Jäätyykö kokoomuksen helvetti?

Iltalehden Lauri Nurmi on koonnut yhteen ajatuksiaan tämän hetken poliittisesta tilanteesta Suomessa.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1b859522-29d6-4398-9771-8e84201c41e6

Jutun avainteemana on paljon viljelty, kokoomuksessa koettu ristiriita eri hallituskoalitioiden suhteen.
Nurmi peesaa ajatusta, jonka mukaan mahdollinen kumppanuus perussuomalaisten kanssa merkitsisi jotain aivan poikkeuksellista, radikaalia muutosta
kokoomuksen identiteetille.

” Helvetti jäätyy ennen kuin kokoomus menee tämän jengin kanssa samaan kelkkaan. Tai jos helvetti jäätyy ja näin tapahtuu, minä ja monet muut kasvukeskusten maltilliset
liberaalit eroavat puolueesta”, siteeraa Nurmi nimettömäksi jättämäänsä kokoomusvaikuttajaa.
Miksi ihmeessä myös media korostaa tunteenomaista suhtautumista yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa?  Suomessa oikeistopuolueet ovat tehneet laajana rintamana yhteistyötä sosialismia, myös kommunismia ajavien puolueiden kanssa koko sotien jälkeisen ajan.  Vaikka kommunistien (yhden) perillisen vasemmistoliiton puolueohjelmasta vallankumous ja yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen on siistitty pois, puolue on tavoitteissaan vähintään yhtä radikaali kuin perussuomalaiset.

Nurmi harrastaa seuraavankaltaista maalailua: ”Jyrki Katainen ja Alexander Stubb olivat kokoomuksen kirkkaimmat ja rakastetuimmat tähdet 2010-luvun alkupuoliskolla. Heissä henkilöityivät suvaitsevaisuus ja liberalismi… Petteri Orpo on itsessään kuin sivistysporvarin muotokuva. Opettajavanhempien antaman kotikasvatuksen ja Turun yliopiston historiallisten arvojen vaikutus heijastuu Orposta siten, että hän on kohtelias, eikä halua loukata ihmisiä sanoillaan.”

Höpöhöpö.  Edellä mainitulla ei ole juurikaan tekemistä politiikan ja puolueen tavoitteiden toteuttamisen kanssa, mielummin päinvastoin.  Ja Kataisen rakastettavuudesta ollaan varmasti
montaa mieltä, sama koskenee huippuälykästä Stubbia.  Korkea älykkyysosamäärä palvelee puoluetoimiston strategia-osastolla, ei välttämättä keulakuvana. Kokoomusvaikuttajat voivat kysyä itseltään, kuinka hyvin yhteistyö toisaalta SDP:n, toisaalta keskustan kanssa on mahdollistanut kokoomuksen tavoitteiden toteuttamisen.  Analyyttisesti tehdyn arvion saldo ei välttämättä mairittele.

Kannattaisiko pyrkiä muodostamaan Suomen historian ensimmäinen oikeistohallitus, ja katsoa millaiset toimintaedellytykset tuo mahdollistaa, sen sijaan että maalaillaan piruja seinään?
Iltalehden yhteiskuntatoimitus toteutti kyselyn, jossa kokoomusvaikuttajille esitettiin seuraava kysymys: ”Voiko kokoomus mielestänne olla Suomen seuraavassa hallituksessa yhdessä perussuomalaisten kanssa?” Kokoomuslaisista 82,4 prosenttia on valmis samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa.

Mitähän kauheita tapahtuisi, jos tuo toteutuisi?   Voi hyvin olla, että yhteistyö osoittautuisi mahdottomaksi, varsinkin jos tunteenomainen ajattelu saa vallan.  Ja tietysti oppositio pyrkisi soittelemaan juuri näitä kieliä.  Halla-ahon viimeisin kommentti yhteistyöstä oli vähintäänkin nuiva, mutta se voidaan tulkita myös neuvottelutaktiikaksi.  Kuitenkin: tällaisen kokeilun jälkeen yhteistyön mahdollisuuksia ei enää tarvitsisi arvuutella.

Nurmen analyysissä keskustalla olisi tulevan hallituksen rakentamisessa vaa’ankieli asema.  Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa: viimeisen puoluekannatusarvion mukaan perussuomalaisten, kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja Liike Nyt yhteenlaskettu kannatus  tammikuussa 2020 oli  47,2 %.  Tästä ei ole pitkä matka enemmistöön ilman keskustaa.
https://yle.fi/uutiset/3-11149436

Eduskuntavaaleihin 2023 on kuitenkin  vielä matkaa, paljon, paljon voi tapahtua sitä ennen.  Itse en usko Marinin hallituksen ennenaikaiseen kaatumiseen. Mm. keskustalla ja SDP:llä on
liian paljon pelissä, jotta kovinkaan helposti tilanteen annettaisiin ajautua eroon.

 

Harri Erämetsä

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto) Data / Viestintä/ Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu