Sopimukset – pienten maiden turva?
SOPIMUKSET – PIENTEN MAIDEN TURVA ?
Poliitikot ja ns. asiantuntijat unohtavat joko tarkoituksellisesti tai tietämättään, mainita NATO-kiihkossaan aivan perustavaa laatua olevat sopimukset, joihin Suomi on valtiona sitoutunut ja joiden varassa olemme saaneet elää rauhassa lähes 80 vuotta.
Viisaiden presidenttiemme Paasikiven ja Kekkosen mittava rauhaa edistänyt elämäntyö romuttuisi mikäli pieni Suomi lähtisi tieten tahtoen Nato-jäsenyydellä rikkomaan allekirjoittamiaan sopimuksia.
Ensinnäkin Suomea sitoo Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 Korkean Sopimuspuolen eli voittajien kanssa allekirjoitetun rauhansopimuksen 3. artikla olla tekemättä mitään liittoja ja olla osallistumatta liittymiin, jotka ovat suunnatut toista Korkeata Sopimuspuolta vastaan. Rauhansopimus on edelleen olemassa, vaikka presidentti Mauno Koivisto yritti sitä vuonna 1990 salaisella operaatio PAX:lla lakkauttaa.
Toiseksi Suomella on Venäjän kanssa 20.1.1992 päivätty ns. Naapuruussopimus eli ”Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen sopimus suhteiden perusteista”. Sen 4. artiklassa sanotaan mm.:
”Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.”
Naapuruussopimus jatkuu aina 5 vuotta kerrallaan ja se olisi pitänyt viimeksi irtisanoa viime heinäkuussa, jos siitä haluttaisiin nyt eroon.
Kolmanneksi NATO:n perussopimuksen artikla 8 vuodelta 1949 kieltää jäseneltä kaikki NATO:n perussopimuksen kanssa ristiriidassa olevat valtiolliset sopimukset.
Tämäkin estää Suomen Nato-jäsenyyden, koska meillä ovat edelleen voimassa Venäjän kanssa niin Pariisin rauhansopimus kuin naapuruussopimus.
Lisäksi NATO:on ei haeta, vaan NATO kutsuu jäseniä. Mikäli se nyt kutsuisi Suomen jäseneksi, se joutuisi samalla rikkomaan perussopimuksensa 8. artiklaa.
Näinollen Suomen Nato-sopimuksen esteenä ovat edellä mainitut kolme voimassa olevaa sopimusta. Eikä pidä unohtaa Paasikiven antamaa elämänohjetta ”hae ystävät läheltä – viholliset kaukaa”.
Heikki Elonheimo, FM, Jyväskylä
Meidän vihollisemme Venäjä on kaikilla sopimuksillaan pyyhkinyt tähän asti takapuoltaan, joten mekin voimme katsoa ettei niillä ole enää mitään merkitystä. Venäjä on kaksi kertaa tuhonnut kotini ja ajanut minut pakolaiseksi evakkoon 1939 ja 1944.
Jotta en joutuisi kolmatta kertaa lähtemään pakoon toivon hartaasti että liitytään Natoon tuli mitä tuli.
Kuten kansa sanoo:
Parempi Hyvän miehen huorana kuin Pahan vaimona.
Ilmoita asiaton viesti
Venäjän painotettu paino monella tapaa, vääristää todellisuutta, ja on vaarallista.
Maa on mikä on.
Jos kauheudet tuo pelon takia, on se paha killeri. Jos ei olla mukana naapurina, ei ole vaihtoehto kuin pelätä, kun kerran on suurvalta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo näkemys ettei Venäjä pidä tehdyistä sopimuksista kiinni ei päde ainakaan Ukrainan kohdalla, koska Ukraina yksipuolisesti irtisanoi vuonna 2018 vastaavanlaisen ns. Naapuruussopimuksen mikä meillä on ratifioitu 1992 Venäjän kanssa – kun NL ei enää ollut.
Venäjä pahoitteli Ukrainan yksipuolista irtisanomista ja nyt ollaan tilanteessa minkä näemme silmiemme edessä.
Puolueettomuudesta, jonka Paasikivi ja Kekkonen elämäntehtävillään saivat aikaan, kannattaa pitää kiinni. Onhan se turvannut meille jo 80 vuoden rauhallisen rinnakkaiselon.
Hölmöintä on myös mitä Suomi par´aikaa tekee on katkaista kauppasuhteet, joita yrityksemme ovat vuosikymmeniä rakentaneet.
Pitää myös tiedostaa, että Venäjä voi tuhota Suomen infran muutamissa päivissä ilman että yksikään venäläinen sotilas olisi jalallakaan astunut maaperällemme.
Ilmoita asiaton viesti