Muutamia oikaisuja harhaisiin käsityksiin CO2:n ja H2O:n energian vaikutuksista ylemmissä ilmakehän kerroksissa

Oikaisuja

Anekdoottina on yleensä liioiteltu, pelkistetty tai karrikoitu näiden kahden kaasun (CO2 ja H2O) vaikutusta, tuijottamalla vain niiden IR -absorbtiokaistoja. 

Toteamus joka ei suurempia perusteluja kaipaa. 

Ylemmissä ilmakehän kerroksissa kuten stratosfäärissä (n. 20 – 45km) on enää äärimmäisen vähän vesihöyrymolekyylejä (erittäin kuivaa). Säähavaintopalloilla saatujen mittausten perusteella, siellä on vain n. 4 – 10 ppm.

Mesosfäärissä, joka on stratosfäärin yläpuolella (n. 45 – 85km) on myös hyvin vähän vesihöyryä, maapallon korkeimmat pilvet ovat tällä korkeudella. Huomattavaa on, että täydessä polaarisessa kesän auringonpaisteessa lämpötila saavuttaa usein jopa 110K ja yhden mittauksen ollessa jopa 90K. Tämä on selvästi kylmin luonnollinen lämpötila maapallolla tai sen lähellä. Eli tärkeimmät erot ovat, että ilmakehän tiheys on paljon pienempi. Mesosfäärissä on enemmän otsonia kuin alemmilla tasoilla. Stratosfäärin ja mesosfäärin tuulet arvioidaan yleensä lämpötilasta. 

Vaikka CO2 on suhteellisen vähäinen ilmakehän ainesosa, se on hyvin sekoittunut troposfääristä ylempään mesosfääriin, jossa pitoisuudet ovat täysin eri luokkaa, joka tutkimusten mukaan on ollut n. 340ppm vuonna 2015.

Jos vesihöyrypitoisuus stratosfäärissä on maksimi n. 10 mg/kg (10ppm), mutta CO2 -pitoisuus luokkaa n. 340 mg/kg (340ppm). Onko H2O:n (vesihöyryn) IR -absorbtion tehollisella (integroidulla) arvolla kovinkaan suurta merkitystä näissä korkeuksissa, mistä lämpö alkaa jo hyvää vauhtia karkaamaan avaruuteen.

Pitoisuudet voi tarkistaa asianmukaisista lähteistä.

E = mc2

0
HannuSinivirta
Sitoutumaton Helsinki

(el. vanh. tut. / FMI)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu