Sitä tuotamme mistä puhumme

Otsikko – joka on modifikaatio kansanviisaudesta ”siitä puhe mistä puute” – tuli mieleeni kun kuuntelin tänään 13.5. Sammon hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin ajatuksia Ylen Ykkösaamussa, haastattelijana Seija Vaaherkumpu.

Wahlroosin näkemykset ja johtopäätökset ovat 180 astetta siitä mitä me suomalaiset olemme tottuneet kuulemaan, esim. viimeisen 4 vuoden aikana Marinin hallituksen aikana.  Median kovaääniset ovat toistaneet ja vahvistaneet tätä suomalaista eetosta.

Otetaan muutama esimerkki:

Suomalainen eetos ja yleinen mielipide (myös esim. US Puheenvuoron blogeissa):  jos veronalennuksia tehdään, ne on kohdistettava kaikkein pienituloisimpiin, koska se on oikeudenmukaista.

Wahlroos: veronalennuksia ei voi antaa kaikille, se olisi liian kallista ja tehotonta.  Veronalennukset tulee kohdistaa kaikkein tuottavimpiin (Wahroosin kielessä = parhaiten ansaitseviin) henkilöihin ja yrityksiin.  Näin veronalennukset hyödyttäisivät parhaiten koko taloutta ja koituvat koko kansantalouden, kaikkien kansalaisten hyväksi.

Suomalainen eetos: Metsiemme kyky varastoida hiiltä (eli hiilinielu) on romahtanut – olemme kriisissä, ja metsäteollisuuden toimintaa ja puunhakkuita tulisi voimakkaasti rajoittaa, tai syvä kriisi ja sanktiot uhkaavat meitä.

Wahlroos: Metsiemme hiilinielun alenema on vain väliaikaista, ja johtuu pääasiassa Venäjän puuntuonnin romahtamisesta ja loppumisesta, ei ole kriisiä, metsien hiilinielu palaa pian ennalleen.  Venäläisen puun tuontia korvataan mm. ruotsalaisella puulla.

Suomalainen eetos: Suomen yritysveroprosentti on kilpailukykyinen, 20 prosenttia on EU-maiden keskiarvoa selvästi alemmalla tasolla.

Wahlroos: Suomen yritysveroprosentti on yksi korkeimpia EU:ssä eikä ole kilpailukykyinen.  Suomalaiset ovat sinisilmäisen rehellisiä tämän(kin) asian osalta: monessa Euroopan maassa tilastoihin yritysveroprosentti ei kerro totuutta, koska maissa on eri yritysmuodoille lukuisa määrä eri veroprosentteja, yritykset välttävät veroja ja korkean verotuksen muotoja,  moni yritys on luokassa 0 prosenttia.

Esimerkkejä vastaavista 180 asteen ajattelutapaeroista oli Ykkösaamun haastattelu täynnä

Olisiko niin, että Suomen talouden onneton tilan ja surkeat tulevaisuudennäkymät johtuvat siitä, että sana on muuttunut lihaksi: meidät on pikkuhiljaa (ei vain viimeisen 4 vuoden aikana) opetettu, hienosti sanottuna indoktrinoitu näkemään maailma tietyllä tavalla.   Näemme ja määrittelemme asiat kuten oikeudenmukaisuus, hyvään tulokseen johtavat teot, talouden ja ihmisten toimintalogiikka, tietyllä tavalla.  Onko se tapa aina oikea?

Siis mitä puhumme ja ajattelemme, sitä tuotamme.  Olemme ohjelmoituja ajatustemme kautta tietynlaisiin toimintamalleihin.

Lyömmekö päätämme seinään?

Onko usean vuoden ja vuosikymmenien aikana syntyneet ajattelumallimme monessa asiassa maallemme tuhoisia?

Esim. koskien alueita kuten talous, verotus, oikeudenmukaisuus, maahanmuutto, koulutus, terveydenhoito…

Olisiko syytä unohtaa asenteelliset, lukkiintuneet ajattelumallimme, ja puhtaalta pöydältä, kylmän viileästi analysoida asioita, toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia maamme hyvinvointiin uudestaan?

Nämä ovat kysymyksiä pohdittavaksi.  Todennäköisesti tämä kirjoitus saa joissakin aikaan reaktioita, joita Wahlroos piti suomalaisen yhteiskunnan muutoksen suurimpana esteenä.  ”Wahlroos-ajattelu” koetaan syvän epäoikeudenmukaiseksi, koska näkyvä, ensimmäisenä mieleen tuleva osa näistä toimenpiteistä näyttää antavan vain hyväosaisille ja kurjistavan heikommassa asemassa olevia.   Wahlroosin mielestä tämä on harhaa, ja Suomessa kansanhuvia on ampua lypsäviä lehmiä.  Ei väliä, vaikka suomalainen ajattelu kurjistaisi kaikkea ja on kaikkien vahingoksi – pääasia on se, että kaikilla on tasaisesti yhtä kurjaa.
Wahroosin mukaan muissa Pohjoismaissa, esim. Ruotsissa ”lypsävien lehmien ampumisesta” luovuttiin 90-luvulla, mikä on koitunut koko maan talouden eduksi.