Mikä on se todellisuus, miksi Suomi on ylivelkaantunut jo yli 15 vuotta?
Faktan tarkistuksia
Suomen talouden pitkään jatkunut velkaantuminen ja vaikeudet ovat tosiaan aiheuttaneet paljon keskustelua ja turhautumista. Hallitusten vaihtuminen oikealta vasemmalle ja takaisin, ei ole merkittävästi vaikuttanut siihen, että velkaantuminen on jatkunut. Tämä osoittaa, että kyse ei ole pelkästään politiikan suunnasta, vaan syyt ovat syvemmällä talouden rakenteissa ja globaaleissa muutoksissa.
Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, ja sen odotettiin tuovan vakautta ja taloudellista kasvua. EU-jäsenyys on tuonut monia etuja, kuten pääsyn yhteismarkkinoille, jotka ovat hyödyttäneet Suomen vientivetoista taloutta. Kuitenkin EU-jäsenyys ei itsessään poistanut talouden rakenteellisia ongelmia, kuten ikääntyvää väestöä, työmarkkinoiden jäykkyyttä tai teollisuuden kilpailukykyhaasteita.
1990-luvun lama ja Suomen talouden sopeutuminen EU-jäsenyyteen johtivat siihen, että valtio joutui tekemään mittavia säästöjä ja rakenneuudistuksia. Vaikka nämä toimenpiteet vakauttivat taloutta jossain määrin, ne eivät riittäneet pysäyttämään pitkällä aikavälillä tapahtunutta velkaantumiskehitystä.
Oikeistolainen hallitus oli keskeisessä roolissa Suomen EU-jäsenyyden ajamisessa. Tuohon aikaan Suomen hallitusta johti Esko Ahon oikeistokeskustalainen hallitus (1991–1995). He näkivät EU-jäsenyyden taloudellisena ja poliittisena mahdollisuutena Suomelle. Kuitenkin, vaikka EU-jäsenyys on tuonut monia positiivisia asioita, se ei yksinään ole kyennyt ratkaisemaan Suomen talouden pitkän aikavälin haasteita.
Talouskasvun ja velkaantumisen kysymyksiä ei voi pelkästään selittää hallituksen poliittisella suuntautumisella. Talouspolitiikka on riippuvainen monista tekijöistä, kuten globaalista taloustilanteesta, teknologisista muutoksista, väestörakenteesta ja jopa geopoliittisista tapahtumista. Kaikilla hallituksilla on ollut omat haasteensa, ja vaikka he ovat tehneet erilaisia poliittisia valintoja, monet ongelmat ovat olleet niin syvällä rakenteissa, ettei niitä ole ollut helppo ratkaista yksittäisten päätösten kautta.
Suomen talouden tilanne osoittaa, että monimutkaisiin taloudellisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, ja monesti tarvitaan laaja-alaisia, pitkäjänteisiä reformeja sekä kansainvälisen talouden suotuisaa kehitystä, jotta kestävää kasvua voidaan saavuttaa.
Kapitalismi vai sosialismi?
Sekä kapitalismi että sosialismi ovat historiallisesti osoittautuneet vahvuuksiltaan ja heikkouksiltaan erilaisiksi järjestelmiksi, mutta kumpikaan ei ole osoittautunut täydelliseksi ratkaisuksi yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Monissa maissa, kuten Suomessa, on toteutettu eräänlainen yhdistelmä näistä kahdesta, joka pyrkii hyödyntämään molempien järjestelmien parhaat puolet.
Sekatalousjärjestelmät
Useimmat nykyaikaiset yhteiskunnat toimivat sekatalousjärjestelmällä, jossa yhdistetään kapitalistinen markkinatalous ja valtion interventio. Sekatalousjärjestelmässä yksityinen sektori ja markkinavoimat hoitavat suuren osan tuotannosta ja palveluista, mutta valtio puuttuu peliin tietyillä sektoreilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja infrastruktuurissa, varmistaakseen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja peruspalveluiden saatavuuden.
Sekatalousjärjestelmässä valtio voi myös säädellä taloutta suhdannevaihteluiden hallitsemiseksi, asettaa veroja ja tarjota sosiaaliturvaa. Tämä malli on monissa maissa, kuten Suomessa, tuottanut suhteellisen korkean elintason ja sosiaalisen turvaverkon, vaikka siihen liittyy edelleen haasteita, kuten julkisen velan hallinta ja talouden rakenteelliset ongelmat.
Mahdollisia ratkaisuja ja kehityspolkuja
Talouden kohtuutalous: Tämä on radikaalimpi näkemys, joka kyseenalaistaa jatkuvan talouskasvun tavoittelun ja ehdottaa, että keskityttäisiin elämänlaadun parantamiseen ilman luonnonvarojen liiallista kulutusta. Tämä malli voisi tarkoittaa lyhyempiä työaikoja, kulutuksen vähentämistä ja paikallisten talouksien vahvistamista.
Hyödyt: Keskittyminen elämänlaadun parantamiseen ja luonnonvarojen säästämiseen voisi vähentää stressiä, lisätä yhteisöllisyyttä ja edistää ympäristön hyvinvointia.
Haasteet: Talouden kutistuminen voisi johtaa työttömyyteen ja taloudellisiin vaikeuksiin, erityisesti siirtymävaiheessa. Tämä malli vaatii radikaalin muutoksen ajattelutapaan ja kulutustottumuksiin.
Kestävän kehityksen talous: Yksi keskeinen suuntaus on kohti kestävän kehityksen taloutta, joka ottaa huomioon ympäristön ja resurssien rajallisuuden. Tämä voisi tarkoittaa vihreän teknologian ja uusiutuvien energialähteiden tukemista sekä ympäristöystävällisten innovaatioiden edistämistä.
Hyödyt: Ympäristöystävällinen ja pitkän aikavälin ajattelu voisi estää ekokatastrofeja ja luoda kestävämmän talouden. Tämä malli voisi myös synnyttää uusia työpaikkoja ja innovaatioita vihreällä sektorilla.
Haasteet: Siirtymä on kallis ja vaatia suuria muutoksia energiantuotannossa, teollisuudessa ja kulutustottumuksissa. Lyhyellä aikavälillä tämä saattaa hidastaa talouskasvua.
Ehkä tässä alkaa vielä syntymään kokonaan uudenlaisia teknis-taloudellisia ratkaisuja, joita emme osaa vielä edes kuvitella.
Tämä Etlan tuore tutkimus osuu aika lähelle blogia:
https://www.etla.fi/julkaisut/raportit/productivity-and-green-transition-in-finland/
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Yhtäläisyyksiä löytyy!
Ilmoita asiaton viesti
Jos Suomen talouskasvu olisi tutkimuksista ja raporteista kiinni, niin olisimme maailman kärkeä. Nämä viisaat virkamiehet voisivat näyttää mallia ja perustaa niitä menestyviä yrityksia, kun kerran niin päteviä ja kaikkitietäviä ovat!
Ilmoita asiaton viesti
On virhe väittää että liittyminen EU:hun olisi oikeistolainen projekti. Se oli hyvin vahvasti presidentti Koiviston turvallisuuspoliittinen projekti. Katsoi saatavan EU:sta turvaa kun Natosta ei voinut saada, Natoon emme olisi voineet liittyä tuolloin.
EU:hun liittymisen tarkoituksessa suomalaiset pankit piti saada EU-kuntoon. Sellaisenaan ne eivät olisi kelvanneet EU:hun heikon taloustilanteensa vuoksi. Pankkien varallisuusaseman kohentaminen tapahtui kuppaamalla asiakkailta riittävästi rahoja ja lama antoi siihen mahdollisuuden.
EU on ollut ihan kohtuullinen projekti tähän asti. Nyt tulee vaikeampaa koska olemme sitoutuneet kaikenlaisiin älyttömyyksiin, mm. metsien hyötykäytön mahdollisuus viedään meiltä.
Pahinta on euroon liittyminen, sillä jäykkä ay-liikkeemme ja euro eivät ole sopiva pari. Olemme olennaisesti samassa tilanteessa kuin vahvan markan kanssa. Mikään muu ei jousta, pelkästään työttömyys.
Haihattelun siirtymästä voisi lopettaa. Ennen kurki kuolee ennen kuin suo sulaa. Kapitalistinen talous ilman kasvua on myös tuhoon tuomittu ajatus. Meillähän ei ole ollut kasvua pitkään aikaan ja Suomi on piakkoin konkurssissa.
Naurettavinta on että samat ihmiset vannoo maahanmuuton nimiin ja samalla toivovat ei-kasvua. Ei ole ihan loogista kasvattaa väkilukua ja toivoa samaan aikaan talouden pienenemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Etla lanseerasi tuossa linkkaamassani tutkimuksessa termin hiilituottavuus.
Sillä tarkoitettaneen tuotantoa suhteessa hiilidioksidipäästöihin. Etlan mukaan tuo on noussut noin 60% vuodesta 2008 (kuva 3). Käytännössähän tuotanto ei ole noussut vaan päästöt vähentyneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kahjoa mutta nykyaika on. Voiko hiilituottavuutta syödä? Voiko sillä ostaa perunoita tai voiko sillä ajaa töihin (jos kellä kohta sellaista enää on).
Ilmoita asiaton viesti
Juu, äärimmilleen viety kapitalismi, tai äärimmilleen viety kommunismi ovat molemmat dystopioita.
Minä lähtisin pragmaattisuudesta että käyttää sellaista tapaa mikä missäkin toimii parhaiten.
Ylivelkaantumiseen nämä eivät auta.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka norsunluutornista katsottuna saattaakin näyttää siltä, että kulutusta pitää vähentää ja vyötä kiristää, niin hyvin suurelle osalle suomalaisiakin moinen kuulostaa irvokkaalta, jos he seisovat leipäjonossa ja taistelevat kuukaudesta toiseen maksuhäiriössä olevien velkojensa kanssa.
Ja se sama irvokkuus koskee pitkälti myös peruskeskiluokkaisia perheitäkin. Ei välttämättä seistä leipäjonossa, mutta viimeisiä euroja lasketaan ennen jokaista tilipäivää ja Linnanmäen reissut jäävät tekemättä.
Ilmoita asiaton viesti
Todellisuus on se, että velat ja rahapula on seurausta kuluttamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Jos perehdyt kertomuksiin ylivelkaantuneiden historiasta, niin havaitset, että sellaiseen tilanteeseen on saattanut joutua aivan omaa syyttään. Eri asia on sitten ne ”kevytmielisesti” velkaantuneet, joita on paljon vähemmän kuin ”raskasmielisesti” velkaantuneita.
Ilmoita asiaton viesti
Parisuhteen päättyminen, epäonnistuneet talokaupat, sairaalareissu, kaksisuuntainen mielialahäiriö, yrityksen konkurssi… onhan noita asioita missä homma voi lähtä kulkemaan kohti etelänapaa. Melkoisessa määrässä kyse on elämänhallinan menetyksestä.
Mutta mistä tämä sitten johtuu on oikeastaan sitä, että ihmiset ovat hyviä arvioimaan hintaa että mikä on halpaa ja mikä kallista, mitä eurolla saa. Sen sijaan ihmisillä on usein merkittäviä heikkouksia hahmoittaa riskejä. Voisi sanoa sen olevan lajityypillinen ongelma sillä sama on havaittu myös apinoilla.
Noin yleisesti ottaen ihmisen ei pitäisi ottaa muuta lainaa kuin opintolaina mikäli tietää kykenevänsä suoriutumaan tutkinnosta, ja muissa lainoissa velalla pitäisi olla vakuutta vastaavalla tavalla miten pankki arvioi riskejä. Voisi sanoa että kaikessa omaisuudessa arvo on vakuusarvo tai arvo on korkein tarjous.
Pitäisi elää niin että on todellinen varallisuus on plussan puolella. 100k€ kämppä on oikeasti 70k€ ja jos jos on velkaa on vaikka 85k€ niin pitäisi edelleen löytyä se 15k€ vielä jostain, että ei joudu kuseen jos riskit realisoituvat. Lisäksi Suomen oloissa pitäisi olla lähemmäksi pari tonnia tilillä kaiken aikaa sillä tuloissa jos on katkosta niin siinä on epävarmuutta mutta kaikki maksut ja perintä taas on tehokasta.
Mielestäni asiaa olisi paljonkin järkeä tutkia, että mistä syystä kukin toimeentuloa saava on joutunut tähän tilanteeseen, että joutuu sitä hakemaan. Olisi kaikkien etu että toimeentulotukea ei saisi noin 9% väestöstä vaan se olisi 1%, eli näillä joilla on poikkeava tilanne juuri nyt päällä ja hommat menneet persiilleen, että se ei jäisi pysyväksi tilanteeksi.
Ylivelkaantuneissa sitten toinen tutkimuskohde.
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä mikä on totuus, mutta sen olen huomannut etteivät nuoret ja miltei jo keki-ikäiset ihmiset ole tottuneet säästämään. Jollei tätä taitoa ole, joutuu helposti vaikeuksiin.
Lapsuuteni perheeseen kuului äiti ja viisi lasta. Me lapset osallistuimme kaikkeen kodin työhön. Meillä oli päämäärä, nimittäin ostaa oma asunto, omakotitalo. Me lapset teimme kauppareissut arkisin, äiti viikonloppuisin. Samoin me teimme ruuan arkisin ja äiti viikonloppuisin. Ostimme arkisin hyvin halpaa ruokaa, jotta jäisi rahaa säästöön asunnon ostoa varten. Äiti teki kaikki vaatteemme.
Kun minä menin ensimmäistä kertaan palkkatyöhön, laitoin koko palkkani sivuun. Ja kohta meillä olikin alkuraha talon ostoa varten. Tämän jälkeen autoin äitiä lyhentämään asuntovelkaa ja veljeni remontoi äidin kanssa koko talon jne. Nykyisin kaikki vain ajattelee itseä ja lyhytaikaisia nautintoja. Tällainen ajattelu voi jossain vaiheessa romahduttaa yhteiskuntia. Perhekeskeisyys auttaa useimmiten ongelmien ilmaantuessa. Yksilökeskeisessä maailmassa ihminen jää yksin ongelmiensa kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä sen voi niinkin nähdä, että menoja ei pienennetty tulojen mukaisiksi. Mutta Suomi ei pysty joustamaan menoissa, koska lainsäädännöllä on määritelty valtion ja kuntien menot. Kyse on tekemättömästä työstä eli tekemättömästä tuotannosta, joka olisi pitänyt saada myytyä ulkomaille. Kuten Karinen totesi, niin meillä on väärä valuutta. Se oli se suuri virhe EU-projektissa, jota ei olisi tarvinnut tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Vaihtotase kertoo kaiken:
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__mata/statfin_mata_pxt_12gf.px/
Valitse: tulojen ja menojen erotus (netto) 12kk, kaikki ja CA Vaihtotase.
Vaihtotase on ollut negatiivinen vuodesta 2010 lähtien pois lukien
vuodet 2020 ja 2021.
Outoa kuitenkin on, että rahoitustase ja ulkomainen varallisuusasema vaateittain, neljännesvuosittain, 2006Q1-2024Q1 nyt sitten räjähtänyt käsiin, melkein kuten tuossa ilmaston hiilidioksidipitoisuuden käyrän loppuosassa. Kertokaahan mistä se on peräisin?
https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__mata/statfin_mata_pxt_12gk.px/
Valitse: saamisten ja velkojen erotus (netto), yhteensä, rahoitusvarat yhteensä ja kaikki. Missä esimerkiksi valtion tulot ovat?
Voidaanko nyt sitten jatkaa, kuten ennenkin välittämättä vaihtotaseesta?
Vastaus: ei varmaankaan, jos halutaan ylläpitää yritystoimintaa tässä maassa tulevaisuudessakin!
Onhan niitä keinoja eurosysteemissäkin. Kestää vain aikansa, että Keynesiläisen taloustieteen humala haihtuu ekonomistien päistä. Eurosysteemissä pienen maan pitää toimia toisin:
1) Pitää osata jakamisen taito! Kun on esimerkiksi yksi leipä kahta syöjää varten, leivän jakamalla kahtia kumpikin saa puolikkaan. Palkankorotukset voitaisiin korvamerkitä ohjattavaksi lisätyövoiman palkkaamiseen, eikä palkkalistoilla olvien palkkapussien korottamiseen sekä lomautuksiin tai irtisanomisiin. Paradoksaalisestihan Suomessa on yhä edelleen työttömyyttäkin. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että talouskasvu on talouden tuottamien tavaroiden ja palvelujen tuotantomäärän lisääntymistä. Talouskasvua mitataan kylläkin rahassa.
2) Toimeentulotukia voitaisiin ohjata esimerkiksi sähköisiä henkilöstöetuja tarjoavien Smartum, ePassi, Edenred ja Eazybreak -tyyppisten järjestelmien kautta. Toimeentulotukia voitaisiin käyttää vain korvamerkittyihin tarkoituksiin.
3) Yhä edelleen on voimassa tämä vaihtotaseen sääntö, vaikka ollaankin eurossa kiinni:
vaihtotaseen on oltava >=0, jotta velka/BKT ei kasvaisi.
Suomen Pankki: Okunin laki Suomessa:
Työ- ja elinkeinoministeriön työvoimapoliittisessa aikakauskirjan vuosikerroissa (2002, 2004-2005) ekonomisti Eero Siljander osoittaa ekonometrisen lisensiaattityönsä ja TOP500-yritysaineiston perusteella, että työn kysynnän palkka- ja tuotantojousto ovat kasvaneet aikajaksolla 1995-2005. Siis työllisyys laskee jyrkemmin (noin -1:1) reaalipalkkojen noustessa prosentilla ceteris paribus. Tuotantojousto on noin 1:1 ceteris paribus, eli tuotannon kasvaessa 1 % liikevaihdolla mitattuna, niin työllisyys kasvaa 0,8 %
Ilmoita asiaton viesti
” Ei välttämättä seistä leipäjonossa, mutta viimeisiä euroja lasketaan ennen jokaista tilipäivää ja *Linnanmäen reissut jäävät tekemättä*.”
Eikä kuitenkaan panna nimiä Haltialan kotieläintilan säilymisen puolesta, sen puolesta, mikä on ollut ilmaista hupia mm. lapsiperheille.
Arvot eivät olekohdillaan meillä muutoinkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kuka on tämä nainen?
https://www.laakarikeskuskanalinhelmi.fi/kuvat/cs1258a2312151105.jpg
Hän on Sari, sairaanhoitaja. ”Sari Sairaanhoitaja” oli kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kaudella v. 2007 lanseerattu poliittinen slogan, jolla ryhdyttiin toden teolla houkuttelemaan sosiaalisektorin työntekijöitä oikeistopuolueen äänestäjiksi. ”Hyvinhän” se meni; Kataisesta tuli valtiovarainministeri, ja seuraavien vaalien jälkeen v. 2011 pääministeri.
Juuri 00-vuosikymmenen lopulla Suomen talouskasvu (eri syistä) tyssäsi, eikä ole sen jälkeen päässyt vauhtiin. Mutta: sosiaalisektori lohkaisee yhä suuremman osan kansantaloudesta. Jyrki Kataisen selitykset eivät tässä tilanteessa auta, mutta haluaisin joka tapauksessa kuulla ne nyt. Mikä on vuosien 2007…2014 (Kataisen ministerikaudet) talouspoliittinen perintö ja merkitys?
PS. Sari Nevanpään kuva tuli ensimmäisenä vastaan, kun ryhdyin etsimään aineistoa hakusanalla ”Sari Sairaanhoitaja”.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän 00-vuosikymmeneen lisäisin, olen samaa mieltä ongelman ajankohdasta, se liittyy kuitenkin -90-luvulla tehtyyn karkeaan virheeseen.
Me liityimme Euroon liian korkealla markkakurssilla.
Kurssin olisi pitänyt olla 6 mk/ 1 € luokkaa 7 tai 7,5.
Tästä seurasi se että kilpailukykymme heikkeni ja se alkoi näkyä vähitellen niin. että kaikki kulutus- ja kestokulutshyödyketeollisuus siirtyi pois.
Nokia – buumi auttoi jonkin aikaa, talouskriisiin 2008 saakka.
Mehän emme käytännössä valmista mitään mainituista tuotteista edes omaan käyttöön saati sitten vientiin. Tarkoittaa työllisyyden rakenteellista heikkenemistä koska noissa mainituissa teollisuudenaloissa oli valtavasti työpaikkoja jotka eivät vaatineet muuta kuin peruskoulun käynnin. Ja kun tosiasia on se että kaikista ei voi, eivätkä kaikki halua opiskella ”erityisosaajiksi” niin ”ammattitaidottomien” työttömien määrä pysyy ”vakiona”.
Olihan se silloin Euron tullessa hyvä harppaus kansalaisille kun tuontitavara halpeni. Ja samalla Suomen palkkataso kiipesi lähes muiden EU-maiden tasolle.
Työn tuottavuus vain ei tehnyt samaa ”hyppyä” ja nyt elämme seurauksissa.
Meidän on saatava, itse tai pakotettuna työn tuottavuus samalle tasolle kuin muissa EU-maissa mikä tarkoittaa suhteellisen suurta tuotantomäärien lisääntymistä ilman että palkat seuraavat mukana. Automaation lisäämisellä voidaan tehdä osa mutta ei kaikkea ja se vaatii pääomia joista Suomessa on aina ollut pula.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/reaalipalkoista-on-haihtunut-liki-15-vuoden-kehitys-nain-kauan-palautumisessa-menisi-nykyvauhdilla/7c4ccb0b-a6e4-4c82-b1c7-efa62721ebb4
Olemme nyt vuoden 2009 tasolla ostovoimassa. Käytännössä siis reaalipalkat ovat palanneet 15 vuoden takaiselle tasolle.
Paitsi, että kun velka on tulevaisuuden veroja, niin olemme köyhempiä kuin finanssikriisin 2008-2009 aikoihin. Melkein 150 mrd euroa lisää velkaa silloiseen nähden.
Ilmoita asiaton viesti
”Hän on Sari, sairaanhoitaja. ”Sari Sairaanhoitaja” oli kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Kataisen kaudella v. 2007 lanseerattu poliittinen slogan..”
Se oli hän,kenelle luvattiin 500eur palkankorotukset ja joita kokoomus ei koskaan lunastanut.
Ilmoita asiaton viesti
Globalisaation myötä asiat lähtivät käsistä. Se toi suuren ja nopean elintason nousun Suomeen. Kuin myös liian vahvalla tasolla euroon aikanaan vaihdettu markka.
Suomen poliitikot eivät silloin aikoinaan ymmärtäneet, että Aasiasta kasvaa kova kilpailu. He ovat ahkeria, perhe- ja työsuuntautuneita aivan toiseen tapaan kuin Suomessa.
Strategisesti väärien, perustavien valintojen tuottaman ”sammakkokurjistumisen” täydentää Suomen poliittisen eliitin valinnat: kaikkea muuta palvellaan ja lompsa levällään kuljetaan mutta Suomen etua ei.
*** ****
Jahka olemme Euroopan köyhimpiä kansakuntia, olemme saavuttaneet kyvykkyytemme tason. Ja elämää voidaan jatkaa ei-velkavetoisesti, rehellisellä ja selkeällä perustalla.
– kyllä sitä 1970 -luvullakin kyettiin Suomessa nauttimaan onnnesta ja rakkaudesta. Mutta tehtiin myös sen edestä töitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen pitäisi satsata laatuun ja viedä maailmalle huipputeknologiaa.
Suomella sen sijaan ei ihan ole länsimaista laatuimagoa vaan ennemminkin itäblokin laatuimago.
Ilmoita asiaton viesti
Täyttä huttua.
Ilmoita asiaton viesti
Öhöm, Suomi hyvin pitkään vei rysslandiaan tuotteita joille kelpasi rysslandian laatutaso.
Ei meillä länsimaissa ole ollut vastaavaa imagoa kuin vaikka Sveitsillä ollut kellojensa kanssa, Saksalla autojen kanssa ja Japanilla vaikka kameroiden ja elektroniikan kanssa. Neuvostoliitto kun romahti niin sen jälkeen se oli Nokia teletekniikalla joka nosti Suomen teknologiaimagoa maailmalla.
Tarkemmin ottaen kehitysmaissa. Nokia oli näissä kova juttu. Sen nyt tietää että jenkilässä ja japanilassa resonoi molemissa kotimainen teknologia.
Suomessa kyllä on osaamista herran vuonna 2024 mutta mielikuva ihmisillä maailmalla ei välttämättä ole sellainen, että tieto tuotteen suomalaisuudesta auttaisi asiaa.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä vaan näyttämään esimerkkiä ja perustamaan firmaa joka tuottaa sitä vientiin kelpaavaa huipputeknologiaa! Se on helppo heitellä tuommoisia ilman omaa kokemusta.
Ilmoita asiaton viesti
Firman perustaminen on yksinkertaista, on tehty. Parikin kertaa. Se on Suomessa hyvin yksinkertaista. Teknologian kehittäminen on minulle luontaista ja tässä en tarkemmin avaa projekteja.
Sen sijaan liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen ja myyminen on eri asia ja siinä olen surkea. Se johtuu ainakin osittain siitä, että nähdäkseen mahdollisuutta tehdä rahaa pitäisi tulla vastaan ongelmia joiden ratkaisuista jotkut kaivaa perstaskustaan rahaa niin paljon että asiassa olisi järkeä. Se voi olla hankalaa jos itsellä ei ole ongelmia missään arjessa ja on täysin vieraantunut näistä. Ja sitten pitäisi osata asettua ihmisten asemaan vaikka toisella puolella maailmaa mitä ongelmia heillä on.
Ilmoita asiaton viesti
”Sen sijaan liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen ja myyminen on eri asia ja siinä olen surkea.”
No tämä on meidän suomalaisten ihmisten ja yritysten yleinen ongelma. Kehitäppä siihen ongelmaan ratkaisu.
Ongelmia kyllä löytyy helposti. Eräs sellainen ikääntyvän väestön maissa on vanhusten turvallisuus. Yksinasuva tai omassa huoneessaan oleva vanhus ei pysty kaatumisen tai sairauskohtauksen jälkeen aina itse suorittamaan hälytys. Tarvitaan helposti asennettava automaattisesti toimiva hälytysjärjestelmä joka ei tee aiheettomia hälytyksiä eikä loukkaa yksityisyyden suojaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohon ongelmaan on toimiva ratkaisutapa mikroaaltotutkista, ja markkinoilta löytyy antureita tunnistamaan läsnäolo, kaatuminen, sängyssä nukkuvan hengitys ja syke.
Liiketoimintariskiä on siinä että ei välttämättä kaivata kiinalaista puolijohdetta tähän tai yleensäkään geopoliittista riskiä.
Semmoisen viritteleminen toimimaan onnistuu myös itse jos ei ole ihan käsi mikrokontrollerien ja elektroniikan kanssa jos valmis tuote ei miellytä. Tuollaisen sensorijärjestelmän asentaminen onnistuu siis jo.
Se että kehittää helposti asennettavan sensorisetin onnistuu siis mutta vaatii sitten enemmän vaivaa puristaakseen tästä tuotteen sillä huomioitavana on kuten sanoit oikeiden tilanteiden tunnistamisen tarkkuus ja että vääriä hälyjä ei saisi tulla kohtuuttomasti. Käytännössä sitä ei nyt saa sellaiseksi että menisi suoraan hälytyskeskukseen mutta suoraan vaikka omaiselle kyllä.
Ja mitä enemmän tarkkuutta kaipaa kyse onkin siitä että kuinka paljon niitä sensoreita kylvää asuntoon. Yhden sensorin keila on rajattu eikä se näe esteiden läpi.
Sitten jos niitä on paljon se alkaakin mennä kalliiksi että kuluttajilla alkaa olla kynnystä kaivaa perstaskusta rahaa. Kyse ei ole pelkästään anturien määrästä vaan myös niihin vedettävistä kaapeleistä. Teknologia tuohon kuitenkin on jo.
Niin ja jos miettii tuotteistettua teknologiaa niin helposti jonkun pitäisi käydä asentamassa ne kun oletus on että ihmisten kyvyt on vaihtaa lamppu palaneen tilanne. Kyse ei sitten olekkaan pelkästä teknologiasta enää.
Ilmoita asiaton viesti
Markkinatalous ei oikein toimi maailman korkeimman verotuksen ”ansiosta” . Se taas aiheuttaa sen että raha ei kierrä ja kotimaan markkinat katoaa.
Jä tämä vihertyperyys lähti käyntiin jo reilusti yli 20 vuotta sitten, sen hypen nimi oli silloin clean tech. Valtio on se tukemiseen hukannut miljarditolkulla rahaa ja sama hulluus jatkuu ilman että niitä uusia nokioita on ilmestynyt vaikka niin kuviteltiin silloin.
Niin kuvitellaan myös nykyään, edellinen pääministeri mainitsi usein jonkun ihme ilmastoteknologian joka meillä on ja josta tulee vientivaltti. Samaa jargonia jota Vanhanen päästeli aina kun mainitsi sanan clean tech. Samaa unelmaa eletään tämänkin hallituksen aikana, Orpo muistaakseni houraili että tänne tulee 100miljardin investoinnit ihan kohta, ilmeisesti tämä luulo saa aikaan sen että kuvitellaan meillä olevan rahaa olla puolen maailman sossutoimisto ja etelän vetelien rahoittaja.
Ilmoita asiaton viesti
Velkaantuminen alkoi Nokian ylimmän johdon epäonnistumisesta strategiassaan ja siitä, että sammon ryöstö muille maille onnistui.
Nokialla oli kosketusnäytöllinen prototyyppi jo aikana, jollon Apple oli vielä lähinnä nyrkkipaja ja Samsung tuotti aivan muuta, rihkamaksi luokiteltavaa tavaraa.
Nokian johtokunta totesi, etteivät kuluttajat halua kosketusnäytöllisiä puhelimia. Loppu onkin sitten historiaa ja Suomen talouden alamäkeä.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeasti virhe ei tehty kosketusnäytössä vaan siinä, että Nokian ylin johto päätti että he tekevät puhelimia, puhelimessa voi olla lisävarusteena jotain postin lähetystä ja peliä.
Applen ajatusmalli sen sijaan oli taskuun sopiva tietokone, jossa puhetoiminto oli vain yksi sovellus muiden joukossa.
Ilmoita asiaton viesti
Itsesiassa Nokia oli hukassa jo 90-luvulla. Muistan kun hankin Nokia 3210:n ja totesin että ”siistiä, minulla on taskussa pieninäyttöinen tietokone, jossa matopeli”.
Yritin samana päivänä hakea tietoa kuinka saan itse ohjelmoitua laitteeseen jotain. Kaikki tämä oli oudosti kätketty ikäänkuin Nokia ei olisi halunnut ohjelmia kehitettävän.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän osasyynä Nokian tuhoon ollut kaikille organisaatioille tyypillinen pöhötauti eli perustettiin vaikka minkälaista väliportaan johtajan pestiä ja ylimääräistä hallintoa. Samoinhan käy myös julkisella puolella, sillä erotuksella että siivousta ei tarvitse siellä tehdä koska veronmaksaja hoitaa laskun.
Ilmoita asiaton viesti
Kelpuutan kaikki esitetyt selitykset – johdon epäonnistuminen strategiassa, kosketusnäytöt, Applen mallin vierastaminen, puhelinnäkökulmaan juuttuminen, ohjelmoinnin vaikeus, ja organisaation pöhötauti. Lisään tuohon vielä pari mielestäni hyvin keskeistä teemaa: softa-alusta-ajattelun lähes täydellinen epäonnistuminen, ja softan kannalta täysin hajanainen mallisto.
Nopeasti kehittyilviä high tech -aloilla pärjäävät vain ne, joilla on osuva visio tulevaisuudesta, ja aito pyrkimys kehityksen kärkeen. Nokia jättäytyi osin tietoisestikin maailman suuriman puhelinten massatuottajan rooliin, ja visio ylsi vain keskinkertaiselle tasolle (esim. kameroiden tuominen puhelimiin onnistui hyvin, mutta softan siis ei).
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen ymmärtänyt, että Nokian nousu ja tuho molemmat olivat vaikeuksiemme eräitä voimatkijöitä:
Nokian NOUSU sikäli, että se oli yksittäinen ja väliaikaiseksi osottautunut huioppaus, ja se vääristi tulevaisuushorisonttimme niin, että aloimme laskea kohoavaa menotaloutta epärealistisen korkeiden tulevaisuuden tuottavuus- ja myyntitulojen varaan.
Nokian TUHO sikäli, että edellisessä kohdassa mainittu tulevaisuushorisontin vääristymä, kupru, harhautti meidät, ja jatkoimme vääristyneen horisontin varassa uskoen sitkeästi siihen että kohta tulee UUSI nokia, joka jatkaa etevän kansan vaellusta kirkkaan tähtitaivaan alla. Milloin se oli it-yleensä, milloin bioteknologia ja mikäs kolmas sen jälkeen tulikaan?
Ilmoita asiaton viesti
Kannatan kyllä sekä kohtuutaloutta että kestävää kehitystä, mutta jos puhutaan ylivelkaantumisen lopettamisesta, nuo kaksi keinoa eivät ole kaikkein helpoimpia.
Kestävä kehitys tarkoittaa talouden epäkestävän puolen alasajoa, eikä tuo helpota velkatilannettamme vähääkään. Toiveet vihreän talouden kasvusta ovat vain toiveita paikata tuota alasajoa jotenkin. (Oletan tässä, että epäkestävän talouden alasajo olisi todellista, eikä vain ongelmia pois silmistä siirtävää hiilivuotoa muihin maihin.)
Kohtuutalous tarkoittaisi kai kulutuksen leikkaamista, mikä auttaisi kyllä vähentämään velkaantumista, mutta onko kansa valmis siihen, että sen kulutusta jarrutetaan vaikkapa monin ylimääräisin veroin ja maksuin? Vapaaehtoisuus olisi kyllä kiva, mutta ei ehkä riittävä keino.
Pitää myös todeta, että jokseenkin kaikki puolueemme vannovat talouskasvun ja väestönkasvun nimiin (vihreitä myöten). Pelkkä hyvä taloudenpito, ja vakaa (tai miksipä ei lievästi laskeva) väestömäärä eivät tunnu riittävän. Nuo ovat nykyään enemmänkin paheksuttuja ajatuskulkuja. Tällaisissa (maksimaaliseen kasvuun tähtäävissä) oloissa vihreä kehitys, ja esittämäsi kaksi mahdollista kehityspolkua eivät saa oikein tuulta alleen. Velkatilannetta jokin suuri kasvubuumi voisi kyllä parantaa, mutta tuo ei kai kuulunut sinun keinovalikoimaasi.
Useimmat viimeaikaiset hallitukset ovat tosiaan ottaneet aika surutta lisää velkaa. Jotkut hallitukset ovat kyllä yrittäneet toteuttaa toimia, joilla talous saataisiin jälleen tasapainoon, mutta nuo säästökuurit ovat tietenkin aina joutuneet opposition armottoman moittimisen kohteeksi. Tyypillisesti tuollainen politiikka on johtanut hallituspuolueiden kannatuksen alenemiseen. Kansa ja oppositiopuolueet eivät tunnu olevan valmiita saavutettujen etujen ja kulutustottumusten leikkaamiseen. Nuo ehdottamasi keinot voivat kokea saman kohtalon.
No mistä tuo vuosikausia jatkunut velkaantuminen sitten johtuu? Minulla on yksi suosikkiselitys tuohon. Joskus markkatalouden aikaan, ja erityisesti sen loppupuolella, markan kelluttamisen aikaan Suomen talous tuntui olevan ihan asiallisessa kunnossa. Samoin euron alkuaikona vakaa kiinteä valuutta, ja tuohon yhdistetty maltillinen palkkapolitiikka toimivat aika hyvin. Sanoisin että nykyiset vaikeudet alkoivat siinä vaiheessa, kun vastaan tuli ensimmäinen niin merkittävä lama (finanssikriisi), että tuo euron alkuaikojen linja ei enää kantanut. Markka-aikana valuutta olisi joustanut, mutta euro ei jousta Suomen talouden suhdanteiden mukaan. Suomella olisi pitänyt olla uudet keinot tehdä suhdannepolitiikkaa kiinteän valuutan oloissa, mutta mitään tuollaisia uusia keinoja ei ollut käytettävissä, koska niitä ei oltu rakennettu. Pelkkä maltillinen palkkapolitiikka ja talouskasvun toiveet eivät riittäneet, ja mistään ei haluttu leikata. Jäätiin tilaan, jossa kulut ylittävät maan talouden tuottavuuden. Tuosta lähtien taloutemme on kituuttanut kumppanimaihimme verrattuna, ja olemme elelleet velkataakkaamme vähitellen kasvattaen. Velkaantumista voisi halllita jonkinlaisella ”sisäisen devalvaation mekanismilla”, johon kuuluisivat myös keinot leikata kansan kulutustasoa suhdanteiden mukaan. Mutta tuollainen mekanismi meiltä siis puuttuu.
Ilmoita asiaton viesti
Katson että Euroopan pitäisi olla nykyistä omavaraisempi, jolloin kulutustuotteiden hinnat kylläkin nousevat (vaatteet, tekniikka ym) – tämä kuitenkin lopettaa samalla turhan kulutuksen. Luonto kiittää.
Samalla kuin hinnat nousevat, pitää lakimuutoksin varmistaa että laatu paranee nykyisestä huomattavasti. Näin ei olla toimittu edes täällä Suomessa esimerkiksi rakennusalalla, jossa laatu sen kuin heikkenee. Tähän probleemaan tarvitaan sellaiset lakiuudistukset, joissa vastuut käy selkeästi ilmi. Laiminlyönneistä ja virheistä pitää maksaa huomattavia summia tai korjaus hetimiten takuuna. Ja samantyyppinen lakiuudistus kulutustuotteille – pitää valmistaa laatutuotteita, jolloin käyttöikä pitenee. Luonto kiittää.
Nyt olemme liian riippuvaisia muutamien maiden tuotannosta, joka voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pahaa jälkeä. Esimerkiksi lääkkeet tuotetaan tänä päivänä paljolti idän suurissa maissa. Jo nyt ihmiset joutuvat metsästämään tiettyjä lääkkeitä pitkin Suomea.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä, ns. kehittyneet maat ovat kehityksessään jo aikaa sitten saavuttaneet optimin – nyt kehitys on menossa alamäkeen. Organisaatioden hallinnot ovat paisuneet paisumistaan, jolloin niistä on tullut hitaita ja tuottamattomia. Katsotaan nyt vaikka sotea ja sen toteutusta. Hallintokoneisto ja kaikenlaiset muut turhat virat ovat ikään kuin kääntäneet pyramidin ylösalaisin. Vain hallinnolla ja tuottamattomilla viroilla on merkitystä – potilas/asiakastyötä tekevät ja potilaat/asiakkaat ovat lähinnä tiellä tässä koneistossa. Samalla valtaisa koneisto heikentää työntekijöiden tuottavuutta ja jaksamista. Tämä tulee yhteiskunnalle ja veronmaksajille kalliiksi.
Ilmoita asiaton viesti
”miksi Suomi on ylivelkaantunut jo yli 15 vuotta?”
AY-liike, euro ja vihreä siirtymä sekä aina silloin tällöin vasemmistovetoinen hallitus joka tekee tyhjäksi edellisten hallitusten säästöt ja rakenteelliset uudistukset.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat: ”EU-jäsenyys on tuonut monia etuja, kuten pääsyn yhteismarkkinoille, jotka ovat hyödyttäneet Suomen vientivetoista taloutta.”
Voitko varmistaa, ettei Suomi ollut jo ennen EU jäsenyyttä Euroopan yhteismarkkinoilla. Mikä mahtoi olla EEC-vapaakaupasopimuksen rooli?
(Vuonna 1973 Suomi solmi EEC-vapaakauppasopimuksen, joka tuli voimaan vuoden 1974 alussa. Wikipedia):
Onko yhteisvaluutalla mitään osuutta teollisuutemme heikkoon kilapailukykyyn, josta on valitettu ainakin siitä saakka kun EU:n liityimme.
Ilmoita asiaton viesti
No mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun, ja jos siirtyisimme takaisin markkaan?
Ilmoita asiaton viesti
Oltaisiin oltu pitkään Venäjän painostamana.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä spekulatiivinen kysymys.
Jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun, on paljon mahdollista, että Ruotsikaan ei olisi liittynyt, eikä Norja tietenkään. Ehkä pohjoismainen ulottuvuus olisi vahva. Ehkä olisi jatkettu EFTA:n linjoilla, yhdessä Sveitsin, Itävallan ja muiden kanssa. Ehkä brititkin jossain vaiheessa mukaan. Varmaankin olisi hyvät kauppasuhteet ja sopimukset myös EU:n kanssa.
Mitä on tapahtunut niille läntisen Euroopan maille, jotka jättäytyivät EU:n ulkopuolelle? Ei kai mitään kovinkaan pahaa. Noiden maiden lukumäärä on tosin pieni, ja jokaisella oma tarinansa, joten ei voi vetää mitään varmoja johtopäätöksiä. Sekin on mahdollista, että EU:n ulkopuolelle jääneillä mailla menisi nykyistä paremmin, jos niitä olisi enemmän. Eurobyrokratia olisi varmaankin vähäisempää, eikä olisi yhteisiä velkapaketteja.
Euron roolia käsittelin jo toisessa kommentissani. Yhteisvaluutan syntyminen olisi kai ollut periaatteessa mahdollista myös EU:n ulkopuolella, mutta ehkä paikallisten valuuttojen rooli olisi vahvempi. Ehkä yhteisvaluutta tai ECU toimisi kansainvälisessä kaupassa.
Mitä haittaa sitten, jos olisime jäneet EU:n ulkopuolelle? Ehkä Euroopan sisämarkkinat olisivat vähän heikommat (tai ehkä eivät olisi). Brysselin komento kuuluisi vähän heikommin, tai ehkä ”EFTA” ja EU olisivat enemmän tasavahvoja, paljolti ystäviä vain vapaan kaupan kautta – ehkä enemmän EFTA-tyyliin. EU:lla ei olisi ehkä yhtä suurta painostusvoimaa suhteessa muihin talousalueisiin. Mentäisiin enemmän vapaiden pienten talouksien yhteistyön ehdoilla. Todennäköisesti EU ei pyrkisi rankaisemaan sen ulkopuolelle jääneitä, vaan pyrkisi nykyiseen tapaan käymään kauppaa kaikkiin ilmansuuntiin. Ehkä EU olisi enemmän EFTA:n kaltainen, vähemmän keskusjohtoinen, ja vähemmän elämän kaikille alueille ulottuva.
Tästä kuvasta tuli nyt aika positiivinen. Ehkä joku muu osaa maalata paremmin sen dystooppisen puolen tuosta ulos jäämisen vaihtoehdosta. Ehkä kaikki muut olisivat EU:ssa, ja Suomi kärvistelisi eristettynä idänkauppansa varassa, ilman mitään yhteyksiä läntiseen maailmaan 🙂 .
Ilmoita asiaton viesti
”No mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun, ja jos siirtyisimme takaisin markkaan?”
Teit sitten sen ”tuhannen taalan” kysymyksen. Näin äkkiseltän (puolivahingossa) heitän: Suomi olisi edelleen näillä sijoillaan rajautuen yli 1300 km matkalta Venäjän kanssa. Suomessa eleltäisiin kuten ennen… ja joidenkin mielestä ilman euroa jopa paremmin – tähän en nyt osaa pidemmälti, lienee aika iso ja paljolti politisoitunut kysymys.
Markat täytyisi vaihtaa euroiksi kun Eurooppaan matkustaa – tai kunkin maan valuuttaan. Aina kun matkustan pidemmälle, vaikkapa Aasiaan tai ”lammen” yli Ameriiikkaan (taikkapa vain Ruotsiin) niin jostain syystä valuuttaa on vaihdettava ja se onnistuu.,
Toki yhteisvaluuttaan liittyy isompiakin asioita, mutta heitin nuo kevennyksenä tähän hätään.
Ilmoita asiaton viesti
> … ja jos siirtyisimme takaisin markkaan?
Tuo kohta jäi vielä vähän huonosti katetuksi, joten täydennän vähän.
Markkaan siirtyminen ei ole tarpeen. Sisäisen devalvaation kyvyn kasvattaminen hoitaisi pitkälti saman asian, ilman usean valuutan tuomaa pientä kiusaa.
Jos kuitenkin siirtyisimme takaisin markkaan, ulkomaankaupan ja -lainat voisi hoitaa euroissa, jolloin (kai sitten kelluva, eikä euroon sidottu) markka jäisi hieman kömpelöksi tavaksi kuitata tuo sisäisen devalvaation (tai siis tuossa tilanteessa suhdanteiden mukaisen kellunnan) tarve.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen EU-jäsenyyden ja yhteisvaluuttaan siirtyminen alettiin valmistella jo Holkerin hallituksen aikana. Olin v. 1989 erään pankin järjestämässä silloisen KTM:n tiedotustilaisuudessa ja viesti oli se, että Suomi on EY:n jäsen muutaman vuoden päästä ja ecu-ratkaisu tehdään. Asiat oli jo tuolloin jossain päätetty.
Ilmoita asiaton viesti
Joo tunnistan muististani useita mainitsemiasi pointteja. Ahon päähänpinttymä oli ”luova tuho”, jossa piti ajaa niin rajusti pöpelikössä, että paskat ropisee rattailta, eli heikostituottavat firmat ja ”roikkujat” häviävät: uutta piti tuleman sijalle, uutta ja kirkasta!
Sitten oli todellakin tuo kovan markan, kutsuisin sitä ”rautaisen markan” politiikaksi ja uskomusjärjestelmäksi. ecu-kytkentä meni pieleen. Yhteisvaluutta meni pieleen, harkitsemattomasti ja väärillä nuoteilla.
ps.
Tuosta Ahon ylimielisestä oikeassaolemisesta, jossa ei harkittu mitään vaan tiedettiin satavarmasti asioita, ei pohdittu aidosti eikä väitelty aidosti, eikä rehellisesti haettu eri näkökohtia puntaroiden parasta mahdollista ratkaisua, sain noina vuosina aika hyvää ensikäden tietoa ja kuavuksia eräistä turkulaisista lähteistä. Lopuksi palautan vielä mieliin, että P. Paasio oli turkulainen.
Ilmoita asiaton viesti
Aho oli vain vielä liian nuori.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä olisi tapahtunut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun?
En haluaisi olla dystooppinen, kaukana siitä. Mutta kuitenkin realisti, mutten kuitenkaan inhorealisti.
Jos Suomi ei olisi liittynyt Euroopan unioniin (EU) vuonna 1995, sillä olisi ollut merkittäviä seurauksia Suomen talouteen, politiikkaan ja kansainväliseen asemaan. Suomi oli jo EEC (Euroopan talousalueen, ETA) jäsen vuonna 1994, mutta EU-jäsenyyden puuttuminen olisi merkinnyt suurempaa eroa muihin EU-maihin verrattuna. Tässä muutamia keskeisiä asioita, jotka äkkiä tulivat mieleen, eli mitä olisi voinut tapahtua:
1. Taloudellinen kehitys:
Kaupan rajoitukset: Ilman EU-jäsenyyttä Suomi ei olisi päässyt osaksi EU yhteismarkkinoita samalla tavalla. Tämä olisi voinut rajoittaa suomalaisten yritysten pääsyä Euroopan markkinoille ja lisätä kaupan esteitä, kuten tulleja ja muita sääntelyllisiä rajoituksia.
Valuuttakysymykset: Suomi ei olisi liittynyt euroalueeseen vuonna 1999, mikä tarkoittaisi, että Suomi olisi säilyttänyt markan valuuttana. Tämä olisi voinut vaikuttaa talouden vakauteen, valuuttakurssien heilahteluihin ja mahdollisesti korkotasoihin.
Investoinnit: EU-jäsenyys on tuonut mukanaan investointeja ja rahoitusta eri sektoreille, esimerkiksi maatalouteen ja infrastruktuuriin. Ilman jäsenyyttä Suomi olisi jäänyt näiden rahoituslähteiden ulkopuolelle, mikä olisi voinut hidastaa taloudellista kehitystä.
2. Poliittinen Asema:
Vähemmän vaikutusvaltaa: EU-jäsenyys on antanut Suomelle vaikutusvaltaa EU päätöksenteossa, erityisesti pohjoismaisten ja Itämeren alueen kysymyksissä. Ilman jäsenyyttä Suomi olisi jäänyt vaikutusvaltaa omaavan pöydän ulkopuolelle, ja sillä olisi ollut vähemmän sananvaltaa esimerkiksi kauppapolitiikkaan ja turvallisuuskysymyksiin liittyvissä asioissa.
Kansainvälinen asema: EU-jäsenyys on vahvistanut Suomen kansainvälistä asemaa ja sitoutumista länteen. Ilman jäsenyyttä Suomi olisi voinut jäädä osin periferiseksi toimijaksi Euroopan politiikassa ja mahdollisesti lähentyä entisestään Venäjää tai muita EFTA-maita.
3. Kansallinen politiikka:
Suurempi itsenäisyys lainsäädännössä: EU-jäsenyys on merkinnyt osittaista itsemääräämisoikeuden luovuttamista yhteiselle päätöksenteolle. Ilman jäsenyyttä Suomi olisi säilyttänyt enemmän päätösvaltaa omassa lainsäädännössään, mikä olisi voinut johtaa erilaisiin säädöksiin esimerkiksi ympäristönsuojelussa, kilpailupolitiikassa tai kuluttajansuojassa.
Vähemmän yhteistä politiikkaa: Suomi olisi jäänyt ulkopuolelle useista yhteisistä EU-politiikoista, kuten maatalouspolitiikasta, aluepolitiikasta ja yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tämä olisi voinut vaikuttaa suomalaisen politiikan suuntaviivoihin ja prioriteetteihin.
Vaikka Suomi oli jo EEC jäsen, EU-jäsenyys toi mukanaan laajemman integraation ja osallistumisen eurooppalaiseen päätöksentekoon. Ilman tätä jäsenyyttä Suomi olisi ollut enemmän ETA kaltaisessa tilanteessa, jossa sillä olisi ollut pääsy markkinoille, mutta vähemmän vaikutusvaltaa EU päätöksenteossa. Tämä olisi voinut hidastaa taloudellista kasvua ja heikentää Suomen kansainvälistä asemaa.
Entä jos Suomi siirtyisi takaisin markkaan?
Jos Suomi päättäisi siirtyä takaisin markkaan ja luopua eurosta, sillä olisi laajoja taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Tässä joitakin keskeisiä vaikutuksia, joita tällainen päätös voisi tuoda mukanaan:
1. Taloudelliset vaikutukset
Valuuttakurssin heilahtelu: Markka olisi kelluva valuutta, ja sen arvo suhteessa muihin valuuttoihin, kuten euroon ja dollariin, vaihtelisi markkinoiden kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tämä voisi lisätä epävarmuutta ja riskiä, erityisesti ulkomaankaupan ja investointien osalta. Viennin kilpailukyky voisi parantua, jos markan arvo laskisi, mutta toisaalta tuontihinnat nousisivat.
Inflaatio: Markan devalvoituminen voisi johtaa tuontihintojen nousuun, mikä puolestaan voisi kiihdyttää inflaatiota. Tämä vaikuttaisi kuluttajahintoihin ja ostovoimaan negatiivisesti.
Korkotaso: Suomen keskuspankki (Suomen Pankki) joutuisi määrittelemään itsenäisesti rahapolitiikan. Tämä voisi johtaa korkeampiin korkoihin, jos markkinoiden luottamus Suomen talouteen heikkenisi, mikä vaikuttaisi negatiivisesti lainanottoon, investointeihin ja asuntolainojen kustannuksiin.
Pankkijärjestelmä: Siirtyminen takaisin markkaan aiheuttaisi merkittäviä haasteita pankkisektorille, erityisesti jos pankkien taseissa olevat eurovelat ja -saatavat pitäisi konvertoida markoiksi. Tämä voisi johtaa taloudelliseen epävarmuuteen ja mahdollisesti pankkikriisiin, jos luottamus järjestelmään horjuisi.
Velanhoito: Suomi ja suomalaiset yritykset ja kotitaloudet, joilla on euroissa denominointuja velkoja, kohtaisivat riskin, että markan devalvoituminen nostaisi velanhoitokustannuksia merkittävästi, mikä voisi johtaa maksukyvyttömyyteen.
2. Poliittiset vaikutukset
Suhteet EU:un
Markkaan palaaminen merkitsisi eroa euroalueesta, mikä voisi heikentää Suomen asemaa ja vaikutusvaltaa EU:hun. Tämä voisi johtaa poliittisiin jännitteisiin muiden EU-maiden kanssa ja mahdollisesti jopa laajempaan keskusteluun Suomen EU-jäsenyydestä.
Poliittinen epävarmuus: Muutos valuutassa voisi lisätä kotimaan poliittista epävarmuutta, erityisesti jos siirtymää ei suunnitella ja toteuteta huolellisesti. Se voisi myös johtaa jakautumiseen eri poliittisten ryhmien ja kansalaisten kesken.
3. Yhteiskunnalliset vaikutukset
Kansalaisten luottamus: Siirtyminen takaisin markkaan voisi heikentää kansalaisten luottamusta talousjärjestelmään ja valtioon, erityisesti jos muutos aiheuttaisi taloudellista epävarmuutta tai inflaation nousua.
Elintaso: Kuten mainittu, inflaatio ja korkojen nousu voisivat heikentää kansalaisten ostovoimaa ja elintasoa. Tämä koskisi erityisesti velkaantuneita kotitalouksia ja pieni- ja keskituloisia, jotka olisivat alttiimpia hintojen nousulle.
4. Kansainväliset vaikutukset
Ulkomaankauppa: Suomalaisten yritysten vientikauppa voisi hyötyä, jos markan arvo laskisi suhteessa euroon, mutta toisaalta tuontikustannukset nousisivat, mikä vaikuttaisi negatiivisesti yritysten tuotantokustannuksiin ja kuluttajahintoihin. Tämä voisi myös heikentää kauppasuhteita EU-maiden kanssa.
Sijoittajat ja investoinnit: Ulkomaiset sijoittajat saattaisivat suhtautua varovaisesti Suomeen sijoittamiseen valuuttakurssiriskien ja poliittisen epävarmuuden vuoksi, mikä voisi heikentää investointeja ja talouskasvua.
Yhteenvetona voisi todeta, että siirtyminen takaisin markkaan olisi monimutkainen ja riskialtis prosessi, joka voisi johtaa merkittävään taloudelliseen ja poliittiseen epävarmuuteen. Vaikka tietyt sektorit, kuten vienti, voisivat lyhyellä aikavälillä hyötyä, kokonaisvaikutukset voisivat olla negatiivisia. Suomen nykyinen asema euroalueen jäsenenä on integroinut maan tiiviisti Euroopan talouteen ja EU päätöksentekoon, joten markkaan siirtyminen olisi merkittävä askel taaksepäin tässä prosessissa.
Ja tämän lisäksi, arvaamaton itänaapurimme käy sotaa Euroopassa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin,
Norjalla mene varsin mukavasti ottaen huomioon että se ei ole EU:n jäsen.
Missähän Suomen vaikutusvalta on todellisuudessa näkynyt? No olemme nettomaksaja joka jakaa rahaa muille EU-jäsenille. Vaikka olemme pieni, korviaan myöten velassa oleva talous. Vain 1% EU-väestöstä.
Suomi on täysin EU:n isojen maiden talutusnuorassa, niin lainsäädännössä kuin muussakin. Meillä ennallistetaan maata eurooppalaisten luonnontilassa olevaksi lomapaikaksi. Suuret EU-maat joilla kaikki maa-alueet on urbanisoitu ja otettu talouskäyttöön eivät te vastaavaa.
Markkaan palaaminen. Ne maat joilla on oma valuutta ovat menestyneet varsin hyvin EU:a. Ruotsi, Tanska, Norja. Ovat suorastaan rikastuneet.
Valuutan devalvoituminen johtaa aina tuontihintojen nousuun. Sehän sen tarkoituskin on.
Suomen keskuspankki määrittelisi korot siinä määrin kuin se olisi mahdollista maan taloudellinen tilanne huomioonottaen. Mahdollisuudet näin pienellä taloudella olisivat hyvin minimaaliset.
Maan poliittiset olosuhteet vakautuisivat koska jokainen joutuisi puhaltamaan samaan hiileen. Toisin kuin. nyt.
3. Jos ja voisi ja voisi. ja jos.
Ruotsin, Tanskan ja Norjan ulkomaankauppahan rypee pohjamudissa. Vai rypeekö?
Ilmoita asiaton viesti
Sekavasti johdetun, riitelevän ja sotaa käyvän Euroopan ja USA:n taloudet olivat vielä 2008 yhtä suuria. Nyt USA on kaksinkertainen ja voittanut kilpajuoksun uuden tekniikan kehityksessä.
Maailma on jo siirtynyt 1945 alkaneesta USA-johtoisesta sääntö- ja sopimuspohjaisesta maailmanjärjestyksestä uuteen tilanteeseen.
Kansainväliset organisaatiot kuten UN, OSCE, BIS, COE, ILO, ICC ja INTERPOL ovat paljolti menettäneet merkityksensä.
Tilalle on tullut uuusi maailmanjärjestys, jossa valtiot ajavat itsekkäästi, brutaalisti ja väkivaltaisestikkin omia etujaan, eivätkä juurikaan väitä muista.
Olemme tulleet maailmaaan, jossa peinet valtiot ja ympäristöasiat eivät ole korkealla prioriteetillä.
Maailma on nyt jakaantunt kolmeen osaan, USA:n ja Kiinan johtamiin kahteen blokkiin, joiden välissä muut maat pelaaavat omaa peliään. Itsekkyys ja brutaali voima ratkaisevat kaikki asiat!
Entäpä Suomi?
Suomen siirtyminen sosialismiin tapahtui bernsteinilaisen sosialistin, Mauno Koiviston presidenttikaudella 1982–1994.
Ennen sitä Suomea johti talousosaaja Urho Kekkonen, joka nerokkaalla suomettumisella juonitteli uskomattomalla tavalla isänmaamme Neuvostoliiton kynsistä Länteen.
Kuollessaan 1986 Kekkonen oli Suomen rikkain mies!
Nyt Suomi on brezhneviläisessä stagnaatiossa, kun sosialistinen talouskokeilumme on epäonnistunut, niin kuin kaikkialla muuallakin. Björn Wahlroosin mukaan: ”Suomi on nyt konkurssin partaalla.
Kysymys: Onko Suomi saattohoidossa oleva potilas, jolta kohta vedetään letkut irti, kun ay-liike aloittaa taas uuden lakkoaallon?
Suomen ainut tie vaurastumiseen on se, että kaikki puhaltavat samaan hiileen näin:
1) Vihreään siirtymään ei saa satsata enää ollenkaan.
Se on poliittisesti ja taloudellisesti erittäin riskialtis sektori, minkä todistaa nämä esimerkit: Neste Oy:n vihreä satsaus pudotti osakekurssin puoleen ja ”vihreä” toimitusjohtaja sai lähdöt, Kempowerin ja Valoe yhtiöiden romahdus, Kiinan subventoidut superhalvat aurinkopaneeli ja sähköautot, jne. jne…
Kannattaa muistaa sekin, että Suomen CO2-päästöt ovat vain tuhannesosa maailman päästöistä, joten meidän ilmastotekomme ei vaikuta yhtään mitään! Ja ilmaston lämpeneminen on tunnetusti Suomelle pääosin edullista!
2) Suomen pitää satsata vientiin, HAJAUTTAEN MONIIN ”VARMOIHIN” tuottavuutta ja myyntiä rajusti lisääviin aloihin, joita ovat esim:
Generatiivinen AI, Robitiikka, 3D-printing, Kyberturvallisuus, Cloud computing, Cloud-team-management, Virtuaali-koulutus, Block-chain teknologia, Automaattiset hallintojärjestelmät, Sotatekniikka & dronet, Bio- ja geenitekniikka, CRM (Customer relationship management ), Big data analysis, Uudet lääkkeet ja hoidot, Uudet sellutuotteet, Kaivosteollisuus, Virtuaalitodellisuus-tuottet, Etätyötekniikka.
Suomen voi tästä MEGA-kriisistä pelastaa vain täydellinen talous-, koulutus-, sote- ja työlainsäädäntöuudistus, jolla saadaan isänmaamme taas kansainvälisesti kilpailukykyiseksi.
Sen voi tehdä vain niin, että suomalaiset puhaltavat kaikki yhteen hiileen ja tekevät meistä taas globaalisti kilpailukykyisen maan, jossa on kapitalistin ”sallittua” MEGA-vaurastua, ottaa riskiä, tehdä innovaatioita, investoida uuteen tekniikkaan, työllistää ja tehdä lapsia.
Suomen pelastamiseen tarvitaan nyt SDP:n Väinö Tannerin vertainen, uskottava kriisijohtaja, joka yhdisti Suomen kansan 1939 Talvisodan hädän hetkellä!
Ilmoita asiaton viesti
Tämä oli hyvä, sopivasti erilainen näkemys: ”Suomen siirtyminen sosialismiin tapahtui bernsteinilaisen sosialistin, Mauno Koiviston presidenttikaudella 1982–1994.
Ennen sitä Suomea johti talousosaaja Urho Kekkonen, joka nerokkaalla suomettumisella juonitteli uskomattomalla tavalla isänmaamme Neuvostoliiton kynsistä Länteen.”
Ilmoita asiaton viesti
”Generatiivinen AI, Robitiikka, 3D-printing, Kyberturvallisuus, Cloud computing, Cloud-team-management, Virtuaali-koulutus, Block-chain teknologia, Automaattiset hallintojärjestelmät, Sotatekniikka & dronet, Bio- ja geenitekniikka, CRM (Customer relationship management ), Big data analysis, Uudet lääkkeet ja hoidot, Uudet sellutuotteet, Kaivosteollisuus, Virtuaalitodellisuus-tuottet, Etätyötekniikka.”
Kuten olen sanonut niin kyberturvallisuus on prosessi, siinä ei ole oikein myytävää. Lohkoketju on lähinnä hype. CRM, projektinhallintavälineet ja pilvilaskenta on superkilpailtu ja datan tallennukseen liittyvät teknologiat ovat maksuttomia.
Virtuaalitodellisuus ei juurikaan eroa videopelitekniikasta (ilmainen) ellei siihen laita hardwarea mukaan mutta yleisesti ottaen mitä enemmän pääsee välttämään kypäriä, sitä järkevämpi systeemi on kyseessä.
Suurin osa mitä ehdotit ei oikeasti ole millään tasolla järkeviä kohteita.
Ilmoita asiaton viesti
Jo on helppoa sanoa esim että ”uudet sellutuotteet” kertomatta että mitä ne ovat. Tekstiilejä tehdään jo sellusta, kyse on kait vaan siitä miten se saadaan hinnaltaan kilpailukykyiseksi. Teknologiaa ja osaamista Suomesta kyllä löytyy mutta taitoa sen kaupallistamiseksi ja myymiseksi puuttuu. Ja tahtoo usein käydä niin että kun jokin suomalainen yritys onnistuu kehittämään jotain, sen moniverroin suurempi ulkomainen kilpailija ostaa sen. Ehkä startupien tuottaminen onkin se Suomen vientituote?
Ilmoita asiaton viesti
Ennen Suomen liittymistä EU:hun vaikeissa taloustilanteissa käsikassarana oli devalvaatio.
Nyt se ei onnistu muuta kuin sisäisen devalvaation kautta, sekin ehkä lähinnä teoriassa palkkajohtajana kun toimii vientiteollisuus. Tässä perätään ruotsin mallia tarkoituksena hillitä ylisuuria palkankorotuksia. Erona ruotsalaisten eduksi on kuitenkin oma valuutta, johon Ruotsi itse voi vaikuttaa, kun sensijaan Suomi roikkuu eurossa pystymättä vaikuttamaan sen arvoon.
Ilmoita asiaton viesti
Käsikassarana oli devalvaatio joka sitten korvattiin ”vakaan” (lue: vahvan) markan politiikalla josta lähdettiin luisuun joka pysähtyi vasta kun markka pistettiin kellumaan,
Kelluva markka oli lyhyt onnen aika ja se korvautui liittymisellä eurojärjestelmään.
Mikäli siirtyisimme markkaan, siirtyisimme kelluvaan markkaan joka devalvoituisi tarvittaessa itsestään. Kelluvaa markkaa ay-liike vihaa koska se paljastaisi aina liian suuret palkankorotukset eikä työnantajia pystyisi pitämään puun ja kuoren välissä.
Ilmoita asiaton viesti
Porukka puhuu markan epävakaudesta. No, markan viimeisenä vuosikymmenenä se heilui vähemmän dollaria vastaan kuin euro seuraavana vuosikymmenenä!
Ilmoita asiaton viesti
Kasvulla ei voi kuvitella katettavan 7-8 miljardilla lisääntyneitä menoja, joita ovat korot lähes 3 mrd, puolustusvoimat kasvua 3 mrd, sote.
Eihän näissä ole vaihtoehtoina kuin verojen korotus tai onneton ajautuminen Ranskan valtion velkaantumis- ja luottoluokitustasolle.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä löytyy fakta vastaukset suomen talouden nykytilanteeseen.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jairipalonen/suomen-itsehankittu-ongelma-15-vuotta-velanottoa-eika-jarrua-ollenkaan-2/
Ilmoita asiaton viesti