Pilvien vaikutus pitkän ajan globaaliin lämpenemiseen on vähäinen – lyhytaaltoinen auringon säteily ja aerosolit

Pilvien vaikutus pitkän ajan globaaliin lämpenemiseen on vähäinen – lyhytaaltoinen auringon säteily ja aerosolit

Jos pilvien jäähdytysvaikutus kasvaa enemmän kuin lämmitysvaikutus, pilvet vähentäisivät kasvihuoneen aiheuttaman lämpenemisen voimakkuutta (negatiivinen palaute). Sama tulos voisi syntyä, jos molemmat vaikutukset vähenevät, mutta jäähdytys vähenee vähemmän kuin lämmitys. 

Jos taas jäähdytys kasvaa vähemmän (tai laskee enemmän) kuin lämmitys, pilvimuutokset lisäävät mahdollisen lämpenemisen voimakkuutta, mutta viivästyttävät sen saapumista. (On myös mahdollista, että nämä kaksi vaikutusta menevät vastakkaisiin suuntiin, mikä antaisi samanlaisia ​​tuloksia, mutta voimakkaampina.) 

Joka tapauksessa, merkitystä on vain pilvien nettovaikutuksella. Pilvien korkeus on monimutkainen tekijä: korkeilla pilvillä on nettolämpövaikutus, koska ne estävät vain vähän tulevaa auringonsäteilyä, mutta ollessaan kylmiä, ne palauttavat vain vähän lähtevää infrapunasäteilyä takaisin maan pinnalle. 

Matalilla pilvillä on nettojäähdytysvaikutus, koska niillä on korkea albedo, ja ollessaan melkein yhtä lämpimiä kuin maan pinta, ne lähettävät avaruuteen melkein yhtä paljon infrapunasäteilyä kuin kirkkaan taivaan alla oleva pinta.

Monimutkaista kyllä. Mutta prosessi on tiedossa, samoin pilvien muodostumisen mekanismit, jotka riippuvat paitsi auringosta ja veden haihtumisesta, myös pilviytimien muodostumisesta eli aerosoleista. 

Tutkimukset ovat osoittaneet, että riittävän suuret tai pienet aerosolihiukkaset aiheuttavat maapallon nettolämmityksen ja vain keskikokoisilla hiukkasilla (halkaisija ~0.5μm) on nettojäähdytysvaikutus.

Periaate siis on, että isommat aerosolihiukkaset heijastavat enemmän auringosta tulevaa näkyvää valoa, kun taas pienemmät aerosolihiukkaset heijastavat enemmän UV-valoa.

On siis periaatteessa kaksi hiukkasmoodia: suurempi koko koostuu stratosfääriin kulkeutuneista hiukkasista, kun taas pienempi koko koostuu troposfääristä ylöspäin kulkeutuneista hiukkasista.

Stratosfäärin aerosolit syntyvät usein tulivuorenpurkauksista, ja pinnan lähellä olevat aerosolit syntyvät luonnollisista ja antropogeenisista prosesseista. 

Tulivuorenpurkauksilla on mahdollisuus injektoida huomattavia määriä sulfaatti-aerosoleja alempaan stratosfääriin. Toisin kuin alemman troposfäärin aerosolipäästöt, stratosfääriin saapuvat aerosolit voivat pysyä useita vuosia ennen asettumista, koska siellä ei ole turbulentteja liikkeitä. Näin ollen tulivuorenpurkausten aiheuttamat aerosolit voivat vaikuttaa maapallon ilmastoon. Vähemmän räjähtävillä purkauksilla tai vähemmän pystysuorassa suunnassa olevilla purkauksilla on pienempi mahdollisuus merkittäviin ilmastovaikutuksiin.

Nyt on kuitenkin todennettu, että voimakkaampien tulivuorien purkausten esiintymistiheydes on vähentynyt, joten niillä ei ole merkittävää roolia maapallon ilmaston pitkäaikaisessa jäähtymisessä tai lämpenemisessä.

Luonnollisissa ja antropogeenisissa prosesseissa syntyvät aerosolit muodostuvat maanpinnan läheisyydessä ja nyt on todennettu, että luonnollisten aerosolien osuus on pienentymässä ja vastaavasti antropogeenisten osuus lisääntymässä.

Esimerkkejä antropogeenisista aerosoleista ovat hiukkasmaiset ilman epäpuhtaudet ja savu. Nestemäisten tai kiinteiden hiukkasten halkaisijat ovat tyypillisesti alle 1 μm;  suuremmat hiukkaset, joilla on huomattava laskeutumisnopeus, tekevät seoksesta suspension (heterogeeninen seos), mutta ero ei ole täysin selvä.

Joten jos ryhdytään määrittelemään auringosta maahan tulevan lyhytaaltoisen säteilyn vaikutusta pitkäaikaiseen globaaliin lämpenemiseen, joka olisi niinkin paljon kuin 0.5°C (nykyinen lämpötila-anomalia on luokkaa ~1.3°C, eli lyhytaaltoisen säteilyn määrän osuus tästä olisi melkein 40%, on täysi mahdottomuus) ts. pilvien fragmentoitumisena ja tai niiden vähenemisenä, syitä pitäisi kyllä hakea ihan muualta kuin luonnollisista prosesseista. 

Yksi luonnollinen prosessi voisi olla prof. Henrik Swensmarkin esittämä hypoteesi:

”Kun aurinko on aktiivinen, sen magneettikenttä suojaa meitä paremmin ulkoavaruudesta tulevilta kosmisilta säteiltä, ​​ennen kuin ne saapuvat planeetallemme. Säätämällä maapallon pilvisyyttä, aurinko voi kääntää lämpötilaa sekä ylöspäin, että alaspäin. Kun auringon magneettisuus kaksinkertaistui 1900-luvulla, tämä luonnollinen mekanismi voi olla vastuussa suuresta osasta ilmaston lämpenemisestä.”

Galaktisen kosmisen säteen (GCR) lämpenemishypoteesi perustuu olettamukseen, että GCR: t voivat ”siementää” pilviä ja pilvet heijastavat auringonvaloa. Joten jos maahan kohdistuu vähemmän GCR: itä (koska voimistunut auringon magneettikenttä ohjaa ne pois), hypoteesin mukaan pilviä on vähemmän, jolloin maapallon pintaan tulee enemmän auringonvaloa ja sitä enemmän ilmasto lämpenee.

Tämä hypoteesi on kuitenkin todennettu heikoksi hypoteesiksi, se selviää alla olevista aikasarjoista:

https://www.nmdb.eu/cr_now/

https://www.nmdb.eu/nest/data/upload/chart_all_3d_eff_nf.png

https://skepticalscience.com/print.php?r=26

Joten mitä jää jäljelle: antropogeeninen vaikutus.

0
HannuSinivirta
Sitoutumaton Helsinki

(el. vanh. tut. / FMI)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu