Mikä kansalaisuustestissä voi mennä pieleen?

Hallitus on kiristämässä tietyiltä osin maahanmuuttopolitiikkaa. Viime aikoina on uutisoitu mahdollisesta kansalaisuuskokeesta tai kansalaisuustestistä, jonka tulijan pitäisi läpäistä, jotta kansalaisuuden voisi saada. Tällaisia testejä on käytössä useissa Euroopan maissa. Testeillä ilmeisesti yritetään jollain tavalla mitata tulijan ymmärrystä ja sitoutumista yhteisiin arvoihin, kulttuuriin ja lainsäädäntöön.

Tarkempaa tietoa ei vielä ole mahdollisen testin tarkasta sisällöstä Suomessa, sillä siitä aloitetaan vasta esiselvitys lähiaikoina.

Paremman tiedon puutteessa katsotaan tarkemmin, mitä kyseisessä testissä kysytään esimerkiksi Tanskassa. Paikallisessa testissä on yhteensä 45 kysymystä, joiden tekemiseen on aikaa 45 minuuttia. Kysymyksiä on mm. lainsäädännöstä, viihteestä, kulttuurista ja maan historiasta. Testi pohjautuu suurimmilta osin etukäteismateriaaliin.

Kysymyksissä hyvää on se, että niissä mitataan tulijan ymmärrystä mahdollisen uuden kotimaan lainsäädännöstä. Kuitenkin tanskalaisessa testissä on myös esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Kuka elokuvaohjaaja voitti Oscarin elokuvasta Kosto (Hævnen) vuodelta 2010?
• Mikä oli Gasolin-yhtyeen laulajan nimi?
• Mistä Suzanne Brøgger ja Naja Marie Aidt ovat erityisen tunnettuja?
• Missä lajissa Tanskan miesten maajoukkue voitti maailmanmestaruuden tammikuussa 2023?

Olisi naurettavaa vaatia tulijaa opettelemaan esimerkiksi suomalaista musiikki- ja viihdetietoa tai tietämään jotain urheilusta. Tulijan velvollisuus on pääasiassa lakien ja asetusten noudattaminen. Mitään sitoutumista arvostamaan tai edes tietämään mitään jostain paikallisesta musiikkikulttuurista ei pidä vaatia, sillä kaikki Suomen kansalaisetkaan eivät sitä arvosta. Mahdollisen testin pitäisi Suomessa keskittyä pääasiassa lainsäädännöllisen ymmärryksen mittaamiseen.

Niin ikään sitoutuminen ”yhteisiin arvoihin” on hölynpölyä, sillä tuo on epämääräisyydessään täysin konkretiaa vailla. Meillä itse asiassa vaatii ”yhteisiin arvoihin” sitoutumista taho, jolla vaikuttaa itsellään olevan vaikeuksia esimerkiksi sitoutua länsimaisiin arvoihin, kuten median vapauteen tai liberaaliin maailmankatsomukseen. Jos maahanmuuton kiristyksiä vaativien tahojen ei itse tarvitse sitoutua tiettyihin arvoihin, ei tätä pitäisi voida vaatia tulijoiltakaan. Käytännön toiminnan tulee kuitenkin luonnollisesti olla lakien ja asetusten mukaista.

Kuten ekonomisti Heikki Pursiainen on varsin hyvin todennut, liberaalin demokratian vahvuus on juurikin se, että se pystyy sitouttamaan useita eri mieltä olevia tahoja samoihin pelisääntöihin. Demokratiassa on aitoja ristiriitoja, joiden ratkomista tapahtuu poliittisten puolueiden avulla. Huolimatta esimerkiksi Mika Aaltolan höttöpuheista, joita Pursiainen ansiokkaasti twiittiketjussaan kritisoi.

Toinen mahdollinen huono puoli testeissä on se, että niihin usein kuuluu etukäteismateriaali, johon kysymykset pohjautuvat. Tämä kuitenkin kannustaa lähinnä asioiden ulkoa opetteluun. Sen sijaan tulijan motivaatiota voisi paremmin mitata testi, jossa annettaisiin tieto lähinnä aihealueista, kuten lainsäädännöstä. Testin tekijän vastuulla olisi selvittää riittävässä määrin keskeisiä lainsäädännöllisiä seikkoja.

Koska kuitenkaan suurin osa väestöstäkään ei osaa lakia kovinkaan hyvin, tulisi kysymykset ja niiden läpipääsyrajat kuitenkin suhteuttaa väestön tietämykseen ja ymmärrykseen kokonaisuudessaan. Tämä voitaisiin tehdä esimerkiksi kartoittamalla edustavilla ja hyvin laadituilla kyselytutkimuksilla väestön tietoutta aihealueista yleisesti. Tulijan kohdalla pitää voida riittää se, että ymmärrys ja tietotaso ovat suunnilleen samalla tasolla kuin väestön. Mikään supersankari tulijan ei pidä olla, jos väestössäkään sellaisia ei ole.

Yhteenvetona siis kansalaisuustestin pitää painottua mittaamaan tulijan ymmärrystä paikallisesta lainsäädännöstä ja toimintatavoista. Sen sijaan tulijan ei tarvitse tietää, kuka on Tuure Kilpeläinen. Jättämällä tuollaiset kysymykset pois vältyttäisiin myötähäpeältä, jonka ne aiheuttavat. Siis sen lisäksi, että ei mitattaisi tulijan ymmärrystä täysin yhdentekevistä asioista. Lisäksi testin läpipääsyrajat tulee jollakin tavalla suhteuttaa väestön ymmärrys- ja tietotasoon kokonaisuutena.