Provokaatio Molotovin-Ribbentropin hengessä

Venäjän Federaation presidentti Vladimir Putin vaati puheessaan 1.12.2021 NATO:lta kirjallisia takuita siitä, ettei puolustusliitto enää laajennu. Venäjä pyrkii sillä kaventamaan mm. Suomen täysivaltaisuutta voidakseen jatkossa painostaa maatamme jopa aseellisella voimalla uhaten. Jos NATO suostuisi tuollaiseen vaatimukseen, se merkitsisi Suomelle ystävämaiden konkreettisen tuen menetystä pahoina päivinä, jollaisia Venäjä on aktiivisesti järjestänyt naapureilleen v. 2014 lähtien.

Tänään Helsingin hengestä ei ollut tietoakaan Putinin vaatiessa puhelinkeskustelussa 14.12.2021 tasavallan presidentti Sauli Niinistön kanssa, että Yhdysvaltain on sitouduttava välittömästi lopettamaan sekä Naton ”itälaajentuminen” että ”uhkaavien” asejärjestelmien toimittaminen Venäjän rajanaapureille – aivan kuin jälkimmäinen olisi Venäjän yksinoikeus.

Röyhkeä vaatimus suurvallalle alistettavasta etupiiristä muistuttaa Neuvostoliiton ulkoasiainkomissaari Vjatšeslav Molotovin ja Natsi-Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin 23.8.1939 Moskovassa solmimasta sopimuksesta, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa nämä diktatuurit jakoivat keskenään omiksi etupiireikseen Puolan, Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan. Saksalle sovittiin siinä Puolan länsiosa, kaikki muut Neuvostoliiton etupiiriksi.

Häpeällinen sopimus johti toisen maailmansodan alkamiseen Saksan hyökättyä Puolaan 1.9.1939, mikä johti Britannian ja Ranskan sodanjulistukseen Saksalle kolme päivää myöhemmin.

Neuvostoliitto vitkasteli saaliinjaossa Itä-Puolan osalta, välttyen osaltaan sodanjulistuksilta ja hyökäten oman saaliinsa ottaakseen vasta 17.9.1939 alkaen. Hitlerin ja Stalinin joukot pitivät yhteisen voitonparaatin 25.9.1939 Puolan Brest-Litovskissa. Puolan viimeiset taistelevat yksiköt antautuivat 30.9.1939.

Syksyn edetessä Neuvostoliitto alisti Baltian maat neuvottelupöydissä pakottaen ne ”avunantosopimuksiin” ja tukikohtien luovutukseen, mutta Suomen kieltäydyttyä alueluovutuksista NL hyökkäsi Suomeen 30.11.1939 tietäen, ettei sen liittolainen Natsi-Saksa puutu asiaan eikä yksikään läntinen suurvalta sitoudu auttamaan Suomea.

Suomi joutui sotimaan Neuvostoliittoa vastaan kahdesti, ja kummallakin kerralla sen itsenäisyyden pelastivat suomalaiset sotilaat taistelemalla uhrautuvasti, sisukkaasti ja taitavasti. Mutta on realistista todeta, että molemmilla kerroilla Suomen selviytymiseen lopulta myötävaikutti myös ulkomainen tuki, joko välillisesti tai suoraan.

Tänä päivänä tasavallan presidentti Sauli Niinistön mukaan Suomen turvallisuus lepää neljän pilarin varassa. Ensimmäinen niistä on kansallinen puolustus ja turvallisuus; toisena tulee länsi-integraatio ja kumppanuudet; kolmantena on Venäjä-suhteemme; ja neljäntenä tulee kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus. Jos yksi pilareista heikkenee eikä sitä voi vahvistaa, muiden on pystyttävä kantamaan suurempi osa niiden varassa lepäävästä painosta.

Olemme juuri äskettäin vahvistaneet ensimmäistä pilaria valitsemalla seuraavan monitoimihävittäjämme ennen kuin sen edeltäjä on saavuttanut elinkaarensa pään. Nyt Vladimir Putinin hallinto hyökkää avoimesti ja tarmokkaasti toista pilaria vastaan ja tärvelee samalla kolmannen, pyrkien pakottamaan Suomen suojattomaksi myöhempää painostustaan ja uhkailuaan vastaan. Kansainvälinen järjestelmä ja laaja turvallisuus ovat voimakkaassa muutosvaiheessa ja uhkaavat jäädä pelkiksi abstraktioiksi, joilla on yhtä suuri käytännön arvo kuin oli Kansainliitolla vuonna 1939.

––––––––––––––


25.10.2021: Presidentti Niinistö kävi keskustelut Pohjois-Atlantin neuvoston kanssa Presidentinlinnan Valtiosalissa. Kuva: Matti Porre/Tasavallan presidentin kanslia

–––––––––––––––

Joko tässä on se punainen viiva, jossa optiopuheet saavat jo vaihtua tekoihin? Mitä menetettävää Suomella voi enää tämän jälkeen olla jäsenhakemuksen jättämisessä itseämme vahvempien ystävien yhteisöön, Pohjois-Atlantin liittoon?

Ei tänne mikään ”itälaajene”, vaan vapailla YK:n jäsenmailla on luonnollinen oikeus yhteiseen puolustautumiseen, kuten sen peruskirjan 51 artiklassa nimenomaisesti todetaan.

On itsepetosta uskoa, että jollakin maagisella tavalla asiat pelkällä dialogin jatkamisella järjestyisivät taianomaisesti aivan itsestään parhain päin – eivät ne järjestyneet Paasikivellekään hänen neuvotellessaan Moskovassa koko taidollaan 1939. Tänä päivänä olemme onnekkaampia: nyt meillä on tilaisuutemme itseämme vahvempien ystävien konkreettiseen tukeen, jota ei tuolloin ollut. Mutta se vaatii tekoja eikä tule ilman aktiivisia päätöksiä niiltä, joille Suomen ulkopolitiikan johtaminen perustuslain mukaan kuuluu.

Neuvoa kansaltakin sopii kysyä, mutta aikaisintaan viisi vuotta kestäneen puolustusliiton jäsenyyden jälkeen, jolloin se vasta voi perustua todelliseen kokemukseen ja faktoihin eikä tunneperäisiin uskomuksiin, jotka ovat perua suomettuneisuuden ajalta. Demokraattisten valtioiden yhteisöstä Natosta pääsee myös jokainen jäsen eroon niin halutessaan, eikä siihen liittyneiden ole pakko jatkaa jäsenyyttään verisen väkivallan uhalla, kuten oli Varsovan liitossa sen aikana.

+18

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu