Miksi klassikko-animaatioelokuva loistaa poissaolollaan joulun tv-tarjonnassa?

Innostuin laajentamaan erään Puheenvuoron kommenttini omaksi blogikseen.

Tämä ei ole pelkkää nostalgiaa, kun väitän animaatioelokuvien laadun olleen parempi 1930-50 -luvuilla tehdyissä elokuvissa kuin sen jälkeen tehdyssä tuotannossa. Tarkoitan tässä ennen kaikkea suuria kokoillan animaatioelokuvia, mutta myös lyhytelokuvia.

Poikkeuksena on japanilainen animaatio, erityisesti Hayao Miyazaki,  jonka on viime vuosiin saakka ollut huippuluokkaa.

Muista onnistuneista uudemmista animaatioelokuvista mainittakkoon Tintti-sarjakuvakirjojen animoinnit, itselläni on koko sarja alkukielisinä (ranska, eng. tekstitettynä – muuten oiva tapa oppia myös kieltä). Myös 2000-luvulla tehty elävän ja animoidun digitaalinen ”hybridi”, Steven Spielbergin ohjaama Tintti ja Yksisarvisen salaisuus on mielestäni toimiva, ja osoitus animastioelokuvan innovointikyvystä. Viimeksi mainittu on jo nähty tv:ssä useita kertoja.

Tietysti Disney vastasi pääosasta varhaisempia animaatioelokuvia, ja USA on edelleen tämänkin lajin suurvalta.

Itse olen sitä koulukuntaa, joka arvostaa ennen kaikkea luonnollista, elävää viivaa. Digitalisaatio on pääosin huonontanut mielestäni animaatioelokuvien tätä ydintä.

Katsokaapa miten 30-50 -lukujen animaattorit paneutuivat liikkeen animoimiseen, kuinka elävänä, hienompia detaljeja myöten mm. eläinten lajiominainen habitus näiden Disney-studioiden huippupiirtäjien toimesta välittyy.

Animaattorit tutkivat eläinten käyttäytymistä tarkasti ”elävän mallin” avulla.
Aku-Ankan hahmo kuulemma syntyi siitä, kun studioon pölähti kiukkuinen ankka, jota ei saatu rauhoittumaan, vaan se kaakatti kaikille vihaisena: Aku-Ankan ensimmäinen frustraatiokohtaus tallennettiin näin animaattoreiden luonnoslehtiöihin.

Varhaiset Mikki-hiiri ja Aku-Ankka animaatiot olivat ja ovat  riittävän särmikkäitä viehättääkseen myös aikuisia,
Akun ensimmäiset animaatioelokuvat valmistuivat 30-kuvun puolivälissä.

Wikipedia tietää kertoa tämän:

”Aku-Ankka teki ensiesiintymisensä lyhytpiirroselokuvassa Wise Little Hen, joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä.    Alkuaikojen Aku-Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin.
Aku sai yleisön keskuudessa siinä määrin suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orphan’s Benefit. Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Konikaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.”

Miksi lukuisat tv-kanavamme eivät lähetä, erityisesti näin joulun aikaan, edes muutamaa tässä blogissa mainituista klassikko-animaatioelokuvista?

Nykyajan digi-efektoitu ja valmiiksi ylipuhuttu animaatio on suurelta osin heikkolaatuista, valmiiksi pureskeltua, verrattuna esimerkiksi parhaisiin Aku-klassikoihin tai Disneyn kokoillan elokuviin kuten Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937), Pinocchio (1940), Bambi (1942), Tuhkimo (1950), Kaunotar ja Kulkuri (1955) ja Prinsessa Ruusunen (1959).

(Ja ilman dubbausta, kiitos!).

+8
Harri Erämetsä
Espoo

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto)
Data /
Viestintä/
Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu