Viisikosta yhden pitäisi vaihtua

Hallituspolitiikka on kuin uintia uima-altaassa haiden kanssa. Ja silloin kannattaa valita tarkasti minkä haiden kanssa ui: mieluummin itseä pienempien kanssa. Tämä voi päteä myös viisikon kokoonpanoa miettiessä. (kirjoittajan oma kuva Dubai Atlantiksesta)

”Mitä vaihtoehtoja on nykyhallitukselle?” Näin pohti Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola tiistaisessa pääkirjoituksessaan ja päätteli, että Keskustan korvaaminen hallituksessa ei olisi mahdollista ja sen lähtö johtaisi uusiin vaaleihin. Ilta-Sanomien Timo Haapala näki, että ” vaikka hallitus selviäisikin, se olisi jatkossa poliittisesti rampa.” Tänään useat tarkkailijat ovat todenneet, että koska perin vähän muuttui kriisin seurauksena, siitä jäi poliittisen näytelmän kuva. Kun ainoa varma muutos on, että viisikon sisäisen luottamus väheni ja jännitteet kasvoivat tulevaisuutta ajatelleen, on varmaa että draamaa riittää jatkossakin.

Tilanne muistuttaa koululaitoksesta sikäli, että kun viiden oppilaan ryhmässä oli pari jäsentä, jotka hemmotellun teini-ikäisen tavoin huusivat ”mulle heti kaikki nyt” vaikka rahaa ei ole, niin lähtöä povattiin aikuisten vastuullisuutta ajavalle Keskustalle. Nyt mitään ei tapahtunut ja luokan työrauha on jatkossakin huono, mikä tuonee tämän tarkkailuluokan opettajana toimivalle pääministeri Sanna Marinille harmaita hiuksia liian aikaisin.

Kun jonkun pitäisi viisikon ryhmädynamiikassa muuttua, että hallitus kestäisi ja toimisi paremmin, seuraavassa kriisissä olisi järkevää näyttää ovea joko Vihreille tai Vasemmistoliitolle. Keskisuomalaisen politiikan toimittaja Erno Laisi korosti tiistaina näiden kahden puolueen merkitystä sanoen, että binäärinen punamulta on passé ja nykyään ”kaikki hallituspuolueet ovat vaa’ankielipuolueita”. Ehkä periaatteessa, mutta käytännössä ei: niistä kumpikin voitaisiin korvata kristillisdemokraateilla (KD) niin että hallituksella olisi edelleen eduskunnan enemmistö tukenaan. Kun niillä on vielä pienempi poliittinen mandaatti kuin Keskustalla, jommankumman korvaaminen  olisi mielenkiintoinen vaihtoehto mikäli Marin ja SDP haluavat pitää pääministerin paikan tulevissa kriisikeskusteluissa. Ainkakin se antaisi pääministerille yhden pelikortin lisää ja Keskustalle mahdollisuuden jatkaa hallituksessa vaikka sukset menisivät lopullisesti ristiin Vihreiden kanssa.

Mikäli KD korvaisi Vihreät, hallituksen takana olisi 102 kansanedustajaa; jos taas korvattaisiin Vasemmistoliitto, tukena olisi 106 ääntä. Vaikka hallituksen enemmistö eduskunnassa olisi molemmissa tapauksissa pieni, sen vastavoima olisi hyvin jakautunut sillä Perussuomalaiset tuskin löytäisivät samaa säveltä oppositiossakaan Vihreiden tai Vasemmistoliiton kanssa. Varsinkaan kun vaihtoehtona epäluottamustilanteessa olisi, että seuraavaa hallitusta muodostaisi puheenjohtaja Jussi Halla-Aho.

Kristillisdemokraateilla olisi hallituskumppanina varmasti yhteistyötä helpottava vaikutus maltillisempine mielipiteineen ja koska ainoalla jäljellejääneellä radikaalimmalla puolueella olisi vähemmän kaikupohjaa viisikossa. Tosin hallituksen kurssia pitäisi siirtyä hieman nykyistä keskemmälle. Mutta konsensuspolitiikan ennustettavalle vakaudelle olisi ehkä ensi vuosina tilausta kun Suomi nousee koronalamasta.

Mikäli hallituspohja vaihtuu, tai jopa siitä riippumatta, tänä keväänä olisi hyvä kierrättää salkkuja niiltä osin kun petraamiseen on varaa. Ensimmäisenä liipaisimella olisi kaiketi ”koronaministeri” Krista Kiuru (sd.) vaikka asiaa kysyttäisiin itse pääministeri Marinilta. Toisena mieleen tulee kylläkin valtion omistusohjauksesta vastaava ministeri Tytti Tuppurainen, jonka pestin aikana Suomelle on tullut lunta tupaan teollisuustyöpaikkojen suhteen niin tuotantolaitosten lopetusten kuin uusien investointienkin suhteen. Näin vaikka valtiolla on ollut joko suoraa tai välikäsien kautta määräävää tai merkittävää omistusta työpaikkojen kohtalosta päättäneissä yhtiöissä. Lisäksi hallitus olisi voinut hyödyntää arvojohtajuudella paremmin muuta suomalaista omistusta, kuten eläkerahastojen sijoituksia, suomalaisten työpaikkojen säilyttämiseksi ja lisäämiseksi. Olisi mielenkiintoista nähdä miten esimerkiksi Mauri Pekkarinen (kesk.) hoitaisi tehtävää.

Mielenkiintoinen potentiaalinen kuriositeetti tässä tapauksessa olisi, mikäli KD tulisi hallitukseen ja  Päivi Räsäsestä (kd.) tulisi vaikkapa oikeusministeri: jatkaisiko hänen johtamansa ministeriön alainen valtakunnansyyttäjänvirasto istuvan ministerinsä syyttämistä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan?

0
harri-humaloja

Kirjoittaja on politiikan tutkimuksen ja kansainvälisen turvallisuuden päivätyöläinen parin vuosikymmenen ajalta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu