Onko US:n Puheenvuoron ns. toisinajattelijoilta mennyt ilmastonmuutoskeskustelu yli ymmärryksen?

Onko vai eikö?

Ilmastonmuutoskeskustelu on monin tavoin politisoitunut, vaikka sen ytimessä on tieteellinen tutkimus ja havaintoja ilmastonmuutoksen syistä ja vaikutuksista. Tämä politisoituminen johtuu useista syistä:

  1. Poliittiset intressit ja taloudelliset vaikutukset: Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii laajoja muutoksia taloudessa ja energiapolitiikassa. Nämä muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi eri toimialoihin ja taloudellisiin intresseihin, mikä tekee asiasta poliittisesti herkän. Erilaiset teollisuudenalat, kuten fossiilisten polttoaineiden tuottajat, saattavat vastustaa ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviä politiikkatoimia.
  2. Ideologiset erot: Poliittiset ideologiat voivat vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Oikeistopoliitikot ja heidän kannattajansa saattavat suhtautua skeptisemmin ilmastonmuutoksen tieteellisiin havaintoihin ja korostaa markkinoiden vapautta, kun taas vasemmistopoliitikot ja ympäristöaktivistit yleensä vaativat tiukempia sääntelytoimia ja valtion interventiota.
  3. Median rooli: Media voi myös vaikuttaa keskustelun politisoitumiseen. Jotkin mediakanavat saattavat korostaa tiettyjä näkökulmia tai antaa tilaa ilmastoskeptisille äänille, mikä voi vahvistaa käsitystä siitä, että kyseessä on poliittinen kysymys tieteellisen sijaan.
  4. Julkkikset ja aktivistit: Julkkisten ja aktivistien osallistuminen keskusteluun voi tuoda asiaan poliittisia ja tunteisiin vetoavia ulottuvuuksia, jotka saattavat hämärtää tieteellistä näkökulmaa. Esimerkiksi Greta Thunbergin kaltaiset nuoret aktivistit ovat saaneet paljon huomiota ja tuoneet ilmastonmuutoksen esille voimakkaasti, mutta samalla heidät on usein nähty myös poliittisina toimijoina.
  5. Tieteellinen konsensus ja skeptikot: Vaikka tieteellinen konsensus on vahva ilmastonmuutoksen olemassaolosta ja sen ihmisen aiheuttamista syistä, on edelleen pieni, mutta äänekäs ryhmä skeptikkoja, jotka kyseenalaistavat tämän konsensuksen.

Näiden skeptikkojen näkemykset saavat toisinaan enemmän huomiota kuin niiden tieteellinen painoarvo antaisi aihetta. Näistä syistä ilmastonmuutoskeskustelu on siirtynyt yhä enemmän poliittiseksi väittelyksi.

Tämä ei kuitenkaan vähennä tieteellisen tutkimuksen merkitystä tai sen roolia päätöksenteossa. Tiede tarjoaa edelleen perustan ymmärrykselle ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisesta, mutta poliittiset ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat siihen, miten tätä tietoa käytetään ja millaisia toimenpiteitä sen perusteella toteutetaan.

Niin tai näin. Olit sitten oikealla tai vasemmalla tai siinä välissä, aina löytyy se marginaaliryhmä (ts. tämän palstan ns. toisinajattelijat) joille ei kelpaa tieteellinen konsensus, joka perustuu laajaan ja monitieteelliseen tutkimukseen, joka sisältää havaintoja, teoreettisia malleja ja laskennallisia simulointeja. Tämä konsensus, joka on hyväksytty ilmastotieteilijöiden suurena enemmistönä ja tieteellisten järjestöjen toimesta, on seurausta kymmenien vuosien tutkimuksesta, joka osoittaa, että maapallon ilmasto lämpenee pääasiassa ihmisen toiminnan, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi.

Tieteellisen konsensuksen perusta

  1. Havaintoaineisto: Pitkän aikavälin lämpötilamittaukset, satelliittihavainnot, meriveden lämpötilat ja jääkairausnäytteet tarjoavat suoraa näyttöä ilmaston lämpenemisestä.
  2. Paleoklimatologia: Tutkimus menneistä ilmastoista (esim. jääkairaukset, fossiilit) auttaa ymmärtämään nykyisiä muutoksia vertaamalla niitä menneisiin luonnollisiin ilmastonvaihteluihin.
  3. Kasvihuonekaasut: Mittaukset osoittavat hiilidioksidin, metaanin ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousun ilmakehässä ihmisen toiminnan, kuten fossiilisten polttoaineiden polton ja metsäkadon seurauksena.
  4. Ilmastomallit: Monimutkaiset tietokonemallit, jotka simuloivat ilmastojärjestelmän toimintaa ja reaktioita eri tekijöihin. Nämä mallit perustuvat fysiikan, kemian ja biologian lakeihin ja niillä voidaan testata erilaisten skenaarioiden vaikutuksia ilmastoon.

Yhtälöt ja mallit

Ilmastomalleissa käytetään monenlaisia yhtälöitä ja laskennallisia menetelmiä, jotka pohjautuvat fysiikan peruslakeihin. Tässä joitakin keskeisiä elementtejä:

  1. Ilmakehän dynamiikka:
  • Navier-Stokes-yhtälöt: Kuvaavat nesteiden ja kaasujen (kuten ilman) virtausta.
  • Jatkuvuusyhtälöt: Massan säilymislaki.
  • Coriolis-voima: Maapallon pyörimisen vaikutus ilmakehän ja valtamerten virtauksiin.
  1. Energiataseet:
  • Säteilypakote (Radiative forcing): Lasketaan erilaisten kasvihuonekaasujen, aerosolien ja muiden tekijöiden vaikutus maapallon säteilytasapainoon.
  • Stefan-Boltzmannin laki: Lämpösäteilyn määrä on verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin.
  1. Kemialliset reaktiot:
  • Kaasujen vuorovaikutukset: Esimerkiksi hiilidioksidin ja veden kierto sekä otsonin hajoaminen ja muodostuminen ilmakehässä.
  1. Merimallit:
  • Advektio-diffuusioyhtälöt: Kuvaavat aineen ja lämmön siirtymistä merissä.
  • Termohaliinikierto: Lämpötilan ja suolapitoisuuden vaikutukset valtamerten virtauksiin.

Kuinka moni US:n puheenvuoron ns. toisinajattelijoista on käynyt läpi nämä kohdat ja kykenee osoittamaan, ettei tieteellinen konsensus ole 99.9%.  Jos näin ei ole, nyt olisi oivallinen tilaisuus kohta – kohdalta perehtyä em. kohtiin ja prosesseihin, esittämällä korvaavat mittaukset ja laskelmat tilalle!

Osittaisdifferentiaaleja

Muistin virkistämiseksi kirjoitan vielä kerran osittaisdifferentiaaliyhtälön, joka kuvaa tilannetta, missä ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen (I) on nopeampi kuin luonnon dynamiikka (L) ehtii siihen vastaamaan. Se voidaan mallintaa esimerkiksi seuraavanlaisella yhtälöllä:

Missä:

  • T = lämpötila, joka toimii tilan muuttujana
  • I(t) = ihmisen aiheuttama muutos (esim. kasvihuonepäästöjen vaikutus), joka riippuu ajasta t.
  • L(T) = luonnon dynamiikka (esim. lämpötilan palautuminen luonnolliselle tasolle), joka riippuu lämpötilasta T.

Tässä mallissa I(t) oletetaan olevan ajan funktiona kasvava (tai muuttuva) termi, joka kuvaa ihmisen vaikutusta, kuten fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvaa kasvihuonekaasujen päästöä. L(T) on funktio, joka kuvaa luonnon omaa palautumisprosessia, joka voi olla hidas ja riippuvainen vallitsevasta lämpötilasta.

Jos oletetaan yksinkertaistettu malli, missä ihmisen vaikutus kasvaa eksponentiaalisesti ajan funktiona ja luonnon palautuminen on lineaarinen riippuvuus lämpötilasta, voimme asettaa:

Missä:

  • I0 = alkuperäinen ihmisen vaikutus
  • k = eksponentiaalinen kasvukerroin
  • λ = luonnon palautumiskerroin

Tällöin osittaisdifferentiaaliyhtälöstä tulee:

Tämä osittaisdifferentiaaliyhtälö kuvaa tilannetta, missä ihmisen vaikutus lämpötilaan kasvaa ajan myötä eksponentiaalisesti, ja luonnon kyky palautua on suhteellisen hidas ja lineaarisesti riippuvainen lämpötilasta. Tästä yhtälöstä voidaan analysoida, että ihmisen vaikutus I(t) dominoi, kun k on riittävän suuri verrattuna λ:aan.

HannuSinivirta
Sitoutumaton Helsinki

(FMI)

el. vanh. tut. ava.tek.elektr. ins. fys.

Teoriat ja mielipiteet ovat omiani, ne eivät edusta instituutteja tai organisaatioita. Ajalla ei ole partikkelia (toistaiseksi) valolla on.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu