Silmät ummessa kohti illuusiota

Silmät ummessa kohti illuusioita

Ihminen etsii totuutta, omasta itsestään, muista ja ympäristöstä. Käsitykset itsestämme peilautuvat muista, sama vuorovaikutus syntyy suhteesta ympäristöön. Käytämme energiaa joka päivä, se syntyy luonnosta, mistään muualta me emme energiaa pysty hyödyntämään. Mitä enemmän meitä on, sitä suurempi riippuvuus on luonnosta ja sen raaka-aineista. Ymmärrämmekö siis todella, mikä on todellisuus, vai kuljemmeko silmät ummessa kohti illuusiota?

Periaatteessa on olemassa kaksi todellisuutta: 1. sellainen todellisuus mihin pyrimme ja 2. sellainen todellisuus, jota voisi kutsua jokapäiväiseksi arkitodellisuudeksi. Todellisuus mihin pyritään, se on todellisuuden etsimistä, mikä lopulta päätyy jokapäiväiseksi arkitodellisuudeksi. Mutta silti aina herää epäilys, elämmekö todella oikeassa todellisuudessa? 

On tietysti helppo sanoa, että todellisuus on väärä, jos se tuottaa sellaisen tuloksen, joka ei vastaa omia käsityksiä. Mutta miten todellisuuden osoittaa vääräksi, jos toinen kykenee sen paremmin osoittamaan oikeaksi. Tästä syntyy väittely, mikä voi johtaa joko täydelliseen erimielisyyteen tai kompromissiin. Voiko siis todellisuus muodostua kompromisseista, vai voiko se johtaa siihen, että todellisuus hämärtyy entisestään?

Yksi ainoa todellisuus

Otsikosta tulee eittämättä mieleen, että ollaan julistamassa yhtä todellisuutta. Jos sellainen olisi, kenenkään ei enää tarvitsisi miettiä, mikä on todellisuus. Se olisi silloin kaikille yksi ja sama todellisuus, siinä kaikki, sanoit sitten mitä tahansa, vaikka pää kainalossa. Todellisuus on siis vähintään ”kaksijakoinen”, ei ”yksijakoinen”. Todellisuuden käsitettä on mietitty antiikin ajoista lähtien ja vieläkään ei olla päästy lähellekään täydellistä yhteisymmärrystä.

Todellisuus-mallit

Ehkä tunnetuimmat todellisuus-mallit voidaan luokitella virtuaalitodellisuus-malleiksi, mikä on siis keinotekoinen todellisuus, missä voimme testata erilaisia todellisuuksia. Itse asiassa, virtuaalitodellisuudessa mielikuvitus on vain rajana, mutta kuinka lähellä se voi olla reaalitodellisuutta? 

Eli tässä se todellisuuden ”kaksijakoisuus” ilmenee. On siis reaalinen rationaalinen todellisuus ja irrationaalinen virtuaalinen, kokeellinen todellisuus. Nämä eivät välttämättä pois-sulje toisiaan, joten päädymme eräänlaiseen dualismiin. 

”Dualismi on uskomus kahtalaisuudesta tai kahtiajaosta. Filosofiassa dualismilla tarkoitetaan kaksijakoista käsitystä todellisuudesta. Filosofiassa, tarkemmin ontologiassa, dualismilla tarkoitetaan kahden itsenäisen alkuperusteen eli substanssin totenapitämistä /olemassaoloa”.

Mutta onko todellisuus aina dualistinen, kun se määritellään todellisuuden etsimiseksi, joka lopulta  päätyy arkitodellisuudeksi. Jokapäiväisessä elämässä on rutiineja jotka toistuvat ja ne toimivat niissä puitteissa, kun olemme niitä tottuneet käyttämään. Arkitodellisuus on siis sitä mikä toimii, ja sellainen todellisuus mihin pyrimme, on vielä hämärän peitossa. Voidaan siis sanoa, että arkitodellisuus on helppo omaksua, mutta mikä on joskus ollut myös arkitodellisuuden tavoittamattomissa.

Silmät ummessa kohti illuusiota

”Illuusio eli havaintoharha on hahmotusvirhe joka syntyy, kun aistiärsykkeen osat vääristävät kokonaisuuden. Illuusioksi kutsutaan myös taideteoksen, esityksen tai muun vastaavan synnyttämää todellisuusvaikutelmaa”.

Taiteessa illuusiot ovat hyvin yleisiä. Todellisuus kätkeytyy taiteilijan substansseihin, sillä hän kokee todellisuuden hyvin subjektiivisena, vaikka elääkin reaalimaailmassa. Tunteiden esiintuominen ja estetiikka räjähtävät esille, etenkin nykytaiteen värimaailmassa ja musiikissa. Voisi melkein väittää, ettei tiedettä olisi ilman taidetta. Tiede on mielestäni parhaimmillaan silloin, kun se yhdistetään musiikkiin tai kuvataiteeseen. Se avaa kokonaan uuden maailman, sillä taide inspiroi koko kehon toimintaa ja asettaa sen eräänlaiseen nirvanaan, joka virittää jokaisen aivosolun reagoimaan jokaiseen virikkeeseen, minkä aistit kohtaavat.

Ehkä tästä syntyy eräänlainen kolminaisuus: Tiede – Taide – Todellisuus (TTT)    

+1
HannuSinivirta
Sitoutumaton Helsinki

(el. vanh. tut. / FMI)

Työkokemusta (tietoliikenne, -atomivoima, -lääketiede, -avaruus) tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Kantavia voimia mm. Albert Einstein.

(𝝏fA / 𝝏xA, 𝝏fA / 𝝏yA) / (𝝏fL / 𝝏xL, 𝝏fL / 𝝏yL = ∇fA / ∇fL = paljon suurempi kuin 1 ts. antroposeeni dominoi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu