Sopeutumisreformi kuin uusi ilmapallo?

Kaavailtu suuri sopeutuminen on kuin uusi ilmapallo, josta ei tiedä, miten, minne ja milloin se oikein laskeutuu, ja kenen päälle vai räjähtääkö se piakkoin tai vaikkapa vuosien päästä käsiin. Luottamus talouteen on tätä nykyä varsin heikko. Taantuma kurkkii oven takana. Korot ovat korkeat, on inflaatio, sähkölaskut- ja elinkustannukset korkeat, siinä lisukkeina vielä asepaketit ja varustautuminen, ei Nato lysti ole ilmainen, eikä uudistettu sosiaali- ja terveydenhuolto vieläkään pelaa. Mummokin odottaa hoitopaikkaa.

Kyykytetäänkö ja syrjitäänkö mahdollisilla tulevilla leikkauksilla tiettyjä ihmisryhmiä, jää nähtäväksi? Jääkö kuuleminen sitten seuraaviin vaaleihin?

Mureneeko hyvinvointivaltio sen polarisoituessa erilaisten säästöjen, supistusten ja leikkausten edessä? Nykyinen draama antaa ymmärtää, että velkaantuminen olisi tulevaisuudessa vähenemässä, odotukset ovat ainakin kovat, toivottavasti ei petytä. Oman mausteensa tulevaisuuteen antaa ikääntyminen. Nuorta voimaa tarvitaan kipeästi.

Sopeumisbudjetti ( leikkauslistat) on ihmisen tekemä käsikirjoitus, jonka ympärillä esitetään vahvaa hyperbolanäytelmää ihmisten kirjoittamalla juonella, teemalla ja kapulakielelläkin. Reforminäytelmä tarjoaa huikeat kulissit, haasteet ja muutokset sekä vivahteet, joita on tosin vaikea ymmärtää, kun konkretiaa ei juuri oikeasti ole ollut vielä kuin jollain tapaa rasismista ja vihapuheista.

Matriisi on hyvin epäselvä ja vaikea, hieman samanlainen kuin vuoden 2017 sote-reformit, joka jäi ilmapalloksi. Tapetilla on nyt myös asumistuki-, indeksijäädytys-, väylänpito-, kehitysyhteistyö-, maahanmuutto- ja pakolaisasiat ja niin edelleen, niin edelleen. Ja onko oikein mitään objektiivisuuttakaan vai onko koko uusireformi digiajan fantasiaa, jota käytännössä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti, tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja demokraattisesti on mahdotonta toteuttaa? Sopeutumisissa saattaa törmätä myös mahdollisiin lakiongelmiin, oppositio katsoo varmaan jo herkällä korvalla kieli pitkällä.

Onko sopeutumispallo kauhea fantasteria, se nähdään tulevaisuudessa, ken elää, hän kokee ja näkee? Suuri kysymys on vielä auki, joutuvat lukuisat linja-autot lähtemään eri puolilta maata jossain vaiheessa kohti etelää, jos karvahattulähetystöt eivät kuitenkaan riitä.

Sinänsä tavoite on hyvä ja kaunis, ja ties vaikka 2123 ei olisi enää valtion velkaa, eikä sitä mihinkään tarvitsisi ottaa. Maassa olisi täystyöllisyys, 100 prosenttisesti, ja kaikki tulisivat palkallaan toimeen, kenenkään ei tarvitsisi tehdä kahta työtä tullakseen toimeen, mitään tukia ei tarvittaisi antaa, kun kaikki työhön kykenevät olisi työllistetty ihon väriin katsomatta todella riittävällä palkalla.