Halla-Ahosta ei ole edelleenkään Venäjä-politiikan isähahmoksi

Jussi Halla-Aho, joka uskollisimpien piirissä tunnetaan myös ”mestarina”, on tätä nykyä varsin aktiivinen kommentoija Ukrainan ja Venäjän välisen sodan tiimoilta. Tämä on varsin loogista, sillä Halla-Aho toimii tällä hetkellä ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana Perussuomalaisen Mika Niikon väistyessä paikalta alkuvuodesta 2022. Niikon siirtyminen syrjään tapahtui hänen kommenttiensa johdosta, joiden tulkittiin myötäilevän Venäjän autoritääristä hallintoa. Jopa puolueen oma nuorisojärjestö vaati Niikon eroamista tehtävästä.

Halla-Aholla on tietyissä piireissä jopa hurmoksellinen maine henkilönä, joka jauhottaa ja puhuu vain faktoja. Hän on erehtymätön johtaja, joka ei anna tunteille valtaa ja kykenee syvälliseen analyysiin.

Tehdään tässä kirjoituksessa löyhää analyysiä siitä, ovatko nämä uskomukset perusteltuja esimerkiksi meneillään olevan sodan kontekstissa.

Halla-Ahon ristiriitaisuuksista ja soveltumattomuudesta toimimaan Ukraina-asiassa johtohahmona kirjoitti sodan alkuvaiheilla ekonomisti Heikki Pursiainen, jonka kirjoituksen Mustread -julkaisussa suosittelen ehdottomasti lukemaan ja josta kirjoitus on saanut alkunsa. Käydään ensin läpi tätä hänen esittämäänsä kritiikkiä ja katsotaan sitten Halla-Ahon ulostuloja viimeisen kuukauden aikana. Tarkoitus ei ole väittää, että Halla-Aho olisi kaikissa näkemyksissään väärässä. Sen sijaan on edelleen selvää, ettei ”mestari” ansaitse sen kummoisempaa asemaa erityisenä Ukrainan tai Venäjä-politiikan johtohenkilönä.

Sodan alkuvaiheet

Ensimmäinen outous Halla-Ahon nousussa Ukrainan sodan jonkinnäköiseksi johtohahmoksi oli yksinkertaisuudessaan siinä, että mikään muu poliitikko ei todennäköisesti ollut tehnyt yhtä paljon Venäjän tavoitteiden eteen kuin Halla-Aho puolueineen. Pursiainen täsmensi, että uskoi vakaasti Halla-Ahon itse olevan puhtaasti aatteen ihminen, joka kuvittelee toimivansa oikein. Tämä on myös minusta kohtuullinen tulkinta. Sen sijaan useat Halla-Ahon puoluetoverit ovat toki oma lukunsa, sillä äänekkäimmät Venäjän vastaisten talouspakotteiden purkamisen vaatimukset Krimin miehityksen jälkeen vuonna 2014 tulivat juuri hänen puolueestaan.

Sen sijaan Halla-Ahoakaan ei voi päästää kuin koira veräjästä. Kyyninen oikeistopopulismi, kuten Pursiainen Halla-Ahon ideologiaa on kuvannut, on ollut mitä suurimmassa roolissa esimerkiksi demokraattisten ja kansainvälisten instituutioiden horjuttamisyritysten taustalla. Monet näistä organisaatioista, kuten EU ovat olleet kuitenkin juurikin Ukrainan sodan aikana keskeisiä sinne vietävän avun ja tuen järjestämisessä sekä pakotteiden asettamisessa. Niin ikään Halla-Aho on itse avoimesti ihaillut esimerkiksi Donald Trumpia, joka taas yritti heikentää sotilasorganisaatio Natoa. Lisäisin tähän vielä Perussuomalaisen europolitiikan, missä puolue on alati tiivistänyt yhteistyötään nimenomaan venäjämielisiksi miellettyjen tahojen kanssa. Niin ikään Unkarin Viktor Orbánin Unkari on saanut Suomessa Perussuomalaisilta tukea.

Toinen Pursiaisen kritiikki kohdistui Halla-Ahon ristiriitaisiin ja sekaviin puheisiin sodan alkuvaiheilla. Hän esimerkiksi kiinnitti huomiota siihen, miten aluksi Halla-Aho toivoi, että Nato-maa ja ydinasevaltio Yhdysvallat jättäisi sumuverhon taakse sen, aikovatko he lähettää Ukrainaan sotilaita. Myöhemmin Halla-Aho vaati suoraan Nato-joukkojen lähettämistä Ukrainaan tai oikeastaan minkä tahansa joukkojen.

Lisäksi osa hänen toiminnastaan oli puhdasta tunteiden vallassa tapahtuvaa trollaamista. Halla-Aho ehti nimittäin yhden vuorokauden aikana ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana vaatimaan Nato-joukkojen lähettämistä Ukrainaan ja twiittaamaan pohdiskelujaan siitä, että joku varmasti laittaa Putinin kalloon ysimillisen luodin, mikäli ydinasenappi alkaa olla liian lähellä sormea.

Trollaamista oli myös Halla-Ahon julkinen ulostulo siitä, miten häntä surettaa, että jokaisen moraalisen yksilön on pakko iloita mahdollisimman monen venäläisen kuolemasta. Todellisuudessa ei kenenkään kuoleman toivominen ole välttämätöntä sodan kehittymisen näkökulmasta. Jostain syystä suurimmalle osalle päätöksentekijöistä tällainen käytös ei näytä olevan lainkaan relevantti osa työkalupakkia siitä huolimatta, että osa heistä tekee tälläkin hetkellä sodan lopettamiseksi ja Venäjän pyrkimysten estämiseksi huomattavasti enemmän töitä kuin Halla-Aho.

Kolmas Pursiaisen kritiikki koski Halla-Ahon jopa poikkeuksellisen paljon katsottua videota eduskunnassa. Puolueen öyhöttäjäosaston aktiivi Sebastian Tynkkynen kuvasikin, tosin vähemmän yllättäen, puheen olevan ”presidenttitasoa”. Todellisuudessa Halla-Aho puhui sinänsä aika tavanomaisia asioita senhetkisestä turvallisuustilanteesta. Pursiainen kritisoi Halla-Ahoa historiallisen knoppitiedon jakamisesta vakavan analyysin sijaan. Oli Novgorodia ja Kiovan ruhtinaskuntaa. Pursiainen totesikin, että voidaan myös esimerkiksi pohtia Alfred Suuren (hallitsi 871-899 jkr) merkitystä nykybritannian puolustuspolitiikalle tai merovingikuninkaiden merkitystä Ranskan nykypolitiikkaan, mutta eri asia onko se kovin syvällistä.

Historiallinen taustoitus on toki aina osa vakavaa analyysia, mutta ei voi pohjautua vain siihen. Halla-Ahon kohdalla ei tämän syvemmälle päästy. Historiallisiin karikatyyreihin turvautuminen ja yksinkertaistaminen ikävä kyllä iskee moniin hetkinä, kun turvallisuudentunne on syystä tai toisesta heikentynyt.

Mestari oli siis sodan alkuvaiheilla aivan yhtä sekaisin kuin kaikki muutkin. Onhan hän lopulta vain ihminen.

Nykyhetki

Halla-Aho on päässyt uutisiin viimeiseen kuukauden aikana useamman kerran esimerkiksi Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä sekä Ylellä. Näiden lisäksi Halla-Aho vieraili mm. Marja Sannikan vieraana A-studiossa elokuun lopulla. Halla-Ahon ulostulemat voidaan karkeasti jakaa neljään luokkaan.

  1. Hyödytön trollaaminen.
  2. Fiksun kuuloisesti muotoillut puolivillaiset analyysit. Näissä ei ole sinänsä aina mitään väärää, ne eivät vaan ole erityisen nokkelia tai autenttisia.
  3. Ristiriitaiset ja epäjohdonmukaiset puheet.
  4. Aidolta vaikuttavat ja tunteisiin vetoavat ajatukset, joissa paljastuu hetkittäin jopa hänen herkkä puolensa.

Viimeisin selittynee osaksi hänen vierailullaan Ukrainassa ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana.

Nykyhetken trollailusta esimerkkinä on Halla-Ahon ehdotus, jonka mukaan tuhottu panssarivaunu pitäisi viedä Venäjän suurlähetystön eteen. Mielenkiintoisinta oli, että tämä oli se ensimmäinen asia, jonka Halla-Aho halusi omien sanojensa mukaan kertoa matkasta Ukrainaan ennen muihin yksityiskohtiin menemistä.

Joku voisi tässä yhteydessä puhua moraaliposeerauksesta tai hyvesignaloinnista sen sijaan, että tekisi jotain oikeasti hyödyllistä, jolla on vaikutusta maailmaan. Mutta hyvesignalointiahan Perussuomalaiset eivät kuulemma harjoita.

Fiksun kuuloiset puolivillaiset analyysit. Näissä ei sinänsä ole mitää vikaa, mutta niihin pystyy moni muukin. Sinäkin siis pystyt esimerkiksi kertomaan, miten Venäjän sotilailla on alati hupeneva moraali ja huonot varusteet. Pystyt myös sanomaan, että Ukrainan menestys Venäjän torjumisessa voi synnyttää positiivisen kierteen, jossa apua tarjoavien maiden motivaatio jatkaa avunantoa voi lisääntyä ja pysyä yllä. Pystyt kenties pohtimaan, että Venäjän tavoitteiden saavuttaminen Ukrainassa koko saattaisi näyttää esimerkiksi muualla maailmalla länsimaiden heikkoutena.

Katsotaan tarkemmin vaikkapa mediahuomiotakin saanut Halla-Ahon listaus Twitterissä, jossa hän antaa ilmaisia ”neuvoja” Venäjälle (suomennettu pääpiirteissään kirjoittajan toimesta).

  1. ”Asiat eivät tule menemään parempaan suuntaan. Tilanteenne on enemmän tai vähemmän toivoton”.
  2. ”Sotilaanne loppuvat ilman mobilisaatiota, jota Venäjä ei voi tehdä. Laadukkaat varusteet ja kalusteet ovat kulutettu ja sota tekee vaikeaksi uusien hankkimisen”.
  3. ”Joo, te voitte myydä öljyä Intiaan, ostaa komponentteja Kiinalta, ammuksia Pohjois-Korealta ja droneja Iranilta, ja blaa blaa”. Herätkää”.
  4. ”Olette huonompia kuin Natsi-Saksa 1944-1945”.
  5. ”Järkevin teko olisi syrjäyttää Putin ja muut vaaralliset henkilöt”.
  6. ”Syyttäkää syrjäytettyä Putinia ja hänen lähipiiriään tilanteen eskaloitumisesta ja laajentumisesta”.
  7. ”Vetäytykää Krimille ja Donbasiin ja esittäkää, että tämä oli alun perinkin koko tavoite. Syyttäkää muusta Putinia”.
  8. ”Ehdottakaa rauhaa ja tarjotkaa Putinia tuomioistuimeen”.
  9. ”Muutoin vaarana on, että menetätte muutkin alueet ja syrjäydytte muusta maailmasta”.
  10. ”Kaikki edeltävä on teidän näkökulmastanne. Itse mieluusti näkisin, että teidät ajettaisiin Ukrainasta voimalla. Kirjoitin tämän kuitenkin juuri siksi, että ette tule toimimaan näin”.

Lista on täynnä sinänsä aivan perusteluja ajatuksia, mutta pitkälti lällättelyä sekä yleismalkaisia skenaariota. Mitään tämän ihmeellisempää analyysiä Halla-Aho ei tarjoa. Monet näistä ovat lisäksi asioita, joita esimerkiksi asiantuntijat ovat jo aikaisemmin todenneet. Pelkästään näillä ei pitäisi kuitenkaan saada minkäännäköistä auktoriteettiasemaa.

Ristiriitaisuudet ja epäjohdonmukaisuudet niin ikään jatkuivat esimerkiksi Halla-Ahon analysoidessa sitä, miten rauha Ukrainassa voisi tulla kyseeseen. Halla-Aho antaa esimerkiksi ”neuvona” Venäjälle, että sen pitäisi tyytyä Donbasin alueen hallintaan ja kehystää sen valloittaminen sodan alkuperäiseksi tavoitteeksi.  Lähes vuorokauden aikana hän tyrmää täysin sodankäyntiasiantuntija Pekka Toverin analyysin, jossa Toveri esittää kolme mahdollista skenaariota sodan loppumiselle:

”Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) katsoo, että Toverin esittämistä vaihtoehdoista vain viimeinen voi tulla kysymykseen. Hän oudoksuu muusta puhumistakaan. Että tunnustettaisiin Venäjälle oikeus rikollisesti hankkimiinsa alueisiin? Halla-aho kysyy.”

Yksi skenaarioista oli Toverin mukaan juurikin se, että Venäjälle jäisi Donbasin alue. Halla-Aho on toki sanonut suosivansa vaihtoehtoa, jossa Venäjä ajettaisiin täysin pois sen miehittämiltä alueilta. Joka tapauksessa mestarin käsityksistä tarkan kuvan saaminen on toisinaan haastavaa ja tuottanee säröjä mielikuvaan johdonmukaisesta mestarista, jonka analyysit ovat vertaansa vailla. Tämä on toisaalta odotettavissa, sillä populistin tehtävä on aina ensisijaisesti hämmentää, ei selventää.

Ristiriidat jatkuivat myös Halla-Ahon näkökulmissa Ukrainalle annettavan avun merkityksestä, jota hän korostaa merkittävästi. Tässä kohden on hyvä muistaa Pursiaisen varsin osuva kritiikki ja nähdä, ettei Halla-Aho mitä ilmeisimmin kykene näkemään edelleenkään omassa toiminnassaan saatika puolueväen toiminnassa mitään itsereflektion paikkaa. Sillä Halla-Aho näkee nyt lukuisat kansainväliset instituutiot ja niiden tarjoaman avun ja tuen äärimmäisen tärkeinä asioina sekä Ukrainan että Suomen turvallisuudelle. Juuri ne instituutiot, joita hänen puolueensa on suorasti ja epäsuorasti pyrkinyt näivettämään.

Lopuksi Halla-Ahosta on paljastunut myös inhimillinen puoli. Voi olla, että mestarin pahimmat tunnekuohut ovat menneet jo ohi. On ollut hellyyttävää nähdä kyynisestä populismista tunnetun henkilön puhuvan myötätuntoisesti sodan uhreista ja hyökkäyksen kohteena olevasta valtiosta. Onhan mestari lopulta ihminen.

Samaa myötätuntoa ei tosin riitä juuri muille maille tai niissä asuville ihmisille.

Onko mielipiteen muuttaminen politiikassa aina huono asia? Ei tietenkään.  Se on jopa suotavaa, jos se perustuu asioiden todelliseen ja huolelliseen uudelleenpunnintaan. Halla-Aho on hahmona kuitenkin niin ylimielinen ja hänen kannattajakuntansa toisinaan niin hurmoksellista, ettei kyseeseen voi tulla, että hänessä ei olisikaan mitään erityisen nokkelaa. Kirjakielen käyttämisestä huolimatta.

Lopullinen tuomio

Yhteenvetona voinee todeta, että Pursiaisen alkuvuodesta osoittama kritiikki on edelleen varsin paikkansapitävä. Halla-Aho ei ole kaikessa väärässä, mutta sädekehää, jonka jotkut näkevät hänen päänsä ympärillä ja koettua asiantuntijuutta Ukraina-asiassa ei voi lakata ihmettelemästä.

Ilmeisesti kirjakielellä puhumalla, sivistyssanoja käyttämällä ja knoppitiedon jakamisella pystyy politiikassa rakentamaan melko vahvan henkilökuvan. Tämä toiminee erityisesti äänestäjiin, joita ei substanssi niinkään kiinnosta. Iso osa mediahuomiosta selittynee hänen tämänhetkisellä roolillaan. Lisäksi voi toki olla, että jokin Halla-Ahon viiltävä analyysi on mennyt kirjoittajalta ohi.

Kaikista häiritsevin seikka on kuitenkin edelleen se, että Halla-Ahon ja hänen puolueensa toiminnan huomioon ottaen hänen pääsynsä jonkinlaiseksi isähahmoksi Ukrainan ja Venäjän asiassa sekä suomen turvallisuuden kontekstissa olisi varsin irvokasta.

Eikä hän taida oman kuplansa ulkopuolella tällainen hahmo ainakaan vielä ollakaan.

+5
Heikki Ranta

Sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija. Kirjoitusten aiheet laidasta laitaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu