Ajatuksia gravitaatiosta ja kaukovaikutuksesta – palaamista perusasioiden äärelle osa 3.

Ajatuksia gravitaatiosta ja kaukovaikutuksesta – palaamista perusasioiden äärelle osa 3.

Osassa 2. käsittelin kvanttiteorian periaatteita, kvanttimekaniikkaa, sekä siihen liittyvää todennäköisyyslaskentaa. Tässä osassa käyn läpi väittämääni, joka osaltaan liittyy ns. näennäiseen kaukovaikutukseen.

Alustusta

Albert Einstein selitti valosähköisen ilmiön vuonna 1905, hyödyntäen Planckin aiemmin esittämää kvanttiteoriaa. Mutta silti Einstein ei hyväksynyt, että kvanttimekaniikka olisi mitään muuta kuin vaikuttava ”paikka-merkki” perusteellisemmalle teorialle. Joskus 1930-luvulla hän oli myös vahvasti sitä mieltä, ettei informaatio voi siirtyä valoa nopeammin. Saamme myös kiittää hänen ansioitaan sovelletun fysiikan kautta (kauko-säätimet, TV, Laser-teknologia jne). 

Kvanttifysiikan maailma on kuitenkin ymmärretty ennustamattomaksi siksi, että kvantti-tasolla ennustamattomuus on todellisuuden itsensä ominaisuus ja ettei se johtuisi tietojemme vajavaisuudesta. Mutta onko todellisuudessa näin? 

Voiko siis olla mahdollista, että kvantittuneessa maailmassa alkeishiukkasen todellinen paikka perustuisi todennäköisyyksiin, mutta suuremmassa mittakaavassa, isomman kappaleen paikka saadaan laskettua tulevaisuudessa, kun tiedetään sen alkuperäinen paikka? 

Periaatteessa olisi siis olemassa kaksi erilaista todellisuutta, jotka ovat olemassa pois-sulkematta toisiaan ts. ne ovat nivoutuneet toisiinsa (on olemassa vain yksi todellisuus, ellei rinnakkais-todellisuuksia)? Toisin sanoen, kun planeetan kokoinen kappale liikkuu ja kaareuttaa aika-avaruutta, sen sisäinen massa eli energia on kvantittunut. 

On myös havaintoina osoitettu, että koko maailmankaikkeudesta vain murto osa olisi ”näkyvässä” muodossa ja suurin osa ”näkymättömässä” muodossa. Mutta mitä ”näkyvä” ja ”näkymätön” itse asiassa tarkoittavat? Suurin osa avaruuden massasta on nykytiedon mukaan niin sanottua pimeää ainetta. Pimeän aineen koostumusta ei tiedetä tarkasti, mutta on arveltu, että se voisi koostua esimerkiksi neutriinoista, pienistä mustista aukoista tai toistaiseksi tuntemattomista alkeishiukkasista. Tämä kysymys on selvä osoitus havaintojemme ja ymmärryksemme riittämättömyydestä. Eli tietomme olisi kuitenkin vajavaista sekä kvantti-maailman todellisista ominaisuuksista ja sen sovittamisesta yleiseen suhteellisuusteoriaan. 

Valoa nopeammin

Tähtien välinen avaruus ei ole todellisuudessa täysin tyhjä. Jokaisessa kuutiosenttimetrissä avaruutta on keskimäärin alle 2 vetyatomia. Tämä on äärimmäisen vähän ainetta suhteessa maapallolla vastaavan kokoiselta tilavuudelta, mistä löytyy 30 miljardia miljardia atomia. Normaalinopeuksilla liikuttaessa, näistä muutamista vetyatomeista ei tarvitse välittää. Mutta mitä suuremmalla nopeudella avaruudessa olevalla aluksella liikumme, sitä suurempi määrä hiukkasia kuitenkin törmää alukseen. Samalla myös törmäysenergiat kasvavat. Lopulta törmäävien hiukkasten määrä ja energia kasvavat liian suuriksi.

Jos nopeus olisi esim. 99.999998% valonnopeudesta, kestäisi matka Linnunradan keskustaan aluksen omassa ajassa vain n. 10 vuotta. Tällöin vetyatomit iskeytyisivät aluksen nokkaan huimalla 7 TeV:n energialla. Tämä on samaa luokkaa kuin mihin LHC-hiukkaskiihdytin kiihdyttää protoneita täydellä teholla. Jokainen aluksessa oleva saisi jo yhdessä sekunnissa yli 10 000 Sv:n säteilyannoksen. Ihmisen kuolettava annos on n. 6 Sv. Avaruudessa valonnopeuden ylittäminen on siis ihmiselle mahdoton tehtävä, jollei sitten olisi mahdollista luoda vetyatomeja ”hylkivä” tai ”sieppaava” kilpi. 

Teoriassa valon nopeuden ylitys (näennäinen) voisi yleisen suhteellisuusteorian mukaan olla kuitenkin mahdollinen ns. poimu-ajona. Kaikki kappaleet aiheuttavat ympärilleen poikkeaman aika-avaruudessa. Käytännössä tämä on havaittavissa mustien aukkojen ympärillä. 

Poimuajossa aika-avaruutta venytetään aluksen tulosuunnassa ja kurotaan menosuunnassa (muodostetaan kupla, jolloin alus etenee näennäisesti yli valon nopeudella), eli matka taittuu nopeammin kuin mitä valolta samassa ajassa menisi. Tähän vaadittaisiin kuitenkin suunnaton määrä energiaa. Lisäksi omassa ”kuplassaan” kulkeva alus noudattaisi omaa aikaansa. Muu maailmankaikkeus noudattaisi kuitenkin normaalia aikaa, joten edestakaista tähtienvälistä liikennettä tämä teoria ei mahdollistaisi.

Pimeä aine ja energia

Suurin osa avaruuden massasta on nykytiedon mukaan niin sanottua ”pimeää ainetta”. Pimeän aineen koostumusta ei tiedetä tarkasti, mutta on arveltu, että se voisi koostua esimerkiksi neutriinoista, pienistä mustista aukoista tai toistaiseksi tuntemattomista alkeishiukkasista. Pimeä aine ei emittoi, eikä absorboi sähkömagneettista säteilyä, mutta sen vaikutus tavalliseen aineeseen on kuitenkin havaittavissa gravitaation ja heikon vuorovaikutuksen kautta. 

Entä sitten pimeän aineen, energian ja tavallisen aineen suhde. Arvio on, että pimeää ainetta olisi 26.8%, pimeää energiaa 68.3% ja tavallista ainetta 4.9%.

Vielä tuntemattomat vuorovaikutus-hiukkaset 

Mielenkiintoisin kysymys mielestäni vielä tuntemattomien vuorovaikutus-hiukkasten suhteen on se, että niiden vuorovaikutus voisi selittää havainnon, ei myöskään ole todiste siitä, että asia tosiaan on näin.

 

Osassa 4. ”Näenneäinen kaukovaikutus” ja toistaiseksi tuntemattomat ailkeishiukkaset.

HannuSinivirta

Työura: (el. vanh. tut. / 2016) FMI / avaruusteknologia ja havaintopalvelut 1990 - 2016 (26v). Eflab Oy - Labsystems Oy / lääketieteellinen teknologia / tutkimus ja tuotekehitys 1980 - 1990v (10v). Nokia Oy / atomivoimalaitostekniikka ja militaaritekniikka 1975 - 1980 (5v). Planar Ky / tietoliikennetekniikka / tutkimus ja tuotekehitys 1968 - 1975 (7v). Kantavia voimia mm. Albert Einsteinin 10 kenttäyhtälöä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu