Suuren Pohjan Sodan päättymisestä 300 vuotta

Suomalaiseen kollektiiviseen alitajuntaan vaikuttaneista tapahtumista ns. isonvihan aika on kenties merkityksellisempiä uuden ajan episodeja.

Suomen väestöstä – erityisesti siviiliväestöstä – surmattiin sen aikana raa’asti noin 10 prosenttia.

Joku voi pitää ajanjaksoa muinaishistoriana; kuitenkin taustalla vaikuttivat täsmälleen samat tekijät kuin nykypäivänäkin: Suomen maantieteellinen asema idän ja lännen rajalla, suurkaupunki Pietarin turvallisuus ja häikäilemätön suurvaltapolitiikka.

Ruotsi oli 1600-luvun lopussa Pohjois-Euroopan valtias. Se oli valloittanut laajoja maa-alueita niin Baltiasta kuin Pohjois-Saksastakin. Tämä ärsytti naapureita.

Naapurimaat Venäjä, Tanska ja Puola yhdistivät voimansa Ruotsia vastaan, sai alkunsa Suuri Pohjan sota (1700–1721).

Pultavan taistelussa Ruotsi kärsi murskatappion.

Venäjän Pietari Suuri käski tuhota Pohjanmaan rannikon Kalajoelta pohjoiseen sadan kilometrin syvyydeltä niin totaalisesti, ettei Ruotsin armeija sitä kautta enää koskaan tunkeutuisi itää kohti.

Hänen huolenaan oli vuonna 1703 perustamansa nimikkokaupungin Pietarin turvallisuus. Siinä mielessä isonvihan taustalla vaikutti sama strateginen motiivi kuin paljonkin myöhemminkin talvi- ja jatkosodassa.

Ylen verkkouutisiin toimittaja Mikko Pesonen on tehnyt isonvihan tapahtumista järkyttävän juttukokonaisuuden (ks. linkki). Hän on haastatellut mm. aihetta tutkinutta Kustaa H.J. Vilkunaa.

Murhat, joukkoteloitukset ja ihmisten vainoaminen ”muuttui tarinoissa jopa yliluonnolliseksi puolieläimeksi, koirankuonolaiseksi. Se jäljitti poikkeuksellisen tarkan hajuaistinsa avulla metsään piiloutuneet uhrinsa. Ilmeisesti kyseessä olivat Venäjän armeijaan kuuluneet mongolisukuiset kalmukit, jotka saattoivat pukeutua eläintennahkoihin.”

Tapahtumat ”muokkasivat suomalaisten käsitystä itänaapurista ja edesauttoivat 1900-luvun alkupuolella Akateemisen Karjalaseuran kaltaisten neuvostovastaista propagandatyötä. Myös talvisodan aikaisessa lehtikirjoittelussa oli muistumia isonvihan tapahtumiin. Niillä haluttiin rakentaa vahvaa viholliskuvaa.”

”Vieläkö isoviha määrittää tämän päivän suomalaisten Venäjä-suhdetta? Ohjaavatko asenteitamme yhä käsitykset manalan pedoista ja koirakuonolaisista.

– En usko. Aika paljon on tapahtunut Suomen ja Venäjän suhteissa isonvihan jälkeen. Nuo myöhemmät kohtaamiset vaikuttavat enemmän, Kustaa H.J. Vilkuna pohtii.”

Toisaalta moni voi väittää, että kovin vähän fundamentit – suurvaltapolitiikka, konfliktin välikappaleeksi joutumisen riski, vallanhalu ja ihmisen kateus – ovat muuttuneet 300 vuodessa.

https://yle.fi/uutiset/3-11860922?origin=rss

 

+3
Harri Erämetsä
Espoo

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto)
Data /
Viestintä/
Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu