollinen käsittelemään se jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija on näin tullut.

Tämän valtion vastuu lakkaa kuitenkin, jos osoitetaan, että hakija on ennen turvapaikkahakemuksen jättämistä asunut ainakin kuusi kuukautta siinä jäsenvaltiossa, johon hän on turvapaikkahakemuksensa jättänyt. Tässä tapauksessa viimeksimainittu jäsenvaltio on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.

——-

Siis v. 2015 olisi riittänyt, että Haaparannasta bussilla Tornioon tulleilta olisi Suomessa selvitetty pelkästään ensimmäinen EU:hun maahantulovaltio – minkä jälkeen heidät olisi voitu ensi tilassa passittaa kyseisiin tulomaihin. Ei siihen olisi kuutta kuukautta mennyt. 

Näköhavaintojen perusteella tulijat saapuivat Ruotsista, joten Suomi ei ainakaan ollut se jäsenvaltio, johon turvapaikanhakija on näin tullutOrpoa selkärankaisempi sisäministeri olisi joko määrännyt Suomen rajaviranomaiset käännyttämään bussit matkustajineen takaisin Haaparantaan tai sitten rajannut selvitystyöt pelkästään sen Dublin-jäsenvaltion selvittämiseen, johon turvapaikanhakija on ensimmäiseksi tullut, jotta hänet voidaan siirtää sinne. 

Ei toki ole mikään Dublinin sopimuksen rikkomus toimia omaksi vahingokseen – niinhän juuri Sipilä & Orpo päättivät poliittisesta tahdostaan, ottaessaan selvitettäväksi pitkän kaavan mukaan suojelun tarpeen kaikilta 32 000:lta Suomessa, tunnetuin seurauksin (n. 10 000 laittomasti maassa oleskelevaa, lukuisia henkirikosten ja seksuaalirikosten uhreja ym.) sekä tuntemattomin seurauksin (visusti salattu miljardiluokan ylimääräinen kuluerä veronmaksajille joka ikinen vuosi 2015 jälkeen hamaan tulevaisuuteen saakka). 

Kuvituskuvassa pellenä esiintyvä Kai Mykkänen ei itse ollut ratkaisemassa vuoden 2015 päätöstä, vaan hän joutuu sisäministerin tehtävissä kokoomuslaisten edeltäjiensä perintönä nyt selittelemään ministeritoveriensa tekemisten seurauksia, kuten tämänaamuisessa Ykkösaamun haastattelussa.

https://areena.yle.fi/1-4575939?autoplay=true

Ei hänkään toki mainitse halaistua sanaa siitä, että syksyllä 2015 Suomella olisi ollut kaikki tilaisuudet välttää se tapahtumaketju, jonka seurauksia nyt yritetään parsia supliikilla, kokoustamisella ja paperien tuottamisella. Vahinkoa kärsineille siitä lienee hyötyä vähänlaisesti, ja sisäisen turvallisuuden parantumiseen tuskin monikaan uskoo kaiken poliittisen avuttomuuden jälkeen.  

Nähtäväksi jää, seuraammeko kaikessa muodikkaasti matkitun Ruotsin esimerkkiä autojen polttoineen ja poliisin sekä pelastushenkilöstön kivityksineen. Varmaa on, että turvallisuusilmapiiri Suomessa on muuttunut pysyvästi huonommaksi harjoitetun maahanmuuttopolitiikan tuloksena. 

Miten huoltosuhteeseen vaikuttaa nyt joutilaiden nuorten miesten elättäminen loppuikänsä sosiaalisilla tulonsiirroilla tai sen kerrannaisvaikutukset perheiden / sukujen yhdistämisineen, siitä antanevat viitteitä jo tähän mennessä kertyneet työttömyystilastot, joissa Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tulleet erottuvat omaksi luokakseen. 

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201703242200091348

Kaikeksi onneksi äänestäjillä on sentään huhtikuussa tilaisuus ottaa kantaa hallituspuolueiden politiikan onnistumiseen eri tehtävissään. Onko todennäköistä, että huono politiikka korjaantuu äänestämällä valtaan uudelleen samoja päättäjiä, jotka vain mukauttavat puheitaan vaalien alla, vaiko sitten johdonmukaisesti täysin erilaista politiikkaa ajaneita?

Ja mikä takaa, että äänestäjän tahto silloinkaan toteutuisi, varsinkaan politiikan muilla osa-alueilla?

Siinäpä pulma, joka pitää vireillä mielenkiinnon niin äänestäjillä kuin ehdokkaillakin.  

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu