Mitkä tekijät ratkaisevat hallitusyhteistyön?

On selvää, että vaalien tulos on merkittävin tekijä ja luo raamit tulevan hallituksen muodostamiselle.

Eduskuntavaalien jälkeen presidentti nimittää hallitusneuvottelijan,  joka on yleensä eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtaja.
Tämä henkilö aloittaa neuvottelut muiden puolueiden kanssa tavoitteenaan  koota riittävän yhteistyökykyinen hallitus, jolla on edustajapaikkoja määräenemmistön saavuttamiseksi

Suomessa puolueilla on keskinäinen sopimus siitä, että eduskuntavaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen puheenjohtajalla on ensisijainen optio hallitusneuvottelijaksi.  Tarkoittaako tämä eniten ääniä saanutta puoluetta, vai suurimman eduskuntaryhmän saanutta puoluetta (joka toki useinmiten on sama asia), se ei ole minulle vielä selvinnyt.

Puolueiden voimasuhteet siis määrittävät matemaattisesti sen, millaiset enemmistöhallitus-kokoonpanot ovat mahdollisia.

Näiden raamien sisällä politiikan sisällön eli hallitusohjelman tulisi määrittää hallituksen kokoonpano.

Kuitenkin, kuten kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, asiasisältöjen ohella tunteet, mielikuvat ja ns. henkilökemia vaikuttavat lopputulokseen myös hallitusneuvotteluissa.

Lisäksi puolue saattaa valita tietoisesti oppositiossa olemisen.  Puolueet voivat myös jo ennen vaaleja sulkea jotakin vaihtoehtoja pois, kuten tämän kevään eduskuntavaalien alla on nähty.   Taktikointi voi myös realisoitua siinä, että ei haluta tiettyä pientä ryhmää hallituksen vaa’ankielipuolueeksi.  Toisaalta esim. keskusta on vaalien alla rakentamassa taktiikkansa sille, että se tekisi kumppanuudesta välttämättömyyden sekä oikeistoblokille että vasemmistoblokille.

Politiikan asiasisältö – ajettavat konkreettiset asiat ja keinot tavoitteiden toteuttamiseen – on yhteydessä arvoihin, joita puolueen jäsenillä ja johdolla on.

Kaikki nämä tekijät: tavoitteet, keinot, arvot, asenteet, henkilökemia ja poliittinen taktikointi vaikuttavat yhdessä siihen, millaiseksi hallitusneuvottelut muodostuvat ja mikä on niiden lopputulos.

Helsingin sanomat julkaisi eilen 17.3. analyysin puolueiden eduskuntavaaliehdokkaiden vaalikonevastauksista.  HS sijoitti kunkin ehdokkaan hänen kaikkien vastaustensa perusteella arvoavaruuteen, joka muodostuu toisaalta akselista vasemmistolainen-oikeistolainen, toisaalta akselista liberaalivihreä-kanssilliskonservatiivinen.

Tulokset eivät yllätä mutta havannollistavat puolueiden ehdokkaiden arvoja konkreettisella tavalla.

Tässä arvokentässä lähimpinä toisiaan ovat kokoomus, ps, liikeNyt ja kristillisdemokraatit.  Toisen arvoblokin muodostavat vihreät, sdp, vasemmistoliitto ja rkp.

Nykyisistä hallituspuolueista keskustan eduskuntaehdokkaat tekevät selvän irtioton vasemmistoblokin arvoista – keskusta sijoittuu nimensä mukaisesti oikestoblokin ja vasemmistoblokin välimaastoon.

HS-analyysissä muodostetun arvokentän mukaan Suomen puoleet sijoittuvat siis kahteen selkeään arvoblokkiin, oikeisto- ja vasemmisto-blokkeihin, sekä näiden väliin sijoittuvaan keskustaan.

Tämä ei liene kenellekään yllätys. Pari yllätyksenpoikasta tämä erittely kuitenkin tarjoaa: rkp:n ehdokaskunnasta melkoinen osa on – paitsi liberaalivihreitä, myös hyvin vasemmistoilaisia – toki tiesimme, että puolueessa on paljon vasemistoliberaaleja, mutta pitääkö ajatus raharikkaista suomenruotsalais-konservatiiveista kokonaan haudata ; toisaalta sdp:n ehdokkaista suuri osa näyttää olevan yhtä vasemmistolaisia arvoissaan kuin vasemmistoliiton ehdokkaat.

Arvokentän ääripäät muodostavat arvokonservatiiviset perussuomalaiset ja  vasemmistovihreä vasemmistoliitto.  Nämä ovat siis mahdollisimman etäällä toisistaan arvojen perusteella.  Pitääkö unohtaa ajatus perussuomalaisista duunaripuolueena?

Tulee huomata, että tämä HS:n analyysi ei ole ainoa tapa ryhmittää puolueita arvojen mukaan. Lisäksi puolueen kannattajia voidaan ryhmitellä ns. demografioiden eli kovien taustamuuttujien kuten sukupuolen, iän ja koulutuksen mukaan.  Näin tehdyt kartat näyttäisivät koko lailla toisen näköisiltä kuin oheinen visualisointi.

Kuitenkin: arvot näyttävät olevan osin esim. koulutuksesta tai sosioeknomisesta asemasta riippumattomia – ja arvojen perusteella me kansalaiset pääasiassa myös puolueen valinnan teemme.  Raha ja koulutus ei siis ratkaise vaan arvot.   Se mikä on arvojen muodostumisen prosessi ja miten ne muuttuvat ihmiset elämänkaaressa, on yksi politiikan mielenkiintoisimmista tutkimuskohteista.