Uskottavuustesti Venäjän Federaatiolle ja Suomen valtionjohdolle
–––––––––––––
Meneillään on uskottavuuden testi Ukrainan ja Venäjän rajalla niin Venäjän Federaatiolle kuin Suomen ulkopoliittiselle johdollekin.
EU:n ulkosuhteita johtava Josep Borrell kertoi, että Ukrainan rajalle ja Krimille sijoitettujen venäläisjoukkojen määrä on suurempi kuin koskaan ennen – 150 000. EU:n ulkosuhdehallinnon verkkosivuilla luku oli myöhemmin korjattu 100 000:ksi. ”Kyseessä on suurin määrä Ukrainan rajalle sijoitettuja venäläisjoukkoja koskaan. On selvää, että se on huolestuttavaa”, Borrell sanoi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli hiljattain henkilökohtaisessa puhelinyhteydessä Vladimir Putiniin, ja sen jälkeen hän tuli julkisuuteen kertoen yksiselitteisesti, että 100 000 – 150 000 sotilaan ja raskaan sotakaluston keskittämisessä Ukrainan rajalle on kyse pelkästään Venäjän sotaharjoituksista rajan tuntumassa -– ne ovat alkaneet, ja ne myös päättyvät aikanaan.
Jos vastoin tätä varmaa tietoa kävisikin niin, että puhkeaisi laajoja ja verisiä taisteluita kuolonuhreineen ja haavoittuneineen Ukrainan ja sitä vastassa olevien Venäjän joukkojen tai niiden tukemien separatistien kesken –– mitä kukaan meistä ei tietenkään halua –– se osoittaisi Venäjän ilmoituksen perättömäksi; kysehän olisi tällöin hyökkäyssodasta, jonka alkuvaihe vain naamioitiin harjoitukseksi.
Ei Ukraina sellaista sotaa aloita vahvempaansa vastaan, mistään tiedossa olevasta syystä – Venäjällä taas on useitakin syitä tavoitella mm. maayhteyttä Krimille ”Novorossijasta” sekä huomion kiinnittämistä kotoisista ongelmistaan (elintason lasku, Nalvalnyn kannatus, vallan siirto Putinin jälkeen) ulkoisiin ”uhkiin”. Tällöin Venäjän selitys sotaharjoituksista paljastuisi petokseksi, mikä veisi siltä vielä jäljellä olevan uskottavuuden minkäänlaisten selitysten, lupausten tai vakuutteluiden suhteen.
Jos näin kävisi, totta kai Sauli Niinistö olisi siihen täysin syytön. Mutta mitä sen jälkeen seuraisi, siitä hän olisi ikuisesti vastuussa kaikille suomalaisille sekä historialle.
Sauli Niinistö puhui ennen ensimmäistä presidentiksi valintaansa v. 2012 ”eurooppalaisesta Natosta”, johon Suomenkin kuuluisi liittyä –– oikaiskaa, jos muistan väärin.
Sen jälkeen ne puheet ovat vaienneet syistä, joita ei ole julkisuudelle avattu. Niinistö ei ole jättänyt kiveäkään kääntämättä, jotta Suomen turvallisuus voitaisiin varmistaa ilman Nato-jäsenyyttä, mm. peräämällä selitystä sille, mitä Lissabonin sopimuksen ”turvatakuupykälä” oikeasti tarkoittaa. Vastauksena EU-mailta on saatu lähinnä kiusaantunutta hiljaisuutta, toisinaan tiedusteluja, miksei Suomelle Nato-jäsenyys kelpaa jos kerran turvallisuus huolestuttaa.
Naton pääsihteerit toisensa jälkeen ovat toivottaneet Suomen tervetulleeksi, mutta herrasmiesten tavoin visusti aina korostaneet asian olevan täysin suomalaisten omassa vallassa. Entinen Trumpin turvallisuusneuvonantaja John Bolton kehotti hiljattain suomalaisia katsomaan, mitä nyt tapahtuu Ukrainassa. ”Suosittelen teitä liittymään Natoon. Länsiraja on Natoa ja itäraja on Venäjää. Kaikki, mitä on siinä välissä, on riskialueella.” – Niin, mitäpä nyt joku Bolton muka turvallisuuspolitiikasta voisi ymmärtää?
Suomi on Naton rauhankumppani kuten Ukrainakin – ilman Naton peruskirjan artikla 5:n turvatakuita. Suomella on isäntämaasopimus Naton kanssa – ilman turvatakuita. Suomella on jäsenyys Britannian ja muutaman Länsi-Euroopan maan JEF-organisaatiossa – ilman turvatakuita. Erinäisiä aiesopimuksia hyvin tarkoituksin on eri maiden kanssa, mm. Ranskan — ilman turvatakuita, ja Ruotsi vakuuttaa panevansa itsensä (ja alas ajetun puolustuskykynsä) likoon naapureidensa puolesta – ilman konkreettisia sitoumuksia tai turvatakuita.
Sauli Niinistö on koettanut tehdä hyveen tästä köyhän miehen turvallisuuspolitiikasta, ja selitellä asiaa parhain päin. Perustelu kuuluu, että sopimusjuridiikalla ei olekaan tosi paikassa mitään merkitystä, vaan liittoumia syntyy silloin aina tarpeiden mukaan ex tempore kulloistenkin etujen yhteneväisyyden pohjalle, olipa sitten sopimuksia tai ei.
Tämän teorian pätevyyttä ei ole käytännössä testattu Euroopassa, ellei Krimin kaappaus 2014 sitten ollut sellainen testi, jossa kenenkään edut eivät näyttäneet olevan yhteneviä Ukrainan etujen kanssa. Jättäytyminen pelkästään kriisitilanteessa yhteneväisten etujen varaan ja pidättyminen puolustusliiton jäsenyydestä sitä ennen ainakin sulkee pois mahdollisuuden syventää yhteistyötä jo rauhan aikana, avainhenkilöiden verkostoitua keskenään, ulkopuolisen osallistua päätöksentekoon ja saada omaan käyttöönsä ajantasaisesti huippusalaisinta tietoa. Siviilipoliitikot, jotka viime kädessä Natossa valtaa käyttävät, olisivat Suomessa aluksi pihalla kollegoidensa tavoista toimia puolustusliitossa. Tosi paikassa näitä kaikkia jouduttaisiin opettelemaan pystymetsästä, ennen kuin organisoitu toiminta hioutuisi käytännössä sujuvaksi – ja jälkijättöisyydellä voisi pahimmillaan olla kova hinta suomalaisille.
Krimin kaappauksen yhteydessä 2014 Putin valehteli kameroiden edessä kirkkain silmin, ettei Venäjällä ole koko asian kanssa mitään tekemistä –– vihreät miehetkin olivat kuulemma paikallisia, kas kun maastopukujakin myyvät kaikki urheiluliikkeet. Länsi joutui yllätetyksi, Suomi (tuo ”Venäjän erityistuntija”) muiden mukana. Fait accompli –– tapahtuneita tosiasioita osattiin vain pähkäillä mutta ei tehdä kerrassaan mitään, mikä peruisi tapahtumien kulkua. Putinin riemuvoitto nosti hänen suosionsa kattoon Venäjällä.
Maanpuolustuksestaan kroonisesti nuukaillut Suomi löysi sentään jotakin puhtia materiaalisen ja organisatorisen puolustusvalmiutensa kohentamiseksi, mikä on meneillään edelleenkin mutta vielä kovasti keskeneräistä. Löydettiinkö mitään opetusta siitä, kuinka Natoon kuulumattomille Venäjän rajanaapureille voi käydä silloin, kun toiveajattelu pettää? Eipä tietenkään, Tukholman syndroomassa kun eletään.
Karttakuvasta yllä ilmenee, että Venäjä käyttää sotilaallista pelotettaan aktiivisesti muuallakin kuin Ukrainassa – se onnistuu siltä myös Pohjois-Euroopassa. Linkitetty Jyri Lavikaisen artikkeli kuvaa Venäjän strategisen opin, joka ”oikeuttaa” sen lisäämään asevoimaansa aina naapurimaiden parantaessa omaa puolustuskykyään.
Seitsemän vuotta Krimin kaappauksen jälkeen on seilattu tuurilla, ja v. 2018 Niinistö sai toisen virkakautensa. Jos sen aikana Putinin Venäjä jälleen pettää kansainvälisen yhteisön luottamuksen ja Helsingin päätösasiakirjassa 1975 muiden muassa Leonid Brezhnevin allekirjoittamat sitoumukset kaikkia maita koskevista pelisäännöistä Euroopassa, ei Suomelle jää enää muuta mahdollisuutta kuin katsoa vihdoinkin totuutta silmiin ja tehdä omat johtopäätöksensä tarpeesta liittyä itseään vahvempien ystävien joukkoon vielä hyvän sään aikana. Putin sanelee länsimaille punaisia linjoja, jotka se asettaa yksinoikeudella itse. Suomen on syytä asettaa nyt punainen linjansa siihen, turvautuuko Venäjä tänä vuonna uudelleen valheisiin ja väkivaltaan – ja jos niin käy, käyttää vihdoinkin se kuuluisa optionsa.
Sauli Niinistöllä on NATO-jäsenyyden hakemiseen kaikki mahdollisuudet ennen presidenttikautensa päättymistä 2024, mutta jos hän lyö tilaisuutensa laimin vielä siinäkin tapauksessa, että Putinin Venäjä osoittaisi uudelleen Euroopan turvallisuutta vaarantavat toimintatapansa kaikista diplomaattisista puheista piittaamatta, jäsenyyden hakemisen laiminlyönti olisi siinä tilanteessa Niinistöltä anteeksiantamatonta välinpitämättömyyttä todellisessa vaaratilanteessa.
Vähintäänkin kansalaisten on kuultava Niinistöltä tähänastista selvempiä perusteluja itseriittoiselle uskomukselle yksin pärjäämisestä epävakaan suurvallan rajanaapurina Valko-Venäjän ja Ukrainan tavoin tai muita kansalaisilta tähän saakka pimitettyjä selityksiä harjoitetun eurooppalaisittain oudon liittoutumattomuuden politiikan perusteluista. Jo YK:n peruskirjan artikla 51 turvaa sen kaikille jäsenmaille luonnollisen oikeuden erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, eikä siihen ole kirjattu Suomea koskevia rajoituksia.
Kansanäänestyksen selän taakse piiloutuminen ei kelpaa –– sellaisen neuvon kansa voi päättäjille antaa aivan hyvin esimerkiksi viiden vuoden Nato-jäsenyyden jälkeen, kun suomalaisilla on jo asiasta todellista kokemusta eikä vain poliittiseen propagandaan pohjautuvia uskomuksia.
Erinomainen kirjoitus Hannu Monoselta!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, tässä on vain sellainen tilanne että kädetön ja jalaton vainoharhainen Putin ei taida olla tilanteentasalla,,,,
Johtaako maata kenraalien joukko?
Sinäänsä en puhuisi itse Venäjän Federaatiosta…minusta se on Venäjän Diktatuuri jota johtaa diktaattori. Samaa touhua kuin Pohjois-Koreassa tai jossain Afrikan diktatuureissa, voihan heidän valtion kohdalla lukea vaikka ” Venäjän demokratia” eriasia on mitä se OIKEASTI on…
Ilmoita asiaton viesti
Ukrainan ohella suomalaisten kannattaa katsoa myös Baltiaan. Piskuiset entiset Neuvostotasavallat elävät kuin herran kukkarossa.
Samaan aikaan Ukrainassa soditaan ja Valko-Venäjällä Euroopan toiseksi viimeinen diktaattori varastaa vaalituloksen.
Ilmoita asiaton viesti
Itse olen pohtinut Saulin selvää muuttumista että eihän vaan runoilija Jenni ole kääntänyt Saulin päätä?
Ilmoita asiaton viesti
Tuoreimpien uutisten mukaan tänään torstaina 22.4. Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti Venäjän alkavan vetää joukkojaan takaisin vakituisiin tukikohtiinsa Ukrainan rajalta. Venäjän mukaan kyse oli sotaharjoituksista.
Hyvä näin, toivottavasti se pitää paikkansa eikä moinen säikyttelyoperaatio enää toistu.
Silti: mitä tulee Suomen valtionjohtoon, pysyn kannoissani ja toivon suurempaa avoimuutta turvallisuuspolitiikan perusteluista.
Niistä olisi saatava tietää hyvissä ajoin ennen Venäjällä vääjäämättä luvassa olevaa vallansiirtoa Putinin seuraajalle (kuka hän sitten onkaan), jollaisesta ei ole vielä ennakkotapausta Venäjän ollessa nyt autoritäärinen, nationalistinen ja militaristinen yhteiskunta, joka on viime vuosikymmenet sijoittanut ennen kaikkea aseistautumiseen.
Mahdollisen Venäjän johdosta käytävän valtataistelun merkitys Suomelle olisi syytä selvittää etukäteen niin perusteellisesti kuin suinkin, sehän tulee todennäköisesti koskemaan Suomeakin eri tavoin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?
Suomen Nato-jäsenyydestäkään ei olisi siinä yhteydessä haittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo etukateen määrätty ”sotaharjoitus” on maskirovkaa parhaimmillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja kiinnostava piirre siinä on, että harjoituksen päättyessä joukot kotiutetaan kasarmeihinsa, mutta kalusto jätetään valmiiksi paikalle seuraavaa kertaa odottamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran täsmennän, että Niinistö toi esille tuon eurooppalaisemmsn NATOn vuoden 2006 presidentinvaalidebatissa TV:ssä. Sanoi uskovansa, että enemmistö suomalaisista kyllä hyväksyisi sellaiseen liittymisen.
Ilmoita asiaton viesti
Eurooppalaisempi Nato? Kuulostaa vesitetyltä versiolta, jossa päätöksenteko on laitettu niin monen kysymysmerkin ja lukon taakse, että koko organisaatio menettää merkityksensä puolustusliittona.
Nykyinen Nato olisi aivan OK, mutta Niinistön johdolla Suomi ajautuu ennemminkin takasin Venäjän alusmaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten Trump teki selväksi eikä Biden liene siitä eri mieltä, Yhdysvalloilla on jatkossa riittävästi tekemistä Kiinan kanssa ja vauraan Euroopan olisi jo aika ottaa vastuu omasta turvallisuudestaan, sijoittaen Naton suosituksen mukaan 2% BKT:sta puolustukseensa, sen henkilöstöön ja kalustoon. Biden toki perui Trumpin aikeet Yhdysvaltojen joukkojen vähennyksistä Euroopasta.
Naton vastustamisen eräänä argumenttina on käytetty USA:n roolia sen johtovaltiona, ja ”maailmanpoliisin” aseman omaksumista – syytöksin, että Nato on siinä USA:n käsikassara. Ehkä osalle eurooppalaisia Yhdysvaltain roolin vähentyminen tekisikin Natosta hyväksyttävämmän.
Kuuluuko Suomi sitten Venäjän ”etupiiriin”, kuten vihatussa Molotovin–Ribbentropin sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa 23.8.1939? Sehän riippuu yksin Suomen poliittisista päättäjistä. Tehokas tapa suojata itsenäisyys ja täysivaltaisuus on kuulua läntisten demokratioiden arvoyhteisöön, Nato mukaan lukien.
Ilmoita asiaton viesti
”Sauli Niinistö puhui ennen ensimmäistä presidentiksi valintaansa v. 2012 ”eurooppalaisesta Natosta”, johon Suomenkin kuuluisi liittyä –– oikaiskaa, jos muistan väärin.
Sen jälkeen ne puheet ovat vaienneet syistä, joita ei ole julkisuudelle avattu.”
Mikä muutti Niinistön mielipiteen? Joku henkilökohtainen munaus menneisyydessä, Trumpin tapaan?
Ilmoita asiaton viesti
Vaiko jokin Putinin mafiahenkinen ”tarjous, josta ei voi kieltäytyä”? Niin kauan kuin kansa pidetään pimennossa, arvailut saavat valtaa. Eipä taida löytyä sellaista tähtitoimittajaa, joka saisi presidentistä haastattelussa irti sellaista, mitä tämä ei itse halua kertoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman kärjistäen. Jos murtovaras kertoisi kahdesta vaihtoehdoista. Joko jätän takaoven lukitsematta ja ottamatta vakuutusta asian olevan ok. Tai uhkaamalla, jos lukitsen takaoven ja otan vakuutuksen hän murtaa lekalla koko takaseinän.
En luottaisi sentin vertaa murtovarkaaseen vaan varmistaisin ettei hän pääse koko pihalle ja apu tulee tarvittaessa nopeasti. Ja ehkäpä ”epäsovinnaisin” keinoin.
Vaikea kuvitella että Niinistön tapainen, kokenut poliitikko, antaa periksi ”mafiahenkisen kiristyksen” edessä. Eikai hän, maalaisjärkisenä poliitikkona, luota psykopaattiin murtovarkaaseen?
Ilmoita asiaton viesti
Onko Venäjällä onnistuttu kehittämään jokin niin pirullinen kytkös keskeisten asioiden välillä, että se pakottaa Suomen tasavallan presidentin valitsemaan lyhyellä tähtäyksellä vähiten huonolta näyttävän vaihtoehdon ja pysyttelemään visusti hiljaa asioiden todellisesta laidasta?
Kaikki diplomatia ei tietenkään ole julkista; silläkin voi spekuloida, onko kabineteissa kenties sovittu Suomen turvaksi jotakin mistä ei kannata huudella, jottei turhaan hermostutettaisi Kremliä, jolla alkaa olla riittävästi pulmia jo omastakin takaa. Onko joskus sellaisia kunniasanoja annettu, joista ei lisäksi tarvita mustaa valkoisella?
Ilmoita asiaton viesti
Sauli Niinistö ajaa NATO asiaa sen minkä voi. Siihen ei vaikuta Lennu ja Jenni.
Suomen presidentin kädet on sidottu….
Ilmoita asiaton viesti
Olisi kiinnostavaa ja jopa kohtuullista tietää, mikä ne kädet varsinaisesti sitoo. Sauli Niinistön kohdalla ei ainakaan uudelleen valinnan mahdollisuus tai sen toteutumatta jääminen.
Ilmoita asiaton viesti
Hannu Mononen:
”Kansanäänestyksen selän taakse piiloutuminen ei kelpaa –– sellaisen neuvon kansa voi päättäjille antaa aivan hyvin esimerkiksi viiden vuoden Nato-jäsenyyden jälkeen, kun suomalaisilla on jo asiasta todellista kokemusta eikä vain poliittiseen propagandaan pohjautuvia uskomuksia.”
Tuosta olen tasan tarkkaan samaa mieltä. Niinistö on kuitenkin höperehtinyt Nato-kansanäänestyksestä tarkentamatta kuitenkaan, missä vaiheessa se järjestettäisiin, miten se järjestettäisiin ja ennen kaikkea, mitä siinä kansalta kysyttäisiin?
Jos halutaan ennalta varmistettu lopputulos eli ei-äänten enemmistö, silloin pitää torikansan vastattavaksi töksäyttää sen enempää etukäteen informoimatta ja valmistelematta kysymys ”pitäisikö Suonen liittyä Natoon vai ei?” Tulos olisi tietenkin sama kuin on ollut jo kauan katugallupeissa: 25% kannattaa, 50% vastustaa ja loput eivät osaa sanoa mitään koko asiasta. Sitäköhän Niinistö haluaa?
Natossa on tällä hetkellä 30 jäsenmaata, ja vain kolmessa (3) on jäsenyydestä järjestetty kansanäänestys. Jos tuota suomalaisten kansanäänestystä nyt ihan välttämättä halutaan, kannatan Hannu Monosen ajatusta siitä, että kansanäänestys pidettäisiin viiden jäsenyysvuoden kuluttua. Siis: hallituksen esityksestä ja eduskunnan päätöksellä Nato-jäsenyysprosessi käyntiin nyt heti, ja viiden vuoden jäsenyyden jälkeen neuvoa antava kansanäänestys siitä, oliko ratkaisu hyvä vai huono.
Ilmoita asiaton viesti
Natosta voi jokainen jäsenmaa halutessaan erota, jos kerran kansa niin vaatii. Ei yhtäkään jäsenvaltiota pidetä väkisin demokraattisten maiden liitossa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on totta. Nato ei todellakaan ole mikään Varsovan liitto. Natosta voi erota ihan milloin haluaa, mutta jostain syystä jonot ovat edelleen sisäänkäynnin puolella.
Britit erosivat EU:n jäsenyydestä, mutta niin hölmöjä he eivät sentään olleet, että olisivat eronneet Natosta. Eivät edes harkitse sellaista.
Niinpä Britannia on edelleen kuten tähänkin saakka velvollinen ja täysin sitoutunut puolustamaan niitä EU-maita, jotka ovat myös Naton jäseniä eli siis valtaosaa Euroopan Unionista. Ei tietenkään Suomea, mutta sellainenhan se Naton ulkopuolella roikkuvan hölmöläisen osa on.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi ei tule liittymään Natoon ennen kuin Ruotsin nykyhallitus kaatuu syyskuun 2022 vaaleissa. Ruotsin demarit ovat tehneet oman kantansa nyt riittävän selväksi. Jos uusi hallitus lähtee hakemaan jäsenyyttä, silloin – ja vasta silloin – on se Suomen paikka.
Jos silloin ei olla valmiita menemään mukaan, hukataan ehkä viimeinen tilaisuus taas pitkään aikaan. Pahimmassa tapauksessa viimeinen tilaisuus koskaan. Siksi asioista pitää puhua nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Trumpin neuvonantaja John Bolton Helsingin Sanomissa 17.4.2021 (https://www.hs.fi/visio/art-2000007921437.html):
”Teidän olisi ajateltava vähän pidemmällä aikavälillä. Emme elä enää kylmässä sodassa, kun ihmiset puhuivat suomettumisesta. Ymmärrän, että teitte Neuvostoliittoa mielistelevää politiikkaa, jotta saitte vaalittua itsenäisyyttänne.”
Mutta enää ei Bolton eikä amerikkalaiset ylipäätään ymmärrä tuota Suomen edelleen harjoittamaa kylmän sodan aikaista politiikkaa.
”Suosittelen teitä [Suomea] liittymään Natoon. Länsiraja on Natoa ja itäraja on Venäjää. Kaikki, mitä on siinä välissä, on riskialueella.”
Tuota samaa minäkin olen toitottanut vuosien ajan. Sotilasliittoon tai Venäjän sotilaalliseen alaisuuteen kuulumattomat maat Nato-maiden ja Venäjän välissä ovat Euroopan turvallisuuden suurin riski. Kukaan ei myöskään tiedä, kuinka nuo maat toimisivat kriisissä tai sodassa. Ovat siis todellisia riskejä.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjä ei ole edelleenkään hyökännyt NATO maahan…kaikkiin muihin kylläkin ja me emme ole ”ruokapöydässä” heille mikään poikkeus…
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista todeta Boltonin kutsu Suomen liittymiseksi NATO:on kaikkia niitä kommentoijia silmällä pitäen, jotka levittävät päivä toisensa jälkeen täälläkin sellaista narratiivia, että NATO ei tulisi edes hyväksymään Suomea.
Ilmoita asiaton viesti
”NATO-juna meni jo…” on se tuttu rallatus, jota jauhetaan Suomessa siitä riippumatta, että NATO:n pääsihteereistä alkaen keskeiset vaikuttajat toivottavat meitä tervetulleiksi yhä uudelleen.
Kielimuuri säästää suomalaisia siltä syvältä ihmetykseltä, jota NATO:n jäsenmaiden kansalaiset tuntisivat maatamme kohtaan, jos he pääsisivät suoraan seuraamaan suomalaistyylistä ”keskustelua” liittymisestä tai yksin jättäytymisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaarallisia rakentajia riittää. Joku näistä yleensä nostetaan esille. Onneksi asiaa käsitellään.
Ilmoita asiaton viesti
Putin varoitti ”länttä” ylittämästä punaista viivaa minkä he määrittelevät. Kai Putin määrittelee myös mitä valtioita kuuluu ”länteen”. Joidenkin mielestä Suomi ei kuulu länteen mikä heidän mielestään tarkoittaa sitä, että punaista viivaa ei pitäisi olla Suomen ja Venäjän välillä ollenkaan.
Mielestäni punaiseksi viivaksi riittää hyvin valtioitten välinen raja. Tuskin ”länsi” ylittää tuota rajaa ja toivottavasti ”itäkään” ei ylitä sitä. Epämääräista hämäyspolitiikkaa on kun Putin tarkoittaa tuolla rajalla jotakin, minkä hän itse määrittelee.
Suomi ei joidenkin suomalaisten mielestä kuulu länteen eikä itään. Kuulumme kuitenkin pohjoiseen mutta emme etelään. Omituista kun kaikki ilmansuunnat eivät kelpaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi ei joidenkin suomalaisten mielestä kuulu länteen eikä itään. Kuulumme kuitenkin pohjoiseen mutta emme etelään. Omituista kun kaikki ilmansuunnat eivät kelpaa.”
Se, että pohjoinen on joillekin suomalaisille ainoa kelvollinen ilmansuunta johtunee siitä, että Suomen ja Pohjoisnavan välillä on oletettavasti vähiten ”natokiimaista globalistieliittiä”. Tuo termi tuli vastaan jossain keskustelupalstalla, mutta en enää muista, missä.
Ilmoita asiaton viesti
kiima vähenee kummasti pohjoisnavalla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se vielä piti sanoa että jos Putin määrittelee itse myös Venäjän rajan, sihen pitää varautua. Suomen kannalta Natojäsenyys olisi juuri sitä varautumista.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän ole pelkästään meidän suomalaisten tehtävä osoittaa painokkaasti että se punainen viiva kulkee Suomen ja Venäjän rajalla.
Ilmoita asiaton viesti
Näillä punaisilla viivoilla tarkoitettaneen yleensä tekoja, joista aiheutuu seuraamuksia – kuten Obama uhkasi Syyriaa, jos se ylittäisi sisällissodassaan punaisen viivan kaasuaseen käytöllä. Assad ei siitä piitannut, mutta Obaman viivalla ei sitten ollutkaan merkitystä, vaan USA:n uskottavuus siinä vain kärsi.
Suomen on mielestäni syytä asettaa punainen viivansa edemmäs kuin vasta valtioalueelle tunkeutumiseen, jossa ollaan jo myöhässä. Kyllä Venäjän uusiutunut aseellinen väkivalta tai alueen kaappaus missä tahansa Euroopassa olisi jo sellainen viiva, jonka ylityksen pitäisi olla Suomelle riittävän hälyttävää Nato-jäsenhakemuksen vireille panoon. Vastuutonta olisi olla toimimatta niin siinä tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti