Miksi Vanhankaupunginkosken patoa ei tulisi purkaa?

Julkisuudessa on käyty keskustelua Vanhankaupunginkosken padon purkamisesta. Siitä on tehty aloite Helsingin valtuustolle lokakuussa 2014. Valtuusto puolsi aloitetta enemmistöäänin. Nähtävästi aloite on menossa eduskuntaan kuultavaksi ja se palautuu valtuustolle.

Pato ja sitä ympäröivä miljöö on jo 400 -vuotta vanha. Miksi juuri nyt on herännyt suorastaan angstinen tarve padon purkamiseksi, joka on oleellinen osa Vanhankaupunginlahden kulttuuriperintöämme.

Kaunis kokonaisuus ja visuaalinen anti tulisi muuttumaan ratkaisevasti, jos pato puretaan.

Mielestäni padon purkamisella, vanhan Helsingfors -kosken ennallistaminen ei todennäköisesti tule onnistumaan luontaisin keinoin. Käsitykseni on, että vesi on muokannut joen uomaa padon rakentamisen jälkeen siinä määrin, että ennallistamiseen tarvitaan runsaasti työtunteja käyttökustannuksineen. Padon purkamisen yhteydessä tarvitaan koneita, -ruoppauskalustoa, -vanhan maa-aineksen poistamista ja ajoa, -sopivan maa-aineksen korvaamista ja sen ajoa paikalle. Tämä nielee huomattavia varoja.

Patoa purettaessa, veden laskukulma jyrkkenee ratkaisevasti ja vesimassa purkautuu alentaen veden pintaa kiihtyvällä vauhdilla. Padon rajaama veden pinnankorkeus on samalla korkeudella kun n. yhden kilometrin päässä ylempänä olevan Pikkukosken uimarannan veden pinnankorkeus.

Padon kohdalla, veden syvyys on n. 6m ja mitä ylemmäksi ylävirtaan mennään, syvyys alenee suhteessa pohjaprofiiliin, joka mahdollistaa virtaavan vesimäärän. Vesimassa purkautuu aina Pikkukoskelta asti, kunnes korvausvesi asettuu omalle korkeudelleen.

Se mihin asti Pikkukosken uimapaikan rantaviiva vetäytyy padon purkamisen jälkeen, on sitä merkittävämpi, mitä loivempi pohjaprofiili on uimapaikan siinä kohdassa, jossa Vantaanjoki virtaa alajuoksulle.

Kuka tietää, miten jyrkkä tai loiva pohjaprofiili on ja minkälaisen toimivan vesimassan hidastimen pohjalle on mahdollista rakentaa.

Nykyisin voi kuitenkin arvioida virtaavan veden suhteellisen vähäistä kokonaismäärää itäisessä koskihaarassa ja padon yli. Tämä kokonaisvesimäärä tulisi virtaamaan ennallistetussa Helsingfors -koskessa.

Padon purkamisen jälkeen, veden pinnankorkeus on kuitenkin niin alhainen, ettei itäiseen koskihaaraan riitä vettä lainkaan.

Itäiseen haaraan kodistuu n. 1/3  -osaa vesimäärästä ja läntiseen (pato) n. 2/3 -osaa.

On siis oletettu, että ennallistetun Helsingfors -kosken pituus tulisi yltämään Pikkukoskelle asti. Virtaavan veden määrä tulee siis asettumaan n. yhden kilometrin matkalle.

Veden pinta-ala pienenee nykyisestään ja asettuu suhteellisen vakioksi, samoin virtaus.

Samalla kuitenkin vesimäärä on dramaattisesti vähentynyt, joka lisää veden haihtumista erityisesti kuumina ja kuivina kausina.

Mitä vähemmän vettä, sitä nopeammin se haihtuu.

Ennallistetussa Helsingfors -koskessa, vesimäärä voi jäädä hyvinkin alhaiseksi. Miten käy luonnon moninaisuudelle. Nousukalat, -ankeriaat ym. eivät menesty ja jokivarsi sekä sen ympäristö voi kärsiä huomattavasta kuivuudesta. Negatiiviset vaikutukset kertautuvat.

Nykyistä patoa ei tulisi purkaa hätiköiden, sillä se voi aiheuttaa ennalta odottamattomia vaikutuksia koko Vanhankaupungin lahdelle.

Vaihtoehtoisesti, patoa voisi korottaa järkevissä mittasuhteissa, jotta itäiseen jokihaaraan saadaan kuivina kausina sopivasti vettä nousukaloja varten.

Padon purkamisen negatiivisia vaikutuksia ja vaihtoehtoisesti padon korottamiseen liittyviä kysymyksiä, sekä itähaaran kalaportaiden kehittämisen vaihtoehtoja pitäisi vielä tutkia perusteellisemmin.

Parannusehdotuksena, Vanhankaupunginkosken vesivoimalan turbiinin eteen voitaisiin kehittää kokonaan uudenlainen välppä, jottei kalat ja ankeriaat silppoudu turbiinin lapoihin. Tämä on myös globaali ongelma, joka koskee kaikkia vanhoja vesivoimalaitoksia. Uusiin on jo kehittymässä ja kehitetty erillinen kalatie turbiinin yhteyteen.

Vesivoimalasta saatua energiaa voisi myös hyödyntää enemmän paikallisesti, perustamalla Tekniikan museon yhteyteen esimerkiksi erilaisia tietokoneavusteisia työpajoja. Teemana voisi olla myös luonnonsuojelu jne.

Huomion arvoista on kuiva kausi. Padon yli ei virtaa vettä juuri lainkaan ja itäinen haara on lähes kuiva.

Toistettakoon, että sama vesimäärä tulisi jakautumaan n. yhden kilometrin matkalle. Tällaiset vesimäärät haihtuvat hyvin nopeasti.

Yksi hyvin perustavaa laatua olevista kysymyksistä, on Vantaanjoen puhdistaminen ja elvytys. Se vaikuttaa ratkaisevasti enemmän kalatalouden ja jokivarren ympäristön elpymiseen ja sen kehittymiseen, kuin padon purkamisesta saavutettava hyöty.

Tällöin luonnon moninaisuus, -ei ainoastaan kalatalouden osalta, tulisi lisääntymään.

Kalastuksen mahdollisuudet eivät vähene, vaikkei ennallistettu Helsingfors -hanke toteutuisikaan. Kalastusta voi edelleen harrastaa Vantaanjoen nykyisissä koskissa.

Ennallistetun Helsingfors kosken vesimäärä kuivina kausina, ei edesauta nousukalojen pääsyä ylävirtaan. Sateisina kausina tilanne saattaa olla toinen, mutta se edesauttaa vain tiettyjen kalalajien nousun.

Virkistystoimen osalta on myös arvioitu, että jos Helsinfors -hanke toteutuu, koskessa voisi harrastaa mm. melontaa. Pahoin pelkään, että melominen kuivassa kivikkoisessa mutavellissä on enemmän kuin todennäköistä.

Vesimäärien ja virtauksien säätelyä on vaikea ennustaa patoa purettaessa ja luonto tulee säätelemään sen kuitenkin tahtomattamme, ennemmin tai myöhemmin. Lopputulos voi meidän kannaltamme olla hyvin odottamaton.

Eri kalalajien kehittyminen luontaisesti, vie kuitenkin viimekädessä voiton. Käsitykseni mukaan, istutukset luovat kyllä pohjaa kehittymiselle, mutta sekin on luultavasti hyvin pitkä prosessi.

Nämä visiot ja olettamukset saattavat olla todellisuutta, jos pato puretaan. Mutta jos joku tai jotkut asiantuntijainstanssit todistavat yksiselitteisesti visioni ja olettamukseni päinvastaiseksi, otan kernaasti vastaan rakentavat kommentit.

****************************************************************************************************************************************************************************************

Tiede ei ole denialismia, tiede ei ole myöskään alarmismia ja kaikkein vähiten se on kreationismia tai scientologiaa. Intersubjektiivisuus on eräs tieteen tunnusmerkki. Intersubjektiivisuuteen riittää, että jokainen tutkija voi päätyä samaan lopputulokseen tiedeyhteisössä hyväksytyillä metodeilla (objektiivisuus intersubjektiivisuutena). Tieteellisissä teorioissa subjektiiviset tekijät on pyritty poistamaan luomalla yhtenäinen mittaus- ja analyysijärjestelmä. Tutkijoiden välisten näkemyserojen vähentyminen merkitsee tässä mielessä sitä, että ollaan lähempänä totuutta ja tämä lopulta johtaa tieteelliseen konsensukseen.

****************************************************************************************************************************************************************************************

0
HannuSinivirta
Sitoutumaton Helsinki

(el. vanh. tut. / FMI)

Työkokemusta (tietoliikenne, -atomivoima, -lääketiede, -avaruus) tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Kantavia voimia mm. Albert Einstein.

(𝝏fA / 𝝏xA, 𝝏fA / 𝝏yA) / (𝝏fL / 𝝏xL, 𝝏fL / 𝝏yL) = ∇fA / ∇fL = paljon suurempi kuin 1 ts. antroposeeni dominoi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu