Maksaako toimitusministeristön toimettomuus ukrainalaisten henkiä?
Petteri Orpo käy hallitusneuvotteluja, joiden kestosta ei voi kukaan tässä vaiheessa tietää. Uuden hallituksen nimittämiseen saakka eronpyyntönsä jättänyt Sanna Marinin hallitus jatkaa toimitusministeristönä, jolla ei ole varmaa kansanedustuslaitoksen parlamentaarista luottamusta ja jonka ei odoteta tekevän uusia poliittisia toimia.
Toimitusministeristön asemasta ei kuitenkaan ole nimenomaisia säännöksiä, etenkään poikkeusoloja koskevia. Tärkeän päätöksenteon halvaantuminen Suomessa voi kuitenkin osaltaan maksaa ihmishenkiä 1500 km etelämpänä ja pahimmillaan kostautua Euroopan turvallisuuden epävakautena vuosikausiksi.
Ukrainan odotetaan lähiaikoina käynnistävän vastahyökkäyksen laittomasti maahan tunkeutuneiden Venäjän joukkojen torjumiseksi ja aikanaan häätämiseksi pois Ukrainan valtioalueelta. Suomi on auttanut Ukrainan puolustustaistelua pian miljardilla eurolla, ja muut Naton jäsenmaat panostavat moninkertaisia summia sen varmistamiseksi, että Venäjä ei hyödy julmasta hyökkäyksestään ja Ukraina pääsee aikanaan sekä rauhaan että vielä halutessaan itse puolustusliitto Naton jäseneksi.
Ukrainan puolustustaistelun pullonkaulana on pitkään ollut sen pula tykistön ammuksista, joita taas hyökkääjällä on riittänyt moninkertaisesti käytettäväksi paitsi Ukrainan taisteluasemia vastaan, myös asuinkorttelien ja muiden siviilikohteiden raunioittamiseksi sen sotarikoksia kaihtamattoman taistelutavan mukaisesti. Ukrainaa tukevat valtiot tietävät asian ja pyrkivät tahoillaan käynnistämään omaa alan teollisuuttaan voidakseen toimittaa apua. Pullonkaulana on kuitenkin poliittinen päätöksenteko, ennen kuin on saatu aikaan valtioiden tilauksia teollisuuden toimitettaviksi.
Suomessa puolustusteollisuus antaa ymmärtää kapasiteettia kyllä löytyvän, sen sijaan joudutaan toistaiseksi vain pyörittelemään peukaloita kunnes vihdoin maahan saadaan hallitus, jolla on valtuudet jättää tilauksia.
Meillä on kuitenkin Marinin toimitusministeristö, jonka ministereille maksamme ministerin palkkaa edelleen jokaiselta päivältä, etenevätpä hallitusneuvottelut tai sitten eivät. Sen puolustusministerinä jatkaa Antti Kaikkonen – olisiko kohtuullista, että hän tekisi toimenkuvansa mukaisia töitä edelleen juoksevan palkkansa eteen, ja allekirjoittaisi virkamiesten valmistelemat tilaukset historiallisesti poikkeuksellisessa ja kriittisessä tilanteessa, jotta turhat viiveet lyhenisivät, niitä kun tulee vääjäämättä joka tapauksessa. Kyse ei olisi politiikan linjan muutoksesta vaan Marinin hallituksen Ukrainan politiikan jatkamisesta, jolle on edelleen suomalaisten enemmistön vahva tuki.
Vai onko järjen käyttö Suomessa suorastaan kielletty, ja juristeria pakottaa estämään mielekkään toiminnan, olipa asia mikä hyvänsä? Pitääkö vasta valitun eduskunnan päättää asiasta, jos toimitusministeristö kokee muuten olevansa liian hampaaton?
Ukrainalaiset tarvitsevat sivistysmaiden apua joka hetki, ja paradoksi on siinä, että otsikkokuvan tappava tuote yllä on näinä aikoina luonteeltaan humanitäärisintä ja konkreettisinta auttamista, jolla heidän henkeään ja terveyttään voidaan tehokkaasti suojella.
Miten sen nyt ottaa. Miten Ukrainan aseistaminen säästää ihmishenkiä?
Tavoitteet Natolla lienee mielumminkin vahingoittaa Venäjää. Tämä sota ei ole päättymässä Ukrainan täyteen voittoon, joka olisi riippuvainen siitä paljonko pommeja annetaan.
Pelkkää vedätystä sanoa, että Ukrainan maa alueen täydellinen vapauttaminen (ml. Krimi) riippuisi siitä kuinka nopeasti Suomi tai länsi antaa aseita.
Euroopassa on kautta vuosisatojen maa-alueet vaihtaneet omistajaa. Kuuluisiko Krimi Turkille?
Väestö Krimillä näyttää olevan enemmän Venäjän kannalla. Ukrainalle se olisi vaurauden lähde. Natolle se olisi sillanpää asema – ja siksi tietenkin Venäjä takertuu siihen.
Suomen miljardi on mennyt kankkulan kaivoon. Uhkapelurin logiikkaa lisätä panostusta. Tappiot on vain nieltävä.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kirjoitin, on paradoksi, että puolustussodassa tappava asevaikutus säästää itseään puolustavien henkiä paremmin kuin mitkään ”pehmeät” keinot. Jos hyökkääjää ei neuvottelemalla saada lähtemään, sen elävän voiman tappaminen jää silloin ainoaksi toimivaksi keinoksi.
Moraalinen ja juridinen oikeutus tappaa hätävarjeluna sen sijaan, että antaisi tappaa itsensä ja läheisensä, löytyy oikeusfilosofiasta. Kansainvälisessä oikeudessa mm. YK:n peruskirjan 51. artiklasta löytyy käsite ”luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen”. Jälkimmäisen turvaaminen on Naton olemassaolon tarkoitus.
Miten se säästää ihmishenkiä? Siten, että puolustuskykyiset suojelevat puolustuskyvyttömiä, torjuen hyökkäyksen tappamalla riittävästi hyökkääjiä. Hyökkääjällä on halutessaan tilaisuus lopettaa sotiminen ja säästää oma henkensä antautumalla.
Nato tukee Ukrainaa puolustautumaan, ja tässä vaiheessa on ennenaikaista päätellä sodan lopputulosta. Mutta hyökkäävien venäläisten tappaminen on toki välttämätöntä elleivät he itse luovu väkivallastaan sitä ennen.
Blogini koskee Suomen ajankohtaista ja lähitulevaisuuden tukea ukrainalaisille ja heidän lailliselle hallitukselleen, joten trollaukset ja spekuloinnit pyydän jättämään toisaalle.
Ilmoita asiaton viesti
”Miten se säästää ihmishenkiä? Siten, että puolustuskykyiset suojelevat puolustuskyvyttömiä, torjuen hyökkäyksen tappamalla riittävästi hyökkääjiä. Hyökkääjällä on halutessaan tilaisuus lopettaa sotiminen ja säästää henkensä antautumalla.”
Löytyykö Krimillä ensimmäistäkään asukkia, joka pyytää Ukrainaa vapauttamaan itsensä. Näillä vuonna 2022 Venäjän liittämillä alueilla joillain ihmisillä voi olla jotain sympatiaa Ukrainaa kohtaan.
Pointtini oli se, että Ukrainan tavoitteet (Krimi) on laitettu niin pitkiksi, ettei niitä voi saavuttaa.
Varmaan Suomessa voi keskustella siitä pitäisikö resursseja käyttää omaa kansaa hyödyttävästi.
Voisi melkein pitää Venäjän pussiin pelaamisena viedä aseet pois puolustamasta omaa maata.
Ei Suomi yksinään ratkaise Ukrainan sotaa sen enempää kuin pelasta yksin maapallon ympäristöäkään.
Ilmoita asiaton viesti
””Miten se säästää ihmishenkiä? ” Tietysti niin, ettei hyökkääjälle anneta ihmisarvoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyökkääjä käytti fosfori pommeja Fallujassa (Irakissa)Ja näköjään myös Ukrainassa. Koska Irakia ei autettu pysäyttämään hyökkääjää, hyökkääjä hyökkäsi epäsuoremmin muihin naapurimaihin. Sikäli totta mitä sanoit. Ukrainalaiset tuhoutuvat, että kenties muut säästyivät pienemmin uhrein.
Valitettavasti Ukraina ei ole kovin hyvässä tilassa enää. Saa nähdä hyökkääkö lähellekään Krimiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Valitettavasti Ukraina ei ole kovin hyvässä tilassa enää. Saa nähdä hyökkääkö lähellekään Krimiä.”
Tarkoitatko, että jos Ukraina luhistuu, Äiti-Venäjä pelastuu? Jatkaisiko Nato Venäjän valtaamista jos Ukraina ei onnistu? 🙂 😉
Ilmoita asiaton viesti
En puutu muuhun kuin termiin ”toimitusministeriö”, mistä kukaan ei tiedä mikä se on. Pääministeri Sipilä ilmeisesti loi tämän hirviön ja se jäi elämään. Eronpyynnön jättäneestä hallituksesta käytetään nimitystä toimitusministeristö, siis ministereiden kollegio, joka hoitaa juoksevia asioita tekemättä uusia linjauksia/avauksia, kunnes uusi hallitus ottaa vallan.
Ilmoita asiaton viesti
Paljon kiitoksia tuon kirjoitusvirheeni osoittamisesta; olen nyt oikaissut sen tekstiini otsikosta lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä kanssasi. Venäjää hallitsee roistot. Kyseessä on siis roistovaltio, Kolmannen Valtakunnan tapainen maa, jossa vääräuskoiset heitetään vankilaan tai tapetaan. Ukrainalaiset ovat Kremlin mielestä saastaa, jotka pitää pyyhkiä maailmasta pois. Ideologia on siis samanmoinen kuin Saksan natseilla aikanaan, jossa juutalaisilla ja vammaisilla ei ollut oikeutta elämään.
Ilmoita asiaton viesti
Marin sai niin kovat pyyhkeet Hornet-pohdinnoistaan, ettei varmasti tee enää mitään Ukrainan eteen hallituksensa loppuaikana.
Suomessa näyttää olevan ajatuksena antaa Ukrainalle vain tykinammuksia kulutussotaan. Mitään sodan voittamiseksi ei. Lainaus Tuntemattomasta sotilaasta: ”Ei pojat näin sotaa voiteta …”.
Ilmoita asiaton viesti
Pyyhkeet Hornet-pohdinnoista tulivat Marinille aiheesta, sooloilusta vastoin kauan sitten laadittujen suunnitelmien ymmärrystä.
Toki Suomen tuki Ukrainan puolustukselle on ollut enemmänkin kuin vain suojavarusteita ja tykin ammuksia, toimitukset neuvoteltuina vastaanottajan tarpeet huomioiden. Toisin kuin useimmilla muilla Euroopan mailla, sen kuuluisan 1300 km yhteisen maarajan takia on meillä kuitenkin muistettava oma puolustusvalmius Venäjän varalle.
”Vain” tykinammukset ovat ehkä bulkkitavaraa (eivät kuitenkaan kappalehinnaltaan mitään halpatuotetta), mutta juuri niitä Ukraina kaipaa kipeästi ja niiden tuotantoon Suomessa on nyt käyttämätöntä kapasiteettia – vain poliittinen tahto näennäisesti puuttuu hallituksen muodostamisen ollessa kesken, vaikka yhdenkään tulevan hallituspuolueen ei voi odottaa vastustavan ammustilausta sekä oman että Ukrainan puolustuksen tueksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kirjoitin, apu Ukrainalle näyttää niin maailmalla kuin Suomessa olevan ammuksia kulutussotaan. Totta kai se on parempi kuin ei mitään, mutta pelkään pahoin että pelkkä kulutussodassa pärjääminen ei tule pitkän päälle riittämään Ukrainalle. Sen tulisi pystyä häätämään venäläiset alueeltaan ja saada näin avaimet itselleen edulliseen rauhaan.
Täysin tuhoutuneet Donetskin ja Luhanskin alueet eivät ole Ukrainalle tärkeitä, mutta Mustanmeren rannikko ja Krim ovat. Jos ne jäävät Venäjälle, se pystyy kontrolloimaan ja häiritsemään Ukrainan meriliikennettä.
Minua kiinnostaa enemmän mitä tuleva hallitus aikoo tehdä Ukrainan auttamiseksi. Kokoomus puolueena on ehdottomasti myönteinen avulle, mutta Orpon henkilö arveluttaa, kun muistaa hänen toimintansa sisäministerinä 2015. Marin pääministerinä ja Halla-aho ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ovat olleet voimakkaasti Ukrainan puolella, Marin on jatkossa vain kansanedustaja ja Halla-ahon tuleva toimenkuva on arvoitus. Toivotaan parasta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä: on vahinko, miten lyhytnäköisesti Ukrainan tukeminen rajoittuu vain tällä hetkellä ajankohtaiseen välittömään puolustautumiseen – jopa äskettäisessä Ramsteinin kokouksessa rajoituttiin siihen, ohittaen mm. Ukrainan ilmavoimien kehittämistarpeet, joita ei voida mitenkään pitkällä tähtäyksellä välttää jos pääsihteeri Jens Stoltenbergin tavoin nähdään tulevaisuuden Ukraina Natoon kuuluvana (ja jäsenyyden ehdot täyttävänä) maana.
Videoilla Ramsteinista kenraali Mark Milley puhuu puolustuksen lisäksi Ukrainan offensiiveista taktisella ja operatiivisella tasolla – ei strategisella. Hän korostaa haasteellisuutta ukrainalaisten oppiessa käyttämään nyt toimitettua läntistä raskasta aseistusta, ja vaikuttaa siltä, ettei hän katso ukrainalaisten vielä saavuttaneen uusilla aseillaan sellaista koulutustasoa, joka riittäisi venäläisten häätämiseen pois maasta, vaikka se olisikin pitkän tähtäyksen tavoite. Toimitetuissa aseissa ja ammuksissa näyttää edelleen olevan niiden tehokasta kantamaa koskeva rajoite, puhumattakaan, että niillä pystyttäisiin ilmaiskujen kaltaisiin operaatioihin syvälle vihollisen komento- ja huoltokeskuksiin. Niitä ukrainalaiset ovat tehneet muutamia itse kehittämillään tai esim. neuvostoaikaisista maalilennokeista muuntamillaan aseilla.
Pelko sodan eskaloitumisesta ja Putinin ydinaseuhkailujen säikkyminen on sentään väistynyt ja sikäli tukea annetaan nyt vapaammin kuin alussa, lähtemättä kuitenkaan paikalle sodan osapuoleksi (muuten kuin ehkä erikoisjoukoin kaikessa hiljaisuudessa).
Suomi on jo Naton täysjäsen, mutta 1) meillä on Naton pisin maaraja Venäjään 2) puolustusvoimiemme tärkeimmät kehittämishankkeet toteutuvat vasta 2030-luvulla 3) yhteistä puolustussunnitelmaa liittolaistemme kanssa ei ole vielä laadittu 4) emme ole Roope-Ankkoja vaan pahoin velkaantuneita, joten realismin on syytä rajoittaa idealismiamme.
Jos olisin ”Naton diktaattori”, hoitaisin kertaheitolla Ukrainan panssarivaunujen tarpeen ottamalla Kreikan ja Turkin Leopard-varastoista (kummallakin n. 400) molemmilta 150 vaunua ja lahjoittaisin Ukrainalle nämä 300, horjuttamatta sillä kiistakumppanien keskinäistä voimatasapainoa ja antamalla Ukrainalle iskukykyä. Espanjalta ottaisin sen 84 Hornetia Ukrainalle, jättäen sen 68 Eurofighter Typhoonia sekä tilauksessa olevat 20 jäljelle suojaamaan niin turvallisesti sijaitsevaa maata.
Mutta syistä 1)-4) en lähtisi 5,5 miljoonaisen kansamme rahkeilla elvistelemään Euroopan asevarikkona sen enempää kuin maailman sosiaalitoimistonakaan. – Orpon aiemmista näytöistä olemme samaa mieltä, eivätkä ”tunnin juna”-puheetkaan vakuuta arvostelukyvystä.
Mutta koko Euroopan onneksi Ukraina ei sentään joudu käymään kaksintaistelua, ja sekä Bidenin että Putinin politiikka kuitenkin koko ajan heikentää Venäjää. Suomelle riittää sen kohtuullinen osuus menemättä sentään riskirajoille – Ukrainan voiton avaimia meillä ei ole annettavanamme.
Ilmoita asiaton viesti
Pari perushuomiota:
1. Hallituksella on eduskunnassa enemmistö 100–99 niin kauan kuin opposition Petteri Orpo toimii puhemiehenä.
2. Mielekästä toimintaa ei estä ”juristeria”. Lain puolesta toimitusministeristö saa hallita miten tahansa. Toinen asia on, haluaako keskusta hallita.
Ilmoita asiaton viesti
1. Hyvä huomio. Marinin toimitusministeristöllä olisi siis jo takanaan eduskunnan enemmistö, jos sen taustavoimien nykyisten eduskuntaryhmien kaikki 100 kansanedustajaa jatkaisivat Marinin hallituksen harjoittaman Ukrainan-politiikan tukemista, eikä sille politiikalle löytyisi myöskään varteenotettavaa oppositiota jäljelle jäävien 99 kansanedustajan joukosta.
2. Hyvä niin – olen vain päivänpolitiikkaa sivusta seuranneena oppinut, että vääjäämättä löytyy jostakin perustuslakiin syvällisesti vihkiytynyt ja meritoitunut erityisasiantuntija akateemisesti arvostetulta virkapaikalta, joka syvällä rintaäänellään osoittaa minkä tahansa järkevän ehdotuksen joko Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten tai sitten perustuslain hengen vastaiseksi ja sellaisena ehdottoman toteuttamiskelvottomaksi…
3. Niin – mikä sitten varsinaisesti estää istuvaa toimitusministeristöä jatkamasta jo hallituksena aiemmin noudattamaansa politiikkaa, ja nykyisillä valtuuksillaan päättämästä ammustilauksesta teollisuudelta sen täydellä kapasiteetilla välittömästi sille ajalle, jossa tilausta toimitettaessa voi jo odottaa seuraavan poliittisen hallituksen tulevan nimitetyksi?
Uusi hallitus sitten päättäisi tilauksen mahdollisesta jatkosta silloisen tarpeen mukaan, mutta tuotanto pääsisi jo käyntiin niin pian kuin mahdollista.
Vai onko jokin pakko ensin hukata aikaa suomalaisten riittävän keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen etsimiseen uudesta hallituspohjasta sekä sen hallitusohjelmasta, ja antaa ukrainalaisten kärsiä päätöksenteon odottelun sekä toimitus- ja kuljetusviiveiden aikana henkilötappioita, joita kenties voitaisiin vähentää ajoissa toimitetuilla ammustäydennyksillä?
Ilmoita asiaton viesti
Kun Leopardeja luvattiin vain kolme toimittaa ja perusteluna oli ettei enempää kun ei olla Naton jäsen (Niinistö). Asian tila on nyt muuttunut ja edellyttäisin, että Leopardeja toimitetaan enemmän. Touhu on salaista ja meillä ei ole tietoa, onko asia korjattu, mutta olettaisin meiltä parikymmentä likenevän huutavaan tarpeeseen.
Hornetpuheetkin voi aloittaa uudessa tilanteessa. Kymmenen Hornettia ja huoltovarikko Romaniaan tai Puolaan suomalaisine huoltomiehineen. Joku veteraanilentäjä voisi tehdä keikkaa kuten joku ukrainalainen viskaalikin esitti. Kai sen verran täytyy Suomestakin solidaarisuutta löytyä.
Ilmoita asiaton viesti
Leopardin miinanraivausversiota aseistuksenaan vain konekivääri toimitettiin jo ilmeisesti kolme, ja ymmärtääkseni toiset kolme on suunnitelmana toimittaa lisää.
Leopardeja taistelupanssarivaunuina on Suomella vanhempina 2A4- ja uudempina 2A6-versioina, satakunta kumpaakin: edelliset ostettiin Saksasta kylmän sodan päättymisen jälkeen ja jälkimmäiset Alankomaista Krimin miehityksen vuonna 2014, kummatkin erittäin edullisesti.
Olemme tosiaan 4.4.2023 jälkeen Naton täysjäsen, mutta maavoimien tehokkaimpiin kuuluvan oman aseistuksen kriisiajan sijoitusta ja Natolta saatavissa olevan sotilaallisen tuen luonnetta ja määrää on tuskin vielä ehditty suunnitella. Jättäisin kyllä ammattinsa osaavien puolustussuunnittelijoiden työksi sen arvioinnin, paljonko, milloin ja minkä laatuista maavoimiemme raskasta kalustoa kannattaa mahdollisesti luovuttaa Ukrainan tueksi. Tykistön ammusten tarpeesta Ukrainalle ei sen sijaan liene epäilystäkään.
Mitä Horneteihin tulee, siitä ei jää parhaiden asiantuntijoidemme antamien selvitysten mukaan mitään epäselvää. Niiden jäljellä oleva elinkaari tarvitaan Suomessa, kunnes F-35 -hävittäjät ovat saavuttaneet meillä tarvittavan käyttövalmiutensa suunnitelmien mukaan. Horneteilla ei ole loppuun lennettyinä käyttöarvoa, vaan niihin tarpeellinen koulutus sekä huolto-organisaation luominen ja maailmanlaajuisesti käytöstä poistuvan koneen varaosien logistiikan rakentaminen jäisivät hukkainvestoinneiksi ja olisivat paha karhunpalvelus Ukrainalle. Tämän päivän monitoimihävittäjää ei voi lentää varsinkaan taistelussa puolihuolimattomana keikkatyönä, joten ne puheet jääkööt omaan arvoonsa. Joka haluaa sen työn luonnetta ymmärtää, hänelle suosittelen tuoretta uutuuskirjaa: https://www.wsoy.fi/kirja/heikki-mansikka/hornet-lentaja/9789510489086
Ilmoita asiaton viesti
Oikein Hannu!
Ukraina tarvitsee ammuksia ja muuta puolustusmateriaalia koko ajan ja väliajatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Muuten, Viro lahjoittaa parhaillaan lisää melkoisen määrän 155 mm ammuksia Ukrainalle – ja harkitsee oman ammustehtaan perustamista tuottamaan 155 mm ammuksia. Niitä näkyy kuluvan paljon nykyaikaisessa sodassa ja saatavuus näyttää heikolta.
Ilmoita asiaton viesti
Onko Virolla jokin sopimus Naton kanssa siitä, pitkäänkö sen tulisi pärjätä omilla ammusvarastoillaan, vai ovatko liittolaiset mukana ensi hetkistä lähtien puolustamassa sitä omine A-tarvikkeineen jos Venäjän hyökkäys toteutuisi? Ukrainan tukeminen tuontitavaralla vaikuttaa jonkinasteisen riskin ottamiselta Viron omalle puolustuskyvylle.
Ilmoita asiaton viesti
Esitit Hannu pahoja kysymyksiä – toki erittäin asiallisia ja tarpeellisia.
Olen ollut Viron Suojeluskunnan aktiivijäsen yli 30 vuotta ja olen sitä edelleen. Seuraan Viron mediaa aktiivisesti käytännössä joka päivä ja osallistun keskusteluihin Viron mediassa.
Virossa on varsin vahva liittolaisten vahvennetun pataljoonan taisteluosasto – tuskin tyhjin käsin. Viro haluaa, että se muutetaan prikaatin suuruiseksi ja vahvistaa koko ajan voimakkaasti omaa puolustuskykyään ja puolustusvalmiuttaan.
Viron Puolustusvoimien johdon tekemän arvion mukaan Viron pitää olla valmiina Venäjän hyökkäykseen Viron kimppuun 24.2.2024 mennessä.
Sekä Viron Puolustusvoimien, että Viron poliittisen johdon mielestä Viron pitää tukea Ukrainan puolustustaistelua tehokkaasti, sillä Viro on ilmeisesti Venäjän seuraava hyökkäyskohde. Siksi Viro on suhteellisesti tukenut Ukrainaa jo tähän mennessä kaikkein eniten ja tukenee jatkossakin. Mitä enemmän Venäjän joukkoja ja kalustoa tuhotaan jo Ukrainassa, sitä parempi Virolle kun Venäjä hyökkää Viroon.
Ilmoita asiaton viesti
Oli nimenomaan Viron aloite, että EU toimittaa Ukrainalle miljoona 155 mm ammusta.
Kun se ammusten toimittaminen näyttää hitaalta, niin Viro näyttää toisille esimerkkiä omilla toimituksillaan.
Ilmoita asiaton viesti