Miksi EU:n elpymispaketista tulee järjestää kansanäänestys?

Euroopan Unioniin liittyvät lainsäädännölliset asiat ovat usein vaikeasti avautuvia. Termistö on vaikeaa ja kielenkäyttö kankeaa. Pyrin tässä kolumnissa avaamaan, miksi Eurooppa-neuvoston kokouksessa saavutetun sopimuksen hyväksymisestä tulee järjestää neuvoa-antava kansaäänestys.

Monelle EU:n perusolemus on jäänyt vähän vieraaksi. Vaikka jäsenyyttä on takana jo 25 vuotta. EU on 27 itsenäisen ja suvereenin jäsenvaltion muodostama poliittinen ja taloudellinen liitto. EU:n kehitys alkoi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä. Nimi Euroopan Unioni otettiin käyttöön Maastrichtin perustamissopimuksessa 1993. Kyseessä ei ole siis liittovaltio (federaatio) tai valtioliitto (konfederaatio), mutta tiiviimpi kuin hallitusten välinen järjestö, esimerkiksi YK. EU on tässä suhteessa ainutlaatuinen maailmassa.

Olennaista on ymmärtää, että Unionilla on lainsäädäntö- ja toimivaltaa vain niissä asioissa, joissa jäsenvaltiot ovat sen unionille luovuttaneet. Tästä on sovittu perustamissopimuksessa. Toimivalta-asiat on luokiteltu neljään luokkaan. Esimerkiksi maatalous- ja kauppapolitiikassa valta on lähes kokonaan siirretty Unionille, kun taas jäsenvaltioiden fiskaali- eli julkisen talouden rahoituspolitiikka on lähes yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaa ja Unionilla on lähinnä avustava rooli.

Unionin perustamissopimusta on mahdollista muuttaa, mutta prosessi on erittäin jäykkä. Tavanomaisessa muutosmenettelyssä jonkin jäsenvaltion hallitus, Euroopan parlamentti tai komissio tekee Eurooppa-neuvostolle esityksen perussopimusten muuttamiseksi. Eurooppa-neuvosto kutsuu sen jälkeen koolle erityisen konventin, joka laatii esityksen erityiselle hallitustenväliselle konferenssille. Sen puitteissa jäsenmaiden hallitukset käyvät keskusteluja löytääkseen yhteisymmärryksen perussopimusten muuttamiseksi. Jos Eurooppa-neuvosto päättääkin muutosesityksen suppeuden ja vähäisyyden takia olla kutsumatta koolle konventtia, se antaa hallitusten väliselle konferenssille mandaatin valmistella perussopimusmuutos. Molemmissa tapauksissa lopuksi jäsenmaat päättävät ratifioivatko ne prosessin aikana hyväksytyt muutokset. Perussopimuksiin esitettävät muutokset tulevat voimaan ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot ratifioivat uuden sopimuksen.

Syvempää integraatiota ja liittovaltiokehitystä varten laadittiin EU:n perustuslakiluonnos, joka hyväksyttiin 2004 hallitusten välisessä konferenssissa, mutta se kaatui Ranskan ja Alankomaiden ratifiointiin 2005. Hankkeesta luovuttiin ja niissä asioissa, joissa voitiin edetä, perussopimuksesta muovautui Lissabonin sopimus, joka astui voimaan joulukuussa 2009.

Tämä perustamissopimusten muutosjäykkyys on kieltämättä haaste maailmassa, joissa äkillisiä kriisejä nousee esiin ja käytännössä kaikkien ratkaisuehdotusten tulee mahtua perustamissopimuksen raameihin.

Heinäkuun 2020 Eurooppa-neuvoston kokouksessa saavutetun sopimuksen elpymispaketista ydinkysymys onkin: voidaanko sopimus hyväksyä muuttamatta perussopimuksia?

Perustamissopimuksissa on kaksi artiklaa: SEUT 125, jonka mukaan unioni tai jäsenvaltio ei ole vastuussa toisen jäsenvaltion veloista (ns. no bail-out). Ja SEUT 310 artikla, jonka mukaan Unionin toimintaan liittyviä kuluja ei ole mahdollista rahoittaa velaksi saati, että jäsenmaa joutuisi niistä takausvastuuseen.

Miksi tämä on oleellista? Mikäli nämä muutokset hyväksytään, Suomi siirtää omaan julkisen talouden rahoitukseen liittyvää päätös- ja toimivaltaansa EU:lle. Tästä on käytetty nimitystä fiskaaliunioni.

Kyseessä on olennainen muutos, millä jäsenvaltion suvereniteettia siirrettäisiin Unionille ilman asianmukaista perustamissopimusmuutosta ratifiointiprosesseineen. Ja tämä on johtanut kiivaaseenkin keskusteluun niin eduskunnan sisällä kuin ulkopuolella.

Meille asiasta kansalaisaloitteen laatineille asia on yksinkertainen. Liityimme Unioniin neuvoa-antavan kansanäänestyksen tuloksen pohjalta tietyillä perustamissopimuksen mukaisilla toimivaltasuhteilla. Nyt näitä suhteita ollaan olennaisesti muuttamassa siten, että Suomen suvereniteetti omasta talouspolitiikastaan heikkenee suhteessa Unioniin ja meille tulee kannettavaksi Unionin ottamien velkojen takausvastuita.

Muutos on niin olennainen Suomen suvereniteettiin, että muutos on hyväksytettävä alkuperäisen liittymispäätöksen mandaatin antaneella eli Suomen kansalla.

Aloiteteksti on luettavissa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/6899/

harrikreus

Liberaalipuolueen puheenjohtaja Nykyinen johdon konsultti, entinen meriupseeri, jonka intohimoina ovat kaikkinaisen sääntelyn ja julkisen vallankäytön vähentäminen sekä turvallisuusympäristön muutokset.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu