Höpöheinä vaarantaa aivoja – ja muutakin

Suomen Lääkärilehti No 41/11.10.2024 julkaisi Tiede -osassaan katsauksen kannabiksen käytön terveyshaitoista. The New York Times julkaisi 22.10.2024 laajan tutkivan journalismin artikkelin, jossa se raportoi väestön tasolla havaintoja Yhdysvalloista kannabiksen tultua laillistetuksi useissa osavaltioissa.

Sivullaan 1600 Lääkärilehti julkaisi vertaisarvioidun katsauksen otsikolla Kannabiksen käytön terveyshaitoista on tärkeää olla ajan tasalla.

Kirjoittajat: Jonna Levola LT, dosentti, päihdelääketieteen apulaisprofessori, osastonylilääkäri, Helsingin yliopisto ja Hus, psykiatria, Alexander Denissoff LT, apulaisylilääkäri, Tyks riippuvuuspsykiatria, Antti Mustonen LT, dosentti, Tampereen yliopisto ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue, mielenterveys- ja riippuvuushoidon palvelut ja Solja Niemelä LT, dosentti, päihdelääketieteen professori, ylilääkäri Turun yliopisto ja Tyks, psykiatria.

Kirjoituksen voi lukea kokonaisuudessaan vaikkapa kirjastossa. Seuraavassa poimintoja sisällöstä (lyhennettynä ja kirjallisuusviitteet poistettuina luettavuuden vuoksi):

– Kannabiksen käyttö lisääntyy, ja sitä käyttäviä potilaita kohdataan enenevässä määrin myös terveydenhuollossa.

– Erityisesti korkea THC-pitoisuus liittyy kannabiksen käytön yhteydessä ilmeneviin psykiatrisiin haittoihin.

– Kannabiksen runsas käyttö on erityisesti nuorilla yhteydessä kielteisiin kognitiovaikutuksiin.

– Kannabiksen käyttö raskausaikana on yhteydessä raskauskomplikaatioihin ja syntyvän lapsen myöhempiin tarkkaavuus- ja käytösongelmiin.

– Kannabis vaikuttaa haitallisesti keuhkoihin. Erityisesti keuhkoputkitulehdukselle altistava vaikutus on suurempi kuin tupakalla.

Kannabisriippuvuuden kehittymisen riskiä lisää nuorena aloitettu ja tiheäjaksoisempi käyttö.

Kannabiksen käyttö on lisääntynyt niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen selvitysten mukaan 15–69-vuotiaista suomalaisista kannabista ainakin kerran elämänsä aikana käyttäneiden osuus on viisinkertaistunut vuoden 1992 kuudesta prosentista 29 prosenttiin vuonna 2022.

Kannabisriippuvuus

Kannabisriippuvuus, kuten muutkin riippuvuudet, on pitkäaikainen ja usein relapsoiva sairaus. Sen keskeisiin piirteisiin kuuluu käytön hallinnan menettäminen ja sen jatkuminen huolimatta aiheutuvista haitoista.

Kannabisriippuvuuden kehittymisen riski on sitä suurempi, mitä nuorempana käyttö on aloitettu ja mitä enemmän ja pidempään kannabista on käytetty. Perintötekijät selittävät kannabisriippuvuuden syntymisen riskistä tutkimuskirjallisuuden perusteella noin puolet. Noin yhdelle neljästä kannabiksen käyttäjästä kehittyy kannabisriippuvuus, ja riskiä lisää nuorena aloitettu ja tiheäjaksoisempi käyttö.

Kannabiksen vieroitusoireisiin kuuluu keskeisimmin masentunut mieliala, ahdistus, levottomuus, ärtyneisyys, vähentynyt ruoka­halu ja unihäiriöt. Fyysiset vieroitusoireet ovat harvinaisempia. Niitä voivat olla vatsakrampit, lihaskivut, vapina, päänsärky, hikoilu, vilunväristykset ja laihtuminen. Oireet alkavat yleensä 1–2 päivän sisällä käytön loppumisesta tai merkittävästä vähenemisestä. Ne ovat huipussaan 2–6 päivän kuluessa ja kestävät useiden viikkojen ajan.

Psykiatriset haitat

Kannabiksen käyttö on yhdistetty haitallisiin psykiatrisiin seurauksiin, kuten psykoosiin, masennukseen ja ahdistuneisuushäi­riöihin. Erityisesti kannabiksen käytön ja psykoottisten häiriöiden yhteydestä on tukevaa näyttöä.

Ohimeneviä psykoottisia oireita kannabik­sen käytön aikana raportoi 5–50 % aikuisista riippuen siitä, miten oireita on kysyttäessä kuvattu. Kannabiksen laukaiseman, hoitoa vaatineen psykoosin ilmaantuvuus aikuisväestössä on noin 3–6 tapausta 100 000:ta kohden.

Väestöpohjaiset kansalliset rekisteritutkimukset osoittavat, että pitkäaikainen psy­koottinen häiriö eli skitsofreniakirjon sairaus kehittyy noin 20–50 %:lla potilaista, joilla on alun perin diagnosoitu kannabiksen laukaisema psykoottinen häiriö. Tämä konversioriski on suurempi miehillä ja henkilöillä, jotka ovat aloittaneet kannabiksen käytön teini-iässä tai käyttävät kannabista, joka sisältää korkeita pitoisuuksia THC:tä. Kannabiksen selitysosuus skitsofreniassa on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana ja on 2010-luvulla arvioitu olevan noin 6–8 %.

Kannabista käyttävillä henkilöillä esiintyy itsetuhoisuutta, itsemurhayrityksiä ja itsemurhia yleisväestöä enemmän, mutta syy-yhteyden luonne ei ole täysin selvä.

Kannabis ja kognitio

Kannabiksen käyttö aiheuttaa akuutisti oppimisen, muistin, tarkkaavaisuuden ja työmuistin heikkenemistä. Vähemmän selvää on se, liittyykö kannabiksen käyttö pidempiaikaiseen kognitiiviseen heikkenemiseen. Tapaus-verrokkitutkimukset osoittavat melko johdonmukaisesti, että runsaasti kannabista käyttävät suoriutuvat heikommin neuropsykologisissa tutkimuksissa kannabista käyttämättömiin verrattuna. Yhteys on osoitettu myös prospektiivisissa tutkimuksissa.

Toiminnanohjauksen, tarkkaavuuden, oppimisen, muistin, motoristen taitojen ja sanallisen sujuvuuden osalta suoriutuminen on ollut verrokkeihin nähden tilastollisesti merkitsevästi heikompaa, joskaan erot eivät ole kovin suuria. Kun arvioidaan suoriutumista vähintään kuukauden kannabiksesta pidättäytymisen jälkeen, ei eroa enää todeta. Tämä viittaisi siihen, että neuropsykologiset toiminnot voisivat palautua käytön loppumisen myötä. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että kognitiivisten toimintojen heikentymisen aste ja palautumisen kesto ovat riippuvaisia kannabiksen käytön kestosta ja määristä.

On yhä enemmän näyttöä siitä, että kannabiksen käyttö nuoruusiässä on erityisen haitallista kognitiivisten toimintojen kannalta. Useissa pitkittäistutkimuksissa on havaittu varhaisen kannabiksen käytön olevan yhteydessä heikompaan suoriutumiseen neuropsyko­logisissa testeissä myöhemmällä iällä.

Kannabis ja keuhkoterveys

Kannabis lisää keuhkosyövän riskiä eri tutkimusten mukaan jopa nelinkertaiseksi. Kannabiksen käyttö on vahvasti yhteydessä yskään, yskösten erittymiseen ja hengenahdistukseen. Näitä oireita esiintyy usein suhteellisen vähäisilläkin kannabiksen käyttömäärillä, ja ne parantuvat kannabiksen käytön vähentämisen tai lopettamisen myötä. Kannabis aiheuttaa keuhkoputkitulehdusta ärhäkämmin kuin tupakka, muttei ole selvää miksi. On esitetty, että kannabiksen savu olisi poikkeuksellisen ärsyttävää, tukahduttaisi immuunivasteita infektioille tai että kannabiksen polttaminen korkeissa lämpötiloissa ilman suodattimia olisi erityisen vahingollista hengitysteiden limakalvoille.

Käyttö raskauden ja imetyksen aikana

Kannabiksen käyttö raskaana ollessa altistaa sikiön kannabinoideille. Raskaudenaikainen altistuminen kannabikselle on yhteydessä alhaiseen syntymäpainoon, raskausajan ly­hyempään kestoon ja tehohoidon tarpeeseen vastasyntyneenä.

Muut terveyshaitat

Kannabikseen liittyvät myrkytykset ovat tutkimusnäytön mukaan lisääntyneet, kun kannabista on lakimuutosten myötä helpommin saatavilla. Myös raskauden aikainen kannabis­altistus ja kannabikseen liittyvät sairaalahoidot raskaana olevilla ovat lisääntyneet, toisaalta vastasyntyneiden komplikaatiot eivät näytä ­lisääntyneen.

Kannabinoidien käyttöön voi liittyä hype­r­emeesioireyhtymä (emesis = vomitus, oksentaminen, oksentelu, oksennus), johon liittyy syklistä oksentelua ja vatsakipua. Se esiintyy 48 tunnin kuluessa toistuvan ja runsaan kannabiksen käytöstä. Hyperemeesioire­yhtymä selittää noin 10 % kannabikseen liittyvistä päivystyskäynneistä.

Kannabis ja ajoterveys

Kannabis vaikuttaa haitallisesti ajokykyyn. ­Onkin esitetty, että kannabiksen käytön merkittävin kansanterveydellinen haitta liittyisi akuutin kannabispäihtymyksen aikaisiin liikennetapaturmiin. Erityisesti korkeat THC-pitoisuudet verenkierrossa ovat yhteydessä kohonneeseen onnettomuusriskiin, eikä selvää turvarajaa THC:n veripitoisuuksille voida tutkimusnäyttöön perustuen asettaa.

Ajokyvyn näkökulmasta ei ole merkittävää, onko verenkierrossa oleva THC peräisin päihdekäytöstä vai lääkekannabiksesta. Kannabista käyttävät henkilöt myös yliarvioivat omaa ajokykyään käytön jälkeisinä tunteina, vaikka ajosimulaattorissa ajo­kyky näyttää selvästi heikentyneeltä. Tämä arviointikyvyn vaikeus näyttää pätevän myös lääkekannabista käyttävillä.

* * *

Jos maailman tiedotusvälineistä olisi nimettävä laatujournalismin lippulaiva, The New York Times (lyhennettynä NYT) kuuluisi siinä ehdottomaan parhaimmistoon. Suomessa yhdelläkään tiedotusvälineellä ei ole samanlaisia resursseja ja verkostoja asiantuntijoiden ja vaikuttajien kanssa, journalistisesta tasosta ja luotettavuudesta puhumattakaan. NYT palvelee suoraan lukijoitaan pyrkien totuuteen riippumatta kulloisestakin vallitsevasta ”poliittisesta korrektiudesta” eikä sen julkaisukynnystä sovelleta toimituksen sisäisen ilmapiirin ”kuplan” hengessä.

22.10.2024 NYT julkaisi artikkelin otsikolla
As Marijuana’s Popularity Grows, So Do Its Harms
”The drug, legal in much of the country, is widely seen as nonaddictive and safe. For some users, these assumptions are dangerously wrong.”

Kirjoittajat: Megan Twohey, Danielle Ivory ja Carson Kessler. https://www.nytimes.com/2024/10/04/us/cannabis-marijuana-risks-addiction.html

Artikkelin mukaan Yhdysvalloissa psykiatrit hoitavat lisääntyvästi potilaita, joille tämä huume on aiheuttanut harhaluuloisuutta, vainoharhoja ja muita psykoosin oireita. Ensiavun poliklinikoilla niin pienissä paikallissairaaloissa kuin suurissa yliopistosairaaloissakin päivystävät lääkärit kohtaavat huumeen aiheuttamasta vaikeasta oksennuttamisesta ja kivuista kärsiviä – mahdollisesti vakava tila, ennen harvinainen ja nyt yleinen (= Lääkärilehden edellä mainitsema hyperemeesioire­yhtymä).

Kannabiksen laillistumisen kiihdyttyä liittovaltiossa, lääkärit kohtaavat nyt räjähdysmäisen lisäyksen huumeen käytössä ja sen voimakkuudessa. 33 miljardin dollarin teollisuuden ala on juurtunut, se tuottaa yhä laajempaa valikoimaa kannabistuotteita, joilla päihdyttävyydessään ei ole paljoakaan tekemistä sen marihuanan kanssa, jota oli saatavilla sukupolvi sitten. Kymmenet miljoonat amerikkalaiset käyttävät huumetta, lääkinnällisiin tai virkistystarkoituksiin – useimmat ongelmitta.

Mutta se kasvava joukko, joka käyttää nyt voimakkaampaa kannabista useammin, enimmäkseen pitkäaikaiskäyttäjät, kärsii vakavista terveysongelmista. Haitat ovat laajempia ja vakavampia kuin on aiemmin raportoitu. Aukot osavaltioiden säädöksissä, vähäinen terveysvalistus ja liittovaltion rajoitukset tutkimukselle ovat jättäneet monet kuluttajat, viranomaiset ja jopa lääkärit tietämättömiksi näistä seurauksista.

Yhä uudelleen, The New York Times kohtasi vaarallisia väärinkäsityksiä. Monet käyttäjät uskovat esimerkiksi, ettei kannabiksesta voi tulla riippuvaiseksi – mutta miljoonat tulevat. Noin 18 miljoonaa – lähes kolmannes kaikista yli 18-vuotiaista käyttäjistä – on raportoinut kannabisriippuvuuden oireista, Columbian yliopiston epidemiologin NYT:lle tekemän tietokanta-analyysin arviossa (v. 2022 kansallinen väestökartoitus henkilöistä, jotka raportoivat käyttäneensä kannabista edellisen vuoden aikana). Sen mukaan he jatkavat käyttöä huolimatta merkittävistä haitoista elämälleen. Heistä n. kolmea miljoonaa pidetään kannabisriippuvaisina. Tulokset ovat erityisen synkkiä 18–25 -vuotiailla: yli 4,5 miljoonaa käyttää ainetta päivittäin tai lähes päivittäin, 81% heistä täyttää riippuvuusoireyhtymän kriteerit.

Kannabiksen terveysriskien arvioimiseksi NYT tutki potilaskertomuksia sekä terveydenhuollon ja vakuutusten dataa; kävi läpi tieteellisiä tutkimuksia; haastatteli yli 200 terveysviranomaista, lääkäriä, säännöstelijää ja kuluttajaa. Toimittajat tekivät kyselyitä yli 200 lääkärille n. puolella tusinalla erikoisalalla ja lähes 600 henkilölle, jotka kärsivät kannabiksen hyperemeettisestä oire­yhtymästä (cannabinoid hyperemesis syndrome, C.H.S.).

Kun osavaltiot alkoivat laillistaa marihuanaa lähes kolme vuosikymmentä sitten, aluksi lääkinnälliseen käyttöön mm. AIDS– ja syöpäpotilaiden vetoomuksista, ne käynnistivät tahattoman kokeilun kansanterveydellä. Nykyisin 24 osavaltiota ja District of Columbia sallivat myös viihdekäytön. Tänä syksynä Florida, Etelä- ja Pohjois-Dakota äänestävät asiasta, mikä voi laillistaa sen yli puolessa liittovaltiota.

Vain kaksi osavaltiota asettaa rajan tuotteiden THC-pitoisuudelle laillisessa viihdekäytössä. Vain 10 osavaltiota edellyttää pakkauksissa varoituksia tuotteiden riippuvuusriskistä, vielä harvemmat vaativat varoituksia kannabiksen hyperemeettisestä oire­yhtymästä tai psykoosiriskistä. Yksikään osavaltio ei seuraa – tai edes kykene arvioimaan – kattavasti terveysriskejä.

Neurotieteen tutkija Yasmin Hurd: ”Kunnes olemme tutkineet perinpohjaisesti muunnettua kannabista sen kaikissa muodoissa, on väärin nimittää niitä turvallisiksi, laillisiksi valmisteiksi. Se on parhaimmillaan harhaanjohtavaa ja pahimmillaan vaarallista.”

Myöhempi painostus viihdekäytön sallimiseksi sai kannatusta vankeusrangaistuksista – joissa musta väestönosa oli yliedustettuna – vähäisistä huumerikoksista. Kannattajat väittivät, että säädelty markkina on turvallisempi ja tuottaa verotuloja. (Kuulostaako tutulta? HM)

Hyvässä tarkoituksessa siis tehtiin lyhytnäköisiä poliittisia päätöksiä, joista tulikin aikaa myöten karhunpalveluksia haavoittuvimmassa asemassa oleville käyttäjille.

Voittoa tavoitteleva kaupallinen kannabisteollisuus mainosti tuotteidensa hyötyjä, mutta lääkinnällisen käytön sijaan se keskittyi kehittämään nopeampaa, voimakkaampaa ja koukuttavampaa ”pilveä”. 1990 -luvulla poltettu kannabis sisälsi tyypillisesti 5 % THC:ta. Se muutettiin vape-höyrytyskyniin, nopeavaikutteisiin syötäviin annoksiin, valmiiksi käärittyihin sätkiin vaikutuksen tehostein sekä uutteisiin, joissa on 99 % THC:tä.

Artikkeli käy läpi useita nimeltä mainittuja haastateltuja potilastapauksia (osa kuvitettuna henkilön valokuvalla), niin hyperemeettisestä oireyhtymästä kuin psykoosin oireista (hallusinointi, vainoharhaisuus). Myös ilman näitä, kannabis voi sotkea elämää vaikeuttamalla syömistä, nukkumista ja keskittymistä, joskus vierotusoireilla (ahdistus, masennus, kivut). Kannabiksesta vierotuksen tueksi ei ole rekisteröityjä lääkevalmisteita, ja itsehoitoyritykset mm. opiaateilla voivat pahentaa kierrettä.

Onkohan NYT:n raportoimista Yhdysvaltain kokemuksista mitään opiksi otettavaa Suomessa?

* * *

Miksi tämä blogi sallimatta kommentointia?

Kannabiksen vaikutukset ja sen merkitys elämän laadulle sekä seurausvaikutukset yhteiskunnalle ovat voimakkaasti latautuneita kysymyksiä. Aiemman kokemukseni perusteella Puheenvuorossa sen käsittely johtaa yleensä hedelmättömään inttämiseen, johon minulla ei ole nyt aikaa eikä mielenkiintoa, niin leikkisiä haukkumanimiä kuin siinä saakin.

Blogissa referoitu katsaus Lääkärilehdestä on suunnattu potilastyötä tekevien lääkäreiden lukijakunnalle. Se edustaa nykyiseen ajankohtaan päivitettyä tieteellistä kovaa faktaa, maamme huippuluokan asiantuntijoiden esittämänä (jotka ovat perehtyneet aiheeseen syvällisesti ja ovat myös päteviä arvioimaan maailmalla julkaistun tutkimustiedon metodologiaa sekä tutkimusten usein ristiriitaisia tuloksia) – asiasisältöön en ole puuttunut yllä muuten kuin typistämällä tekstin laajuutta. Jos joku haluaa välttämättä kiistää tutkimusnäyttöön perustuvia tosiasioita, niin siitä vain – mutta tehköön sen jossakin muualla…

Usein syytetään lääketieteellisen näkökulman olevan liian kapeutunut arvioitaessa näinkin yhteiskunnallisesti merkittäviä periaatteellisia kysymyksiä, kuten yksilön rajoittamatonta oikeutta sekoittaa kemiallisesti nuppinsa saavuttaakseen hetkellisesti mielihyvän sävyisiä elämyksiä ”harmittomilla” aineilla, mistä ei ole haittaa ainakaan kenellekään muille.

Argumentti haitattomuudesta sivullisille olisi pätevä ainoastaan niin armottomassa kapitalismissa, jossa kaikki terveyshaitat seurausvaikutuksineen ja kustannuksineen jäävät täysimääräisinä itselleen terveysongelmia aiheuttaneiden kannettaviksi tai vakuutettaviksi omalla kustannuksella. Onneksi pohjoismainen hyvinvointivaltio ei sentään ole niin armoton, vaan julkiset palvelut maksetaan meidän kaikkien yhteisestä pussista verotuksen kautta.

Onko toivottavaa, että verovaroja suunnataan yhä enemmän juuri kannabishaittojen kustannuksiin, tai että pahassa kriisissä olevan terveydenhuoltomme voimavaroja kuormitetaan yhä raskaammin pössyttelyn pahimpien ongelmakäyttäjien hoidolla ja kuntoutuksella, muiden potilasryhmien joutuessa odottamaan hoitoon pääsyä tai jäädessä vaille hoitoa? Miten työvoimapulaamme vaikuttavat kannabiksen kognitiota huonontavat ja passivoivat vaikutukset ja pahimmillaan työkyvyttömyys? Näitä pohtikoon kukin tahollaan.

Mutta NYT:n tutkivien journalistien näkökulma ei todellakaan ole ahtaan lääketieteellinen, vaan avaran journalistinen vailla ennakkoluuloja. He raportoivat meille siitä ihannetilasta, johon pyrkimisestä näyttää joillekin Suomessa tulleen elämäntehtävä: kannabiksen vapauttamisesta, joka ratkaisee ongelmamme tuomalla meille muikealta sauhulta tuoksuvan maanpäällisen paratiisin, jossa vallitsee flegmaattinen passiivisuuden ilmapiiri.

Kaikille ei tietenkään tule kannabiksen haittoja, eiväthän kaikki tupakoitsijatkaan saa keuhkosyöpää. Taustalla on yksilöllisiä, osin geneettisiä piirteitä jotka joko altistavat kannabiksen terveysongelmille tai sitten suojaavat niiltä. Etukäteen arpaonneaan siinä ei kukaan voi omalta kohdaltaan varmasti tietää, mutta monet meistä eivät voi vastustaa kiusausta kokeilla tuuriaan, varsinkin jos tilaisuuksia kokeiluihin tyrkytetään yhä useammin.

Toivottavasti tämän blogin lukeminen ehkäisisi pahimpia vaikeuksia edes joiltakin sekä niihin ajautuneiden tarvetta kysyä ”miksi kukaan ei kertonut?”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu