Onko vaalien todellinen voittaja sittenkin ’ääliöliberalismi’?

Perussuomalaisten puheenjohtaja ja ministeri Riikka Purra lanseerasi hiljattain suomalaiseen politiikkaan termin ’ääliöliberalismi’. Hän käytti tätä nimitystä tulenkatkuisessa blogikirjoituksessaan, kun Suomi painiskeli itärajan sulkemisen kanssa loppuvuonna 2023. Purra yhdisti ’ääliöliberalismin’ muun muassa liian vapaamieliseen lainsäädäntöön ja todennäköisesti viittasi yleisemmällä tasolla ’suvaitsevaisuuteen’ ja ’avoimuuteen’ perustuvaan maailmankatsomukseen.

Ääliöliberalismihan on todellisuudessa asia, jota pitää puolustaa, kuten liberaan kirjoittanut ekonomisti Heikki Pursiainen totesi puolustuspuheessaan.

”Yleisemmin, kutsun teitä liberaaleja aatetovereita mukaan kamppailemaan synkkää epäliberaalia ilmapiiriä vastaan.

On tulevaisuuteen luottavan, iloisen ja optimistisen ääliöliberaalin vastaiskun aika.”

Miten tämä liittyy käynnissä olevaan presidenttikisaan? Ensimmäisen kierroksen tuloksia on tulkittu eri tavoin. Joidenkin mielestä voittaja on Alexander Stubb, joka todennäköisesti valitaan presidentiksi. Toiset pitävät Pekka Haavistoa menestyjänä, sillä hän ylsi odotuksia parempiin sijoituksiin suhteessa Stubbiin. Jotkut näkevät Jussi Halla-ahon ripeän nousun gallupeissa ja hänen äänimääränsä, joka vastaa suunnilleen puolueen kannatusta väestössä, todellisena menestystarinana. Ei tuohonkaan kaikki pääse.

Taktisesta äänestämisestä on jälleen keskusteltu. Toiset näkevät siinä hyviä puolia, sillä se voi aktivoida ihmisiä seuraamaan politiikkaa ja osallistumaan vaaleihin. Toiset pitävät sitä demokratian vastaisena.

Osa perussuomalaisista on ilmoittanut sosiaalisessa mediassa aikovansa ’kostaa’ Haavistoa äänestäneille äänestämällä Stubbia toisella kierroksella. Stubbin valinta presidentiksi ei kuitenkaan tarkoita sitä, mitä nämä perussuomalaiset kuvittelevat. Lähes kaksi miljoonaa suomalaista varmisti äänillään, että valittavana on kahden viikon päästä kaksi arvoltaan ja ajatusmaailmaltaan samankaltaista ehdokasta. Jos äänestäjät olisivat halunneet Halla-ahon presidentiksi, hän olisi saanut tarvittavat äänet. Mikään määrä valitusta taktisesta äänestämisestä ei muuta tätä tosiasiaa.

Stubbin ja Haaviston näkemykset ovat varsin samankaltaiset. Stubb on esimerkiksi kannattanut samaa sukupuolta olevien avioliittoa, tukenut Pride-tapahtumaa ja puolustanut monikulttuurisuutta. Hän suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon ja Euroopan Unionin suurempaan integraatioon.

Stubb edustaa noin suunilleen kaikkea, mitä perussuomalainen halveksuu.

Myös Olli Rehn, joka on ilmeisesti uskonnollinen, on arvoasioissa lähempänä Haavistoa kuin Halla-ahoa ja monissa kysymyksissä jopa Haaviston linjoilla. Näin ollen Stubbin, Haaviston ja muiden liberaaleiksi tunnistettavien ehdokkaiden yhteenlaskettu äänimäärä on noin 80 %, kun tuohon lisää vielä SDP:n ja Vasemmistoliiton saamat osuudet.

Presidenttivaalit korostavat arvoja ja ajattelua. Tässä valossa vaalien todellinen voittaja ei ole yksittäinen henkilö, vaan ismi – nimittäin Purran mainitsema ’ääliöliberalismi’.”

Ja se on hieno juttu.

Heikki Ranta

Kirjoitusten aiheet laidasta laitaan, joskin painotus erityisesti vanhoillisten tahojen moraalipaniikkien käsittelyssä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu