Näin helppoa informaatiovaikuttaminen on – Koko mediakenttä lankesi kauppakamarin virittämään ansaan

”Kova huoli katujengeistä heräsi – Kärsivät yritykset ovat valmiita todella koviin toimiin” (Iltalehti)
”Kovia väitteitä Helsingistä: Katujengit piinaavat nyt yrittäjiä” (Uusi Suomi)
”Katujengiytyminen häiritsee pääkaupunkiseudun yrityksiä: osa pohtii jopa vetäytymistä tietyiltä alueilta” (Yle) ”Karu lukema julki: 55% pääkaupunkiseudun yrityksistä on kokenut katujengien häirintää” (Länsiväylä)

Yllä on joitain otsikoita Suomen eri mediatoimijoilta tiistailta 14.3.2023. Samasta aiheesta kirjoittivat myös muun muassa Helsingin Sanomat, MTV ja monet muut lehdet. Juttujen pohjana oli Helsingin seudun kauppakamarin STT:lle lähettämä tiedote, jonka yhteydessä kauppakamari järjesti tekemäänsä kyselyä koskien myös lehdistötilaisuuden. Aiheesta keskusteltiin yhdeksän minuutin ajan myös MTV:n Huomenta Suomessa kauppakamarin kyselyyn nojautuen.

Yksikään uutinen ei kuitenkaan käsitellyt sitä, miten luokattomasti ja amatöörimäisesti Helsingin seudun kauppakamarin kysely oli toteutettu. Jos jokin toimitus olisi tarkastellut aihetta pintaa syvemmältä, ei raflaaville otsikoille olisi ollut mitään perusteita, eikä oikeastaan edes minkäänlaiselle uutiselle. Harvoin koko mediakenttää läpäisee täysin kritiikittä näin epätieteellinen kysely, josta puuttui kokonaan datakäsittelyn ammattimaisuus ja ammattietiikka.

Kyselyn toteutuksessa runsaasti ongelmia

Kauppakamarin toteuttaman kyselyn ongelmallisuutta ei ihan lyhyesti auki selitetä. Hälytyskellojen olisi kuitenkin pitänyt soida jokaisessa toimituksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun tiedotteessa kerrottiin kyselyyn tulleen vaivaiset 73 vastausta. Otanta on yksiselitteisesti hävyttömän pieni minkäänlaisen uskottavan kyselyn toteuttamiseen.

Kun huomasin Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan lehtori Matti Näsin huomauttaneen Helsingin Sanomissa 15.3., että ”pitäisi enemmän suhteuttaa ja katsoa vaikka, miten suuri määrä johonkin kyselyyn on vastannut”, oma mielenkiintoni heräsi.

Kauppakamarin yrityksille suuntaama kysely löytyi sen kotisivuilta helposti. Ensimmäinen ison yllätyksen koin huomatessani, että kysely oli kaikille avoin verkkolomake. Kauppakamari oli jopa jakanut sitä itse Twitter-tilillään 10. helmikuuta ja 17. helmikuuta, toivoen kyselyynsä lisää vastauksia.

Vaikka 2.2. avatun kyselyn vastausaika umpeutui 17.2., kokeilin keskiviikkona 15.3. huvikseni, pystyikö kyselyyn noin vain vastaamaan. Tittelikseni laitoin ”toimitusjohtaja” – jollainen en ole – ja muut vastaukset jätin antamatta. Tyhjän lomakkeen lähetys onnistui. Toisin sanoen pääkaupunkiseudun yrittäjille suunnattuun kyselyyn saattoi vastata kuka tahansa riippumatta siitä, asuiko pääkaupunkiseudulla ja oliko yrittäjä ensinkään.

Kauppakamarilla oli sekä onnea että epäonnea. Onni onnettomuudessa oli, että tuon avoimen verkkolomakkeen kautta tuli vain ”noin kymmenen vastausta” kyselyyn. Minulle puhelimitse asiasta kertoneen Helsingin seudun kauppakamarin johtoryhmän jäsenen Marko Silenin mukaan nämä vastaukset ”noudattivat muiden vastausten linjaa” eikä niiden siksi arvella olleen ”trollaamista”. Silen kuitenkin myönsi, ettei avoimeen verkkolomakkeeseen vastanneiden henkilöllisyyttä tai yritystoimijuutta voitu mitenkään vahvistaa. Kauppakamari asetti kyselynsä vakavalle manipulaatiolle alttiiksi, vaikka säästyikin siltä onnekkaasti.

Toisaalta se, että avoimeen verkkolomakkeeseen vastattiin niin laimeasti, oli myös epäonnista. Jos sitä kautta olisi tullut vaikkapa 300-400 vastausta, ei kyselyyn osallistujien määrä olisi herättänyt epäilyksiä. Tulokset olisivat täysin epävalideja ja kontamitoituneita, mutta vastaajien määrä olisi voinut herättää luottamusta. Sitä kauppakamari ehkä toivoikin päättäessään avata kyselyn kaikille halukkaille vastaajien taustoja tarkistamatta.

Avoimeen lomakkeeseen vastanneiden määrä on pyöreästi 15% kyselyyn osallistuneista. Vaikka heidän yrittäjyydestään ei olekaan varmuutta, ei näitä vastaajia siivottu kyselyn tuloksista pois.

Vastauskato huima 97 prosenttia

Loput noin reilut 60 vastausta tuli Silenin mukaan valikoiduille yrityksille lähetetyn sähköpostilinkin kautta. Heidän yritystoimijuuttaan ei siis ole suurempaa syytä epäillä. Sitä en tiedä, millä tavalla valittiin ne yritykset, joille kysely lähetettiin, ja oliko valinnassa joitain maantieteellisiä painotuksia. Sähköpostitse pyyntöjä osallistua kyselyyn lähetettiin ”noin 2 000 henkilölle kauppakamarin jäsenyrityksissä.”

Vastausprosentti ja edustavuus jäivät siten erittäin alhaiseksi. Kauppakeskus Mall of Triplassa on noin 250 liiketilaa, Itiksessä reilut 150, Kauppakeskus Kampissa noin 150, Redissä 175. Jo pelkästään näiden neljän kauppakeskuksen liikkeiden summa on yli 700 liikettä, jolloin vastausprosentti olisi alle 10, vaikka kaikki vastanneet olisivat näistä kauppakeskuksista. Eikä luvussa ole mukana kaikkia Helsingin kauppakeskuksia, ei ainuttakaan Espoon ja Vantaan kauppakeskusta eikä mitään kauppakeskusten ulkopuolella olevia kivijalkaliikkeitä.

Kauppakamarin kyselyraportin johdannossa todetaan, että kysely suunnattiin ”toimialoille, joita katujengien toiminta voi koskea.” 32 prosenttia yrityksistä edustaa palveluita kuluttaja-asiakkaille, 25 prosenttia palveluita yrityksille, 24 prosenttia vähittäiskauppaa, 14 prosenttia liikennettä ja logistiikkaa ja 4 prosenttia rakennusalaa. Kohderyhmä ei siis rajoitu ainoastaan kauppoihin. Samalla pitää muistaa, että 25% tarkoittaa vain 18 yritystä.

Helsingin seudun kauppakamari edustaa noin 7 000 jäsenyritystä. ”Insinööritoimistoille” ja vastaaville sähköpostikyselyä ei ymmärrettävästi lähetetty, mutta kaikkiaan jo pelkästään Helsingissä yrityksiä on tiettävästi reilusti yli 50 000, ja naapurikaupungeissa useita tuhansia päälle. Pidän täysin selvänä, että kauppakamarin kyselyn kohderyhmään kuuluvien toimialayritysten määrä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on helposti yli satakertainen kyselyyn vastanneisiin yrityksiin verrattuna. 73 yritystä on hyvin pieni määrä vastaajia, ja otoksen edustavuus on hyvin kyseenalainen.

Kyselyyn kiinnitti huomionsa Twitterissä myös tiedetoimittajain liiton helmikuussa palkitsema informaatiomuotoilija ja datajournalisti Juuso Koponen. Koponen nostaa esille huomattavan korkean vastauskadon. Silenin kertoman lukeman perusteella on käynyt ilmi, että vastauskato on peräti noin 97%, sillä vain noin 3% heistä, joille sähköpostikysely lähetettiin, siihen vastasi.

On täysin selvää, että tällaisella vastausprosentilla ei voida saada luotettavaa tutkimustulosta. Kyselyn toteutusta tuskin hyväksyttäisiin edes yläkoulun oppilastyönä ja ihmettelen lähinnä sitä, miten kauppakamari edes kehtasi julkaista tällaisen kyselyn tuloksia. Vieläkin pahempaa on se, että se jätti nämä olennaiset taustatiedot kyselyraportissa kokonaan kertomatta.

On perusteltua olettaa, että kyselyyn ovat vastanneet todennäköisemmin yritykset, jotka ovat jonkinlaisia häiriöitä yritystoiminnassaan kokeneet kuin ne yritykset, joilla ei mitään ongelmia ole ilmennyt. Jotta korkealta vastauskadolta olisi vältytty, olisi vastauksia pitänyt pyrkiä sinnikkäästi saamaan paljon suuremmalta osuudelta yrityksiä, joille kyselyä oli lähetetty. On selvää, että näin ei tehty, vaan homma jätettiin puolitiehen.

Jos tavallisilta kansalaisilta kysyttäisiin kyselylomakkeella vaikkapa sairaalapalveluiden toimivuudesta, vastaisivat kyselyyn luultavasti todennäköisemmin he, jotka ovat sairaalassa viime aikoina käyneet, ja luultavasti tästä joukosta etenkin he, joilla on jotain negatiivista kerrottavanaan – varsinkin, jos kysymyksenasettelu on valmiiksi asenteellinen.

Vastausten käsittely puolivillaista

Ongelmat jatkuvat. Kauppakamarin kysely tiivistää ”katujengi-ilmiön ja häiriöiden yleistyneen”, vaikka kysely taidettiin toteuttaa nyt ensimmäisen kerran eikä aiempaa vertailukohtaa ole. Kyselyraportti ei perustele tehtyjä metodologisia ratkaisuja, siitä on jätetty vastaukset kahteen avoimeen kysymykseen kokonaan pois eikä raportissa käsitellä lainkaan sen huomattavan pientä vastausmäärää ja heikkoa edustavuutta. On loogista, että tutkimustulosten käsittely herättää epäluuloja joko tutkimuksen toteuttajien rehellisyyttä tai ammattitaitoa kohtaan.

Esimerkiksi Iltalehden jutussa kerrotaan ”osan yrityksistä harkinneen liiketilojensa sulkemista ainakin määräajaksi katujengien aiheuttamien häiriöiden takia.” Todellisuudessa kysymyksessä ei mainita lainkaan katujengejä, vaan ainoastaan ”häiriöt”, ja näin vastanneita yrityksiä on vain seitsemän (9,6%). Teoriassa nämä kaikki voisivat olla vaikkapa avoimen verkkolomakkeen kautta kyselyyn vastanneita vastaajia.

Selkeä enemmistö vastaajista kertoi olevansa valmis sulkemaan liiketilansa määräajaksi tai kokonaan, jos joko asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuus vaarantuu. Tätä pidän itse täysin selvänä, eikä se ole minusta minkäänlainen signaali pelosta katujengejä kohtaan. Jos yrityksen toimitilan alueella tapahtuu jokin suuronnettomuus tai liikkuu vaikka yksittäinen aseistettu henkilö, on yrityksellä suorastaan velvollisuus vastata asiakkaiden ja ulkopuolisten turvallisuudesta. Muu olisi vastuutonta.

Lehdistöllä ja populistipuolueilla on jotain yhteistä

Aiheena nuorisorikollisuus ja katujengit on tietenkin sellainen, jota ei ole mitään syytä hyssytellä ja jota on suuri tarve tutkia. Suomessa on paljon asiaan liittyvää korkeakouluosaamista sekä laadukkaita tutkimuslaitoksia, jotka voisivat varmasti toteuttaa tällaisia mielipidekyselyitä luotettavasti ja ammattitaitoisesti.

Nyt toteutettu kysely on kaikin tavoin epäammattimainen ja epätieteellinen, ja suurimman keskustelunaiheen sitä koskien pitäisikin olla se, kuinka se meni heittämällä mediassa läpi. Datajournalismi muokkaa mielipide-ilmastoa, eikä lehdistön pitäisi väistää omaa vastuutaan medialukutaidon ja lähdekritiikin suhteen. Nyt koko suomalaisesta mediasta tuli kauppakamarin äänitorvi. Vaalivaikuttamista parhaasta päästä.

Viimesyksyisten Ruotsin parlamenttivaalien keskeiseksi teemaksi nousi länsinaapurimme lisääntynyt jengirikollisuus. Samaa teemaa ovat hyödyntäneet myös suomalaiset oikeistopuolueet eduskuntavaalien alla. Kokoomus julkaisi oman 15 kohdan toimenpidelistansa nuoriso- ja jengirikollisuuden kitkemiseksi maanantaina 13. maaliskuuta, ja sen tarpeisiin seuraavana päivänä julkaistu ja laajan näkyvyyden saanut kauppakamarin epätieteellinen kysely sopi varmasti erinomaisesti.

Kauppakamarilla kesti lähes neljä viikkoa pienen kyselynsä työstämisessä raportiksi. Kokoomuksen kannalta voi sanoa, että kauppakamarin tiedotustilaisuuden ajoitus oli täydellinen. Sitä sopii vain arvailla, oliko se sattumaa. Kauppakamarille sopisi oikeistohallitus epäilemättä hyvin, joten kaikki vetoapu voi olla tarpeen.

Pelko myy. Se on asia, jonka lehdistö ja populistiset poliittiset puolueet tietävät erittäin hyvin. Se on niitä yhdistävä tekijä. Mikäli kansalaiset eivät ole valveutuneita ja seuraa tutkimustulosten jälkiä niiden alkulähteille, voi epäluotettava tieto mennä sukkana läpi. Moni ottaa totuutena median esittämät tiedot, vaikkei selvityksillä olisi minkäänlaista tieteellistä pohjaa. Lähinnä herää kysymys, kuinka tietoista ja tarkoituksellista tämä katujengipelon kylväminen kauppakamarilta, mediatoimijoilta ja puolueilta on.

Nuorten syrjäytymisestä, sosiaalisista ongelmista ja rikollisuudesta on tietenkin kaikki syyt olla huolissaan eikä aihetta pidä vältellä. Keskustelun soisi kuitenkin perustuvan kovaan faktaan ja laadukkaisiin, päteviin ja luotettaviin tutkimuksiin aiheesta. Sellainen kauppakamarin tekemä kysely ei ole. Se sai kuitenkin paljon suuremman mediahuomion kuin samalla viikolla julkaistu nuorisoalan kattojärjestön Allianssin nuorisobarometri, jossa nuoret itse vastasivat tuntevansa olonsa turvallisemmaksi omassa asuinympäristössään kuin kertaakaan vuodesta 2004 alkaneen tutkimushistorian aikana.

Juttua on muokattu 21.3. kello 9.55., jolloin siihen lisättiin kolmanneksi viimeinen kappale. Lisäksi lisätty linkki kauppakamarin julkaisemaan raporttiin kyselyn tuloksista. Se löytyy täältä.