Halla-ahon ääriajattelua ei kannata ottaa kovin tosissaan

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on jälleen päässyt valokeilaan jatkaessaan möläytyksiään liittyen Ukrainassa käytävään sotaan. Tapaus on itse asiassa jatkoa jo aikaisemmille möläytyksille sodan alkuvaiheilta, joissa Halla-aho filosofoi, että kaikkien on iloittava mahdollisimman monen venäläisen kuolemasta.

Ekonomisti Heikki Pursiainen teki pidemmän kirjoituksen Halla-ahon soveltumattomuudesta olemaan minkäänlainen esimerkki Venäjän vastaisessa taistelussa.

Hän osuvasti totesi jo tuolloin, että sotaan ei vaikuta kenenkään iloitseminen millään tavalla. Se vaikuttaa toki, mikäli uskoo myös joulupukkiin ja pääsiäispupuun. Kyse on tässä tapauksessa enemmän yksityishenkilön väkivaltafantasioista, joiden purkamisen julkisesti Halla-aho on nyt nähnyt tarpeelliseksi.

Tuorein tapaus sai alkunsa, kun Halla-aho kertoi olevansa yksi niistä suomalaisista, jotka ovat kirjoituttaneet henkilökohtaisia viestejä Ukrainaan toimitettaviin ohjuksiin, joilla pyritään tappamaan venäläisiä. Hän kirjoitti sen lisäksi pitkän kirjoituksen Facebookkiin, jonka pääviesti oli se, että koska sodassa pitää tappaa, on kaikki tappamisen edistämiseen pyrkivä toiminta ja tappamisen karnevalisointi välttämätöntä menestykselle sodassa. Halla-ahon mukaan tämän johdosta on sodan kannalta jopa pakko esimerkiksi demonisoida vastustaja ”torakaksi”, ”rotaksi” tai ”iljettäväksi eläimeksi”. Halla-ahon pitkä kirjoitus Facebookissa ei pitänyt juuri miltään osin paikkaansa.

Sen lisäksi, että tappamisen ”karnevalisointi” ei ole tarpeellista sodankäynnin kannalta edes teorian tasolla, ei se ole ollut sellaista käytännössäkään esimerkiksi Suomen käymien sotien aikana.

Mikäli asian haluaa vääntää rautalangasta, on mahdollista samaan aikaan toivoa Venäjän häviävän Ukrainassa ja samalla pitää nimikirjoitusten tai trollausviestin piirtämistä ohjuksiin täydellisen typeränä asiana. Näin todennäköisesti ajattelee valtaosa suomalaisista. Halla-ahon mielipiteet edustavat sen sijaan ääriajattelua.

Sodankäynnin asiantuntijat myös yksimielisesti tyrmäsivät Halla-ahon mietteet. Niissä piilee heidän mukaansa myös riski eskaloitumiselle. Sotahistorian tutkija Jussi Jalonen totesi, ettei kukaan järkevä ihminen hyväksyisi esimerkiksi puna-armeijan hirmutekoja Berliinissä siksi, että Saksa aloitti sodan.

Halla-ahon ajattelussa on vain kaksi ääripäätä. Joko vihollinen demonisoidaan torakaksi, kuten hän itse asian ilmaisee, tai sitten näin ei tehdä ja hävitään sota. Todellisuudessa tämäkin on asia, jossa on sävyjä. Halla-aho kuvittelee, että siitä tosiasiasta, että sodassa täytyy tappaa toisia ihmisiä, voidaan automaattisesti juontaa tarvetta esimerkiksi Ruandan kansanmurhan yhteydessä nähdylle sotapropagandalle.

Halla-ahon tyypilliseen retoriikkaan kuuluu monimutkaisten ja monia sävyjä sisältävien asioiden käsittely näennäisen kirjaviisaan logiikan avulla. ”Jos x niin y”. Kun monia asioita ei voikaan näin käsitellä, Halla-aho turhautuu ja syy on taas kaikissa muissa. Ei koskaan omassa ajattelussa. Kun Halla-ahon tyylin yhdistää kirjakielen käyttämiseen ja moitteettomaan kirjalliseen ilmaisuun, uppoaa toki hänen retoriikkansa tiettyyn väestönosaan, joka ottaa annettuna minkä tahansa asian hänen suustaan.

Kirsikkana kakun päällä Halla-aho onnistui myös siteeraamaan Suomen erästä kansallisteosta, Tuntematonta sotilasta, harhaanjohtavasti. Kuten sodankäynnin asiantuntija totesi, Rokka oli myös esimerkki siitä, miten sotavankia ei tarvinnut kuitenkaan kohdella kuin torakkaa, vaikka vihollisia pitikin tarpeen vaatiessa ampua.

Mestarilla ei ole edelleenkään vaatteita ja ne alkavat olla kohta vaatekaapistakin lopussa.