Verotiedot, media ja sananvapaus

Verotietojen julkisuudesta käytävä ”keskustelu” kertoo hyvin median suhtautumisesta sananvapauteen, ja itseensä.  Mediaa ei niinkään huolestuta kansalaisten oikeudet, vaan tiedotusvälineiden ja sen edustajien oikeudet ja asema.  Media mielellään asettaa näiden kahden väliin yhtäläisyysmerkit.  Jokainen voi nykyisen hömppävaltaisen mediatarjonnan perusteella arvioida, kuinka hyvin todellisuudessa media edistää todella tärkeiden asioiden tietämistä ja ymmärtämistä. 

 

Verotiedot julkistetaan tänään.  Olen laskenut viimeksi kuluneen viikon aikana 34 uutista ja pääkirjoitusta, ei vielä itse verotiedoista, vaan valitusta siitä, että ”verotiedot eivät ole enää julkisia” ja  että ”niitä on nyt mahdollisuus salata”.

Asiaa ovat rummuttaneet mm. kummatkin pääkanavat, YLE ja MTV3 omissa uutisissaan monena päivänä, viimeksi tänään, siitä on kirjoittanut Helsingin Sanomat, Kauppalehti ja tietysti kaikki maakuntalehdet ja paikallisradio.

Harvaa asiaa uutisoidaan niin tehokkaasti, kuin mitä tahansa asiaa, jossa media tai sen edustaja kokee omaa toimintaa rajoitettavan.

Taustalla viime viikon uutisissa on korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta, jonka mukaan jo pari vuotta voimassa ollut, koko EU:n kattava tietosuojalaki GDPR,  mahdollistaa yksittäisen verovelvollisen kiellon verotietojen luovuttamisesta suoraan medialle.

Median uutisointi ja pääkirjoitusten valituskuoro antaa asiasta väärän kuvan, tarkoituksella.  Uutisoinnista saa sen kuvan, että verotiedot eivät enää olisi julkisia.   Tämä ei pidä paikkaansa.

Tuloverotuksen julkiset tiedot on säädetty laissa julkisiksi, eli Verohallinnolla on lakisääteinen velvoite asettaa kaikkien verovelvollisten julkiset verotustiedot nähtäville ja antaa niistä tietoa. Verohallinto ei siis voi poistaa yksittäisen verovelvollisen tietoja julkisista tiedoista.

Jokainen media voi siis verotoimistosta saada haluamansa tiedot, aivan kuten kukin muukin kansalainen.

Ero on siinä, että medialle ei automaattisesti toimiteta tietoja niiden osalta, jotka ovat sen erikseen kieltäneet.
Verotoimisto ilmoittaa päivämäärän, mihin mennessä tällainen pyyntö tietojen luovuttamisen rajaamisesta pitää tehdä.

Itse julkisuuteen kielto ei vaikuta: tiedot ovat jokaisen nähtävissä verotoimistossa.

Media joutuu siis näkemään vähän vaivaa – sen saman vaivan kuin kansalainenkin – mikäli on kiinnostunut toisten verotietojen tirkistelystä.

Mediaa siis lähinnä harmittaa se, että se joutuu vähän ponnistelemaan saadakseen verotiedot täydellisenä, kaikki ei tule automaattisesti suoraan ”kotiin toimitettuna”.

Medialle verotietojen julkistaminen ja uutisointi ei etupäässä ole sananvapauden eturintamassa taistelua.  Se on herkullinen uutisaihe, joka vetoaa lähinnä ihmisten huonoimpiin ominaisuuksiin, uteliaisuuteen ja kateellisuuteen.  Ja jolla mediaa myydään.

Medialla voi olla tärkeä tehtävä mm. verotuksen oikeudenmukaisuuden edistämisessä, väärinkäytösten, veronkierron ja rahan pesun paljastamisessa ja ehkäisyssä.  Varakkaiden verotietojen revittely lööpeissä ei edistä näitä asioita.  Media tarvitsee varakkaiden verotiedot, ja se ne saa.  Käyttäköön niitä viisaasti.

Media tehköön tutkivaa journalismia – vähemmän hutkivaa, jossa ”uutisherkut”  noudetaan valmiista noutopöydästä.

Ja jos pöytä ei ole suoraan naaman eteen katettu, alkaa poru.

Harri Erämetsä

Valtiot. tri (HY /Aalto-yliopisto) Data / Viestintä/ Markkinointi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu