Pari sanaa inkluusiosta

“Uusi maailma” tuntuu olevan täynnä uudissanoja niin ettei tahdo aina mukana pysyä
viimeisimmistä lyhenteistä tai anglismeista.

Ei enää kovin uusi termi inkluusio on ollut esillä näilläkin palstoilla, viimeksi mm.
Sanna Ukkolan esiin nostamien ajatusten myötä entisestä työnantajastaan Ylestä.
Ylen monimuotoisuus- ja inkluusiokoulutuksesta en tiedä mitään.

Inkluusio (inclusion) tarkoittaa lyhyesti sanottuna osallistamista.

Jossain esitettiin hyvä analogia inkluusiosta:  jos muutat uuteen ympäristöön, ja sinut
kutsutaan ensimmäistä kertaa juhliin jonkun luo, se on muodollista huomioon ottamista –
siinä vaiheessa kun sinut juhlissa pyydetään tanssimaan, voidaan jo puhua inkluusiosta.

Osallistamisen tavoitteena on ottaa mukaan oikeasti ryhmään, ottaa huomioon
ihminen iästä, sukupuolesta, syntyperästä, vammaisuudesta, terveydentilasta tai muista
tarpeista riippumatta.  Kyse on yhtäläisistä mahdollisuuksista toimia yhteiskunnassa sekä syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta – siis kaikenlaisten turhien esteiden poistamisesta elää hyvää elämää, kunnioittaen samalla muiden elämää, oikeuksia ja kulttuuria.

Inkluusio kehottaa kouluja, naapurustoja ja yhteisöjä toivottamaan kaikki tervetulleiksi ja arvostamaan heitä erilaisuudesta riippumatta. Keskeistä on lähtökohta, että kaikki kuuluvat joukkoon, erilaisuutta arvostetaan ja että me kaikki voimme oppia toisiltamme.

Inkluusio on hyvä ja kannatettava asia – senhän sanoo järkikin.

Suomessa on paljon ryhmiä jotka kokevat jäävänsä ulkopuolisiksi.

Ensimmäisenä tulee mieleen iän takia työelämästä syrjäytyneet tai syrjäytetyt.
Tästä ryhmästä puhutaan mielestäni nykyään inkluusion yhteydessä aivan liian vähän –
vielä vähemmän asialle on oikeasti tehty jotain.

Inkluusion tarpeesta puhutaan paljon maahanmuuttajien kohdalla – aiheestakin.
Keskiöön on noussut myös sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä tasa-arvo ja
inkluusio.

Täytyy ymmärtää, että osallistaminen on aina kahden suuntainen prosessi:
on henkilö tai ryhmä, joka halutaan mukaan, ja on olemassa oleva porukka, jonka
tiedot ja asenteet vaikuttavat siihen, miten tulokkaan osallistaminen onnistuu.

Esim. maahanmuutossa inkluusion, mukaan ottamisen tarve koskee yhtä lailla
kantaväestöä kuin maahan tulijoita.
Tässä kohtaa kotouttaminen Suomessa ei ole onnistunut.

Toisaalta esim. keski-ikäisen maaseudulla asuvan heteromiehen voi olla vaikea samastua nykypäivän valtamedioiden keskusteluun, joiden keskiössä ovat me too, diversiteetin edistäminen, gender equality, cisnormatiivisuus

Harri Erämetsä
Espoo

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto)
Data /
Viestintä/
Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu