Vain yksi yhtälö kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ilmaston lämpenemisestä osa 1.
Vain yksi yhtälö!
Ilmaston lämpeneminen johtuu pääasiassa kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO₂), metaanin (CH₄) ja vesihöyryn (H₂O) lisääntymisestä ilmakehässä. Nämä kaasut vangitsevat Maahan tulevaa auringon säteilyä, jolloin osa siitä heijastuu takaisin maapallon pinnalta. Tämä johtaa kasvihuoneilmiön voimistumiseen ja globaalin keskilämpötilan nousuun.
Ilmiön kuvaamiseen voidaan käyttää lämpötilan ajallista kehitystä kuvaavaa osittaisdifferentiaaliyhtälöä, kuten lämpötilan diffuusion yhtälöä:
∂T/∂t = κ∇2 T + S (t, x)
Missä:
- T = lämpötila (funktio ajasta t ja sijainnista x).
- κ = lämmönjohtavuus.
- ∇2T = lämpötilan Laplacen operaattori, joka kuvaa lämpötilan spatiaalisia muutoksia.
- S (t, x) = kuvaa säteilyn (auringonsäteily ja kasvihuonekaasujen vaikutukset) lähteitä ja nieluja.
Tässä yhtälössä ajan myötä lämpötila muuttuu johtuen diffuusiosta ja ulkoisista lämpösäteilyn lähteistä, mikä liittyy ilmaston lämpenemiseen kasvihuonekaasujen vaikutuksesta.
Mikä termi tässä yhtälössä dominoi?
Dominoiva termi riippuu siitä, tarkastellaanko prosessia paikallisesti vai globaalisti sekä siitä, mihin aikajänteeseen keskitytään.
Yleisesti voidaan todeta:
1. Säteilylähdettä kuvaava termi S (t, x):
- Tämä termi on yleensä dominoiva ilmaston lämpenemisessä, koska se kuvaa ulkoisia säteilylähteitä, kuten auringon säteilyä ja kasvihuonekaasujen vaikutusta.
- Kasvihuonekaasujen lisääntyminen ilmakehässä vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon lämpöä jää vangiksi maapallon pinnalle ja ilmakehään. Tämä tekee S (t, x) -termin merkittäväksi tekijäksi ilmaston lämpenemisessä.
2. Diffuusiota kuvaava termi κ ∇2T:
- Tämä termi kuvaa lämmön siirtymistä paikasta toiseen johtuen lämpötilaeroista (lämpötilagradientit).
- Se on tärkeä alueellisten lämpötilavaihteluiden ja lämmön jakautumisen kannalta, mutta ei yksinään selitä ilmaston globaalin lämpenemisen suuntausta. Se on enemmän merkityksellinen lämpötilan tasaantumisessa paikallisesti (esim. valtamerien ja ilmakehän välillä), mutta ei dominoi globaalin lämpenemisen ilmiötä.
Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että lämpötilan muutoksen pääasiallinen syy ilmaston lämpenemisen yhteydessä on säteilylähdettä kuvaava termi S(t, x), joka kuvaa kasvihuoneilmiön voimistumista.
Lopuksi
IPCC ei edelleenkään tee eikä ole koskaan tehnyt varsinaista ilmastotutkimusta, vaan sitä tekevät tuhannet tutkijat ympäri maailmaa. Jos haluaa kritisoida ilmastotiedettä, silloin kritiikki tulisi kohdistaa niihin tuhansiin tutkimuksiin, ja yksittäisen tutkijan tulisi todistaa omat teoriansa ja havaintonsa niiden tuhansien tutkimusten kautta oikeiksi.
Yhtälösi ei valitettavasti kerro ainoatakaan sanaa ilmaston lämpenemisestä. Koko monimutkainen takaisinkytketyistä ja keskenään vuorovaikuttavista dynaamisista materia- ja energiataseista koostuva ilmastojärjestelmä on käytännössä aggregoitu yhteen staattiseen funktioon S(t,x). Jos tällainen pystyttäisiin jollakin ihmeellisellä konstilla konstruoimaan, niin ainakin siihen pitäisi ottaa argumentiksi myös lämpötila T.
Muuten yhtälösi on muutenkin vajavainen, sillä siitä puuttuu lämmön kuljetustermi, jolla voi olla suurikin merkitys pystysuorassa lämmönsiirtymisessä, samoin kuin pystysuoralla lämmön johtumisellakin. Ilman numeerisia tarkasteluja en jättäisi niitä pois merkityksettöminä säteilyyn verrattuina.
Ilmoita asiaton viesti
Omien sanojesi mukaan, et ole ilmastotutkija, joten tuota kommenttiasi voisi kutsua vaikkapa ilmastodenialismin ylistyspuheeksi, sillä tuossa yhtälössä ei ole ainuttakaan staattista termiä. Toisaalta olet myös toistamiseen kiistänyt Einsteinin kaksoisparadoksin, vaikka aikadilataatio on todistettu jo ajat sitten. Eli minkälainen matemaatikko oikeastaan oletkaan?
Ilmoita asiaton viesti
En tietenkään ole ilmastotutkija mutta olen systeemi- ja säätöteoreetikko, joten tiedän kyllä aika paljon monimutkaisten dynaamisten systeemien mallittamisesta ja myös aika paljon abstraktista algebrasta ja analyysistä Vilkaisepa vaikkapa väitöskirjaani ”An algebraic theory for analysis and synthesis of time-varying linear systems, 1980 tai kirjaani Blomberg, Ylinen: Algebraic Theory..for Multivariable Linear Systems, Academic Press, 1983. Merkillistä on, jos jokainen selviin virheisiin puuttuminen leimataan denialismiksi.
Mitä tulee suhteellisuusteoriaan, niin en suinkaan ole kiistänyt aikadilataatiota, päinvastoin. Sen sijaan olen näyttänyt, että Einstein ja lähes kaikki fyysikot hänen jälkeensä ovat soveltaneet aikadilataatiota väärin ja tulleet mm. kaksosparadoksiin. Sitä on sitten yritetty ”todistaa” mitä kummallisimmin keinoin, vaikka koko paradoksi perustuu virheelliseen oletukseen, että esimerkiksi kellon käynti tai ihmisten vanheneminen riippuu valitusta koordinaatistosta. Vallitsevaa uskoa vastaan taistelu on toivotonta, koska fyysikkojen Jumalaa Einsteinia ei saa kritisoida millään tavalla. Sama pätee ilmastouskontoon!
Ilmoita asiaton viesti
Tarkoitan tässä nyt sitä, että lähes poikkeuksetta olet tällä palstalla esittänyt vain kritiikkiä ilmastonmuutoksesta, ja siihen liittyvästä matematiikasta, vaikka et ole varsinainen ilmastotutkija. Joten siitä saa helposti sellaisen vaikutelman, että olet ilmastodenialisti (viittaat ilmastouskontoon).
Ja kuten sanoin, tuossa puheenvuoron yhtälössä ei ole ainuttakaan staattista termiä. Myönnän kyllä, että se on hyvin yksikertainen, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei täällä kannata esittää yhtälöitä sivukaupalla, kun ihmiset eivät niistä kuitenkaan paljoa ymmärrä tai sitten niitä ei jakseta tai viitsitä kahlata läpi.
Mitä tulee Einsteinin suhteellisuusteoriaan, niin siitä muutamia faktoja:
1. Aikadilataation väärinsoveltaminen
Väität, että aikadilataatiota on sovellettu väärin, ja että tämä on johtanut kaksosparadoksiin. Aikadilataatio on kuitenkin vahvasti kokeellisesti todistettu ilmiö, joka seuraa erityisen suhteellisuusteorian perusperiaatteista. Sen mukaan kahden eri liike-tilassa olevan havaitsijan kokema aika voi erota toisistaan. Tämä on havaittu esimerkiksi kokeissa, joissa tarkkaillaan erittäin nopeasti liikkuvien hiukkasten tai satelliittien kelloja.
2. Kaksosparadoksi
Kaksosparadoksi ei ole todellinen ristiriita, vaan se on ratkaistavissa erityisen suhteellisuusteorian periaatteiden avulla. Paradoksissa toinen kaksonen liikkuu suurella nopeudella avaruudessa ja palaa Maahan, kun taas toinen pysyy paikallaan. Liikkuva kaksonen on kokenut aikadilataatiota, joten hän on vanhentunut vähemmän kuin Maassa pysynyt kaksonen. Tämä johtuu siitä, että liikkuva kaksonen vaihtaa inertiaalikoordinaatistoaan – toisin sanoen kiihdyttää ja hidastaa matkansa aikana, mikä tekee hänen tilanteestaan ei-symmetrisen Maahan jääneen kaksosen koordinaatiston kanssa. Tämä selittää, miksi liikkuva kaksonen vanhenee hitaammin, ja ei ole ristiriidassa suhteellisuusteorian kanssa.
3. Kellon käynti tai ihmisten vanheneminen ja koordinaatisto
Kritiikissäsi väität, että kellon käynti tai ihmisten vanheneminen ei voi riippua valitusta koordinaatistosta. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta suhteellisuusteoriassa. Erityinen suhteellisuusteoria ennustaa, että kellon käynti riippuu havaitsijan liikkeestä suhteessa toiseen havaitsijaan. Tämä ei ole mielipide, vaan kokeellisesti todennettu ilmiö. Esimerkiksi GPS-satelliittien kellot käyvät eri tahtia kuin Maan pinnalla olevat kellot, koska ne liikkuvat nopeasti ja ovat kauempana Maan gravitaatiokentästä – aikadilataatio korjataan näissä järjestelmissä suhteellisuusteorian avulla.
4. Einsteinin ”jumaloiminen” ja ilmastouskonnon vertaus
On aivan tieteellisesti hyväksyttävää ja jopa toivottavaa kritisoida vakiintuneita teorioita, kunhan kritiikki perustuu faktoihin ja loogisiin argumentteihin. Suhteellisuusteoriaa on kritisoitu ja tutkittu monin tavoin sen kehittämisen jälkeen, ja vaikka se on edelleen keskeinen modernissa fysiikassa, sitä sovelletaan tietyillä rajoituksilla (esimerkiksi kvanttimekaniikan kontekstissa). Tieteessä arvostetaan uusia ideoita, mutta niiden täytyy kestää kokeellinen ja teoreettinen tarkastelu. Vertaus ilmastonmuutokseen on tässä asiassa epäolennainen ja ei edistä varsinaista keskustelua suhteellisuusteoriasta.
Eli väitteesi suhteellisuusteorian virheellisyydestä ja kaksosparadoksista perustuvat tieteellisesti virheellisiin käsityksiin. Erityinen suhteellisuusteoria ja aikadilataatio ovat hyvin todennettuja ilmiöitä, eikä kaksosparadoksi ole oikea paradoksi, vaan se selittyy täsmällisesti teorian kautta.
Ilmoita asiaton viesti