Jari Ehrnroothin aborttimielipiteet ovat hölmöjä

Sosiologi, filosofi ja kirjailija Jari Ehrnrooth kirjoitti 7.10.2022 tekstin otsikolla Syntymättömien oikeus elämään tulisi lukea perustuslakiin.

Kirjoituksessa Ehrnrooth kritisoi sitä, ettei nykymaailmassa syntymättömällä lapsella ole riittävästi oikeuksia. Näiden oikeuksien riiston Ehrnrooth jäljittää liian vapaamieliseen abortti-ilmapiiriin ja keskusteluun. Ehrnroothin mukaan abortti tulisi sallia vain tilanteissa, joissa raskaus on tapahtunut raiskauksen tai insestin takia, tai vaarantaa kantajan tai sikiön terveyden.

Ehrnrooth on oikeassa siinä, että lasten oikeudet ovat kehittyneet pääosin positiiviseen suuntaan viime vuosikymmenien aikana.

Sitten ne älyttömyydet. Ehrnrooth toivoo maailmaa, jossa Leonard Cohenin Dance me to the children who are asking to be born ohjaisi ihmisten ja yhteiskuntien toimintaa. Tämä on lähinnä hömppää.

Ehrnrooth visioi yhteiskuntaa, jossa tehtäisiin mahdollisimman vähän abortteja. Tässä kohden näyttäytyy Ehrnrooth täydellinen ymmärtämättömyys siitä, miten abortit ovat kehittyneet. Ne ovat nimenomaan vähentyneet samalla, kun lainsäädäntö ja ilmapiiri on vapautunut. Änkyränkin pitäisi siis toivoa, että tehdään mitä onkaan tähän mennessä tehty, mikäli tavoite on ihmiselämän suojelu.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 1970-luvun alkuvuosina Suomessa tehtiin abortteja keskimäärin 22 000 kappaletta. Vuonna 2021 lukema oli 7600.

Sen sijaan nyt änkyrä puuttuukin siihen, miten asiasta puhutaan (tone policing). Luulisi, että yhteiskuntatieteilijää kiinnostaisi ennen kaikkea se, miten abortit todellisuudessa kehittyvät, kuin miten niistä puhutaan.

Yksi virhe, jonka Ehrnrooth tekee tapahtuu kohdassa, jossa hän jäljittää elämän alkamisen pisteen.

”Elämää tutkiva tiede, biologia, antaa kiistattoman vastauksen siihen, milloin lajin yksilön elämä alkaa. Kun siittiö hedelmöittää munasolun, syntyy ainutkertainen perimä, joka alkaa luoda uutta ihmisyksilöä. Alulle pannun ihmiselämän lopettaminen voi joskus olla välttämätöntä, mutta ei koskaan toivottavaa.”

Asia on toki näin, mutta vedotessaan biologiaan Ehrnrooth sortuu jopa alkeelliseen ja klassiseen virhepäätelmään, jossa luonnosta johdetaan moraaliargumentteja. Filosofiksi Ehrnroothin kyky välttää yksinkertaisiakin argumenttivirheitä on ilmeisen huono.

Toteamus on myös harhaanjohtava todellisen keskustelun näkökulmasta. Voisi myös sanoa, että kyse on siitä, koska katsomme ihmisyyden eli kansankielellä persoonan alkavan. Ei perimän. Tähän ensimmäiseen biologia ei annakaan suoraa vastausta. Tämä onkin syy, minkä takia Ehrnrooth joutuu turvautumaan taktiikkaan, jossa hän perustelee biologialla eettisiä mielipiteitään. Persoonan ja ihmisyyden alkaminen on todellisuudessa monimutkainen bioeettinen keskustelu, toisin kuin Ehrnrooth antaa ymmärtää. Asiaa voi katsoa biologisesta, juridisesta ja filosofisesta näkökulmasta.

Ehrnroothin biologinen virhepäätelmä näyttäytyy vielä surkuhupaisemmalta, kun tarkastelemme hänen kritisoimiaan lähteitä, joita hän siteeraa valikoiden. Esimerkiksi kehitysbiologian professori Hannu Sariola, jota Ehrnrooth kritisoi  totesi, että luonto ”tuhlailee” myös itsekin toistuvasti. Suurin osa alkioista abortoituu nimittäin itsestään ilman, että henkilö sitä edes tajuaa. Niin ikään abortteja on tehty kaikkina aikoina, jolloin väite nykyajan liberaalin yhteiskunnan vaarallisuudesta syntymättömien lasten oikeuksien näkökulmasta näyttäytyy tästäkin vinkkelistä varsin hölmöltä.

Ehrnrooth siis epäonnistuu tuplasti:

1) epäonnistumalla olematta käyttämättä biologista virhepäätelmää alun alkujaan ja

2) epäonnistumalla olemaan edes kyseisessä virhepäätelmässä johdonmukainen. Sillä jos luonto itse ”tuhlailee”, ja luonnosta voidaan johtaa moraaliargumentteja, ei ihmisen ”tuhlailu” voi myöskään olla moraalitonta.

Ehrnroothin kritisoima sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa muistuttaa, että asia on myös vahvasti sukupuolittunut. Koko ihmiskunnan historiassa aborteista seuraukset ovat kantaneet pääosin naiset siinä missä miehet ovat lähinnä moralisoineet ja jakaneet tuomioita.

Ehrnrooth ei kirjoituksessaan esitä muita määritelmiä elämän alkamiselle kuin munasolun hedelmöittyminen, joten voitaneen tehdä se johtopäätös, että Ehrnroothin mukaan elämää tulee suojella kaikin mahdollisin tavoin tästä alkaen. Hän myös esittää, ettei naisen tulisi voida vapaasti päättää abortista. Hän toteaa jopa varsin selvästi:

”Intressiristiriidan vuoksi tällaisen [vääristä syistä abortoitavan] sikiön etua ei voi valvoa abortoimista pyytävä nainen”

Sitten taas reaalimaailmaan. Hedelmöittyminen voi tapahtua varsin nopeasti, joissain tapauksissa jopa vuorokauden sisällä yhdynnästä. Tarkoittaako tämä siis sitä, että esimerkiksi jälkiehkäisypillerit tulisi kieltää naisilta? Tähän johtopäätökseen voidaan tulla hänen omien määrittelynsä kautta, jonka mukaan elämä alkaa munasolun hedelmöittymisestä, ja tämän elämän suojelu tulee tarvittaessa taata lailla.

Entä millä tavoin varmistutaan siitä, että vain ne naiset saavat jälkiehkäisypillerin, joiden munasolu ei ole vielä ehtinyt hedelmöittyä?

Niin ikään hän ei tuota vastausta siihen, mikä valta esimerkiksi lapsen siittäneellä henkilöllä tulisi sitten olla. Tulisiko henkilön, joka ei joudu ottamaan kantaakseen raskaudesta johtuvia riskejä saada kenties päättää asiasta yli raskaana olevan tahdon? Missä tapauksissa? Mitä silloin tapahtuisi ja miten se käytännössä toteutettaisiin? Lukittaisiinko henkilö synnytysosastolle ja pakotettaisiin synnyttämään? Tuleeko isovanhemmilla olla sananvalta? Entä veljillä tai serkuilla?

Pohdittavaksi myös jää, miten tulisi suhtautua niihin raskauksiin, jotka ovat johtuneet ehkäisyn pettämisestä. Mikään ehkäisymenetelmähän ei ole täysin varma. Esimerkiksi ehkäisypillerin teho oikein käytettynä on noin 99 %, joka tarkoittaa, että aina sadasta naisesta yksi tulee raskaaksi vuoden käytön aikana. On myös epärealistista odottaa, että teho olisi käytännössä aina edes tuo. Eli siinäkin tapauksessa, että pilleriä käytetään oikein, jossain aina silloin tällöin hedelmöittyy munasolu ja syntyy ”ainutkertainen perimä”, kuten Ehrnrooth elämän alkamista kuvaa.

Pitäisikö nämäkin henkilöt pakottaa synnyttämään lapsi? Ehrnroothin omien kriteereiden mukaan pitäisi, sillä hän tekee poikkeuksen ainoastaan raiskauksen, insestin, sekä äidin tai sikiön terveyden vaarantumisen johdosta. Ehkäisyn pettäminen ei sisälly näihin kategorioihin. Ehrnrooth ei kuitenkaan viitsi sanoa tätä ääneen.

Ehrnroothin alkukantainen ajattelutapa jättää siis monia kysymyksiä avoimeksi. Tällaiset kysymykset osoittavatkin Ehrnroothin ajattelun järjettömyyden.

Ehrnrooth ei todennäköisesti näistä syistä johtuen kykene kuin hyvesignaloimaan samanmielisille julistamalla, miten syntymättömän oikeus elämään tulee kirjata perustuslakiin. On helppo hyvesignaloida, kun ei tarvitse miettiä käytännön asioita.

Viimeistään tässä vaiheessa keisarilta tippuu vaatteet. Kyseessä ei olekaan lasten etuja ajava hyväntahtoinen filosofi vaan ilmeisesti jonkinlaisen vanhimpien neuvoston kaltaista paneelia visioiva kulttuurisoturi. Siis aivan klassinen äärikonservatiivinen änkyrä.

Mikäli Ehrnrooth olisi sitä mieltä, että naisella olisi oikeus ottaa esim. jälkiehkäisypilleri, tulisi hän itse puhuneeksi itsensä pussiin ja myöntäneeksi, että kaikki elämä ei ole samanarvoista.

Tähän lankaan ovat astuneet useat ihmiset (jopa kristityt) eräässä ajatuskokeessa.

Kokeessa vastaajia pyydetään kuvittelemaan itsensä tilanteeseen, jossa hän on tulipalon keskellä tehtaassa, jossa säilytetään koeputkiloissa ihmisen alkioita. Hänellä on vieressään kuitenkin myös alakouluikäinen ensimmäistä luokkaa käyvä lapsi.

Vastaajaa pyydetään päättämään, kumman hän valitsisi, jos voisi pelastaa vain toisen: alakouluikäisen lapsen vai kymmenen alkiota.

Suurin osa meistä valitsee varsin pätevistä syistä alakouluikäisen lapsen.  Suurin osa ei siis ajattele, että alkio on sama asia kuin lapsi. Vielä typerämpää on verrata hedelmöittynyttä munasolua ekaluokkalaiseen lapseen.

Valtaosa väestöstä suhtautuu aborttiin todennäköisesti ns. gradualistisen filosofian periaatteiden avulla, jossa ihmisyys kehittyy asteittain. Mitä pidemmällä raskaus on, sitä suuremman moraalisen statuksen raskaana olevan sisällä oleva asia saa. Tämän lähestymistavan vahvuus on se, että se sopii intuitiivisesti suurimman osan näkemyksiin: ei ole kovinkaan paha juttu ottaa jälkiehkäisypilleriä, mutta loppuraskauden aikana tehty abortti on paheksuttavampi. Tämä on niin kutsutun tolkun ihmisen lähestymistapa, sen sijaan Ehrnroothin näkemys edustaa ääriajattelua.

Ehrnroothin kirjoituksen lopussa esiintyy myös surkuhupaisa episodi, jossa hänestä kuoriutuu päihdepalveluiden ja muiden sosiaalipalveluiden peräänkuuluttaja.

”Vaikeissa sosiaalisissa oloissa elävien naisten äitiyttä sen sijaan tulee tukea. Koska huono-osaisten äitien syntymättömät lapset ovat myös terveydeltään kaikkein haavoittuvimmassa asemassa, juuri näiden ihmisen alkujen suojeleminen tulisi olla sosiaali- ja päihdetyön ensisijaisena tavoitteena.”

Tämä on varsin outoa puhetta Ylen äärimmäisimmältä hyvinvointivaltiokriitikolta. Sillä kliseisempää hyvinvointivaltiota ei voida kuvitellakaan, kuin päihdepalvelut ja muu sosiaalihuolto. Päihdeongelma tulkitaan perinteisesti ihmisen henkilökohtaiseksi virheeksi ja epäonnistumiseksi. Nyt ilmeisesti ihmisten ei tarvitsekaan ottaa vastuuta itsestään ja alkaa käyttäytyä oikein. Nyt huudetaan apuun hyvinvointivaltiota.

Todennäköisesti kyse on enemmänkin siitä, että pakkosynnyttämisellä flirttailevaan moraalitarinaan halutaan lisätä pehmentävä loppu, jottei kirjoitus karkota liikaa lukijoita.

Lopuksi

Jari Ehrnroothin ajatukset eivät kuulu sivistyneeseen yhteiskuntaan vaan peilaavat taantumuksellisuutta. Ne ovat äärimielipiteitä, joille ei pitäisi antaa sijaa yhteiskuntien kehittämisessä tai sen arvopohjan määrittämisessä.

Silti Ehrnroothilla on tietenkin oikeus mielipiteisiinsä. Ja on oikeastaan hyvä asia, että hän saa päästää höyryjänsä ulos jopa Ylen kolumnipalstalla. Kenties se ehkäisee vielä pahempien aivopierujen syntymistä.

Sosiologi-filosofista on myös kuoriutunut henkilö, jonka mielestä monimutkainen sosiaalinen ongelma tulee ratkaista hyvinvointivaltion koneistolla.

Tilanteesta on vaikea olla löytämättä huumoria.

+14
Heikki Ranta

Sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija. Kirjoitusten aiheet laidasta laitaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu