Suomen Akatemia rahoittaa pääosin sitä, mitä sen kuuluukin

Somessa on vakiintunut jokavuotiseksi ilmiöksi pöyristyminen ja silmien pyörittely Suomen Akatemian myöntämästä rahoituksesta. Tunnettu huuru-ukko Pauli Vahtera jopa jokin aika sitten täsmensi, että pitäisi tieteessä pitäisi rahoittaa mielummin vaikka maahanmuuttajien raiskaamisen vaikutuksia yhteiskuntaan.

Käytännössä kohun aiheuttaminen tapahtuu siten, että älämölön aiheuttaja ottaa yksittäisen hankepäätöksen, skannaa sieltä yksittäisiä sanoja tai teemoja, jonka jälkeen julistaa hankkeen tai kenties koko tieteenalan hölynpölyksi.

Mitään perusteluita ei luonnollisesti kerrota, mikä hankkeessa tai aiheessa on vikana.

Se on tietenkin hieno asia, että julkisiin varoihin perustuvia menoja saa arvostella julkisesti. Väitän kuitenkin, että tässä arvostelussa on kyse lähinnä moraalipaniikista. Osoitan, että rahoituspäätökset eivät osoita minkäänlaista epäsuhtaa ”oikeiden” ja ”väärien” tieteenalojen saaman rahoituksen kanssa.

Mitä Suomen Akatemia rahoittaa?

Ensimmäinen virhe someöyhöttäjillä on ottaa yksittäinen hanke, joka kuulostaa omiin korviin hölynpölyltä ja verrata sitä sitten hänen mielestään ”oikeaan” hankkeeseen. Toisinaan sattuu niin, että kahden tällaisen hankkeen saama rahoitus on hyvinkin lähellä toisiaan. Moraalipaniikki on valmis.

Tämä ei kuitenkaan kerro yhtään mitään. Sen sijaan oikea tapa on katsoa, paljonko Suomen Akatemian kokonaisrahoituksesta suuntautuu eri tieteenaloille. Tämä ei ole salaista tietoa, jonka jokainen voi tarkistaa Suomen Akatemian julkisista tilinpäätöstiedoista.

Latasin eri tieteenalojen saamat rahoitusosuudet exceliin. Sen jälkeen eriytin sieltä tieteenalat, jotka kaikista eniten nostattavat todennäköisesti tuntemuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi sukupuolentutkimus, filosofia ja kielitieteet. Tunnistin tällaisia tieteenaloja / alakokonaisuuksia yhteensä 14. Ollaan humoristisia ja nimetään tämä kokonaisuus suvakkimädätystieteiksi.

Mädättämisellä tai kulttuurinmädätyksellä viitataan syvän päädyn huuruilijoiden, trollien ja äärioikeistolaisten väitteisiin siitä, että mikä tahansa ilmiö tai asia, mitä he eivät ymmärrä tai hyväksy johtaa länsimaisen yhteiskunnan rappioon. Tällä kertaa se on yhteiskunta- ja kulttuuritieteet.

Kokonaisuuden nimeäminen on tietenkin tulkintaa ja esimerkiksi joidenkin mielestä vaikkapa ravitsemustiede on suvakkimädätystä, koska se tuottaa vääriä tutkimustuloksia esimerkiksi liiallisen lihansyömisen negatiivista vaikutuksista. Samoin kansanterveystieteen moni voi tulkita mädätystieteeksi, koska erityisesti siellä on tuotu esiin alkoholinkulutuksen haittoja.

Mädätystieteet ovat alati muuttuva käsite. Sillä joillekin yleensä ”kovien tieteiden” puolustajille tuntuu olevan vaikea sulattaa vaikkapa ilmastofysiikkaa. Ilmastofysiikkaa ja fyysikoita saatetaan myös syyttää esimerkiksi tieteellisten tosiasioiden piilottamisesta ja valehtelusta. Samoin esimerkiksi lääketieteellä ei ole välttämättä arvostusta tahojen parissa, joiden mielestä samaan aikaan ideologinen huuhaa tulisi poistaa yliopistoilta.

On myös joitain tieteenaloja, jotka eivät ole luonnontieteitä, mutta nauttivat ”oikean tieteen” asemaa. Tällaisia ovat esimerkiksi taloustieteet, onhan talous äijien juttu. Pidetään siis ne ”oikeiden tieteiden” luettelossa. Samoin tein oikeustieteen kanssa, sillä en ole ainakaan kuullut siihen kohdistuvista moraalipaniikeista.

Tulkintoja on tällaisissa tilanteissa aina tehtävä.

Mitä yleisiä havaintoja Suomen Akatemian rahoituksen kohdistumisesta voi tehdä? Jo heti huomaa, että pääosa Suomen Akatemian rahoituksesta kohdentuu luonnontieteisiin, lääketieteisiin ja teknillisille aloille, jotka myös perustuvat luonnontieteisiin. Mukana on lisäksi joitain talous- ja liiketaloustieteen oppiaineita.

Esimerkiksi yksi ainoa oppiaine, fysiikka, otti rahoituksesta 9,9 % siinä missä vaikkapa nais- ja sukupuolentutkimus sai 0,4 % rahoituksesta.

Toisin sanoen siis fysiikka sai 25 kertaisesti enemmän rahoitusta kuin sukupuolentutkimus. Rahoituksen kärkipäässä on myös muita isompia potteja saaneita tieteenaloja, joista valtaosa on luonnontieteitä, lääketieteitä ja teknillisiä tieteitä. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteissä tällaisia oli verrattain vähän. Esimerkiksi psykologia sai 3,2 % kaikesta rahoituksesta, ollen kärkipäätä omassa leirissään. Sosiaalitieteet saivat 7,6 %, mutta se tarkoittaa kaikkia sosiaalitieteitä. Ilmeisesti psykologia on päätetty raportoida sosiaalitieteistä erikseen, koska se ei ole sinänsä mitätön yksittäisenä oppiaineena.

Kuinka paljon suvakkimädätystieteet saivat yhteensä kaikesta rahoituksesta? Se selviää seuraavasta taulukosta, johon olen laittanut suvakkimädätystieteenalojen rahoituksen kumuloitumisen prosentuaalisesti suhteessa myönnettyyn rahoituksen kokonaismäärään.

Kohde (2022)  

Kertymä %

Tieteentutkimus (0,1 %) 0,1 %
Kirjallisuuden tutkimus (0,3 %) 0,4 %
Teologia (0,3 %) 0,7 %
Nais- ja sukupuolentutkimus (0,4 %) 1,1 %
Filosofia (0,5 %) 1,6 %
Kielitieteet (0,9 %) 2,5 %
Valtiotieteet (1 %) 3,5 %
Taiteiden tutkimus (1,2 %) 4,7 %
Historia ja arkeologia (1,6 %) 6,3 %
Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus (1,6 %) 7,9 %
Viestintätieteet (1,8 %) 9,7 %
Kasvatustieteet (2,1 %) 11,8 %
Psykologia (3,2 %) 15,0 %
Sosiaalitieteet (7,6 %) 22,6 %

 

Kun ottaa huomioon kaikki ”väärät tieteenalat”, noin viidennes rahoituksesta suuntautuu niille. Toisin sanoen noin kahdeksan euroa kymmenestä ohjautuu pääosin luonnontieteisiin ja teknillisille aloille. Näin sen kuuluu pääosin mennäkin. En siis missään nimessä sano, että yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden tulisi saada saman verran rahoitusta kuin luonnontieteiden.

Seuraavassa taulukossa on esitetty kaikki muut kohteet ja niiden saama rahoitus.

Kohde (2022)  

Kertymä %

Elintarviketieteet (0,0 %) 0,0 %
Eläinlääketiede (0,0 %) 0,0 %
Hammaslääketiede (0,0 %) 0,0 %
Ympäristöterveyden tutkimus (0,0 %) 0,0 %
Arkkitehtuuri (0,0 %) 0,0 %
Muotoilun tutkimus (0,0 %) 0,0 %
Tuotantotalous (0,1 %) 0,1 %
Elintarviketekniikka (0,1 %) 0,2 %
Ravitsemustiede (0,1 %) 0,3 %
Kehitystutkimus (0,2 %) 0,5 %
Hoitotiede (0,2 %) 0,7 %
Tilastotiede (0,3 %) 1,0 %
Teollinen biotekniikka (0,3 %) 1,3 %
Farmasia (0,4 %) 1,7 %
Prosessitekniikka (0,4 %) 2,1 %
Kasvibiologia (0,4 %) 2,5 %
Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka (0,5 %) 3,0 %
Kansantaloustiede (0,5 %) 3,5 %
Kehitysbiologia ja fysiologia (0,5 %) 4,0 %
Liikuntatiede (0,5 %) 4,5 %
Kone- ja valmistustekniikka (0,6 %) 5,1 %
Oikeustiede (0,6 %) 5,7 %
Perinnöllisyystiede (0,6 %) 6,3 %
Systeemibiologia, bioinformatiikka (1,0 %) 7,3 %
Laskennallinen tiede (1,0 %) 8,3 %
Lääketieteellinen tekniikka (1,0 %) 9,3 %
Kansanterveystiede (1,0 %) 10,3 %
Liiketaloustiede (1,1 %) 11,4 %
Ympäristötekniikka (1,1 %) 12,5 %
Tähtitiede (1,2 %) 13,7 %
Neurotiede (1,2 %) 14,9 %
Metsätieteet (1,3 %) 16,2 %
Biokemia, biofysiikka (1,4 %) 17,6 %
Mikrobiologia (1,4 %) 19,0 %
Ihmismaantiede (1,7 %) 20,7 %
Maataloustieteet (1,8 %) 22,5 %
Kliiniset lääketieteet (1,9 %) 24,4 %
Nanotiede ja -tekniikka (2,0 %) 26,4 %
Kemia (2,1 %) 28,5 %
Matematiikka (2,4 %) 30,9 %
Energiatekniikka (2,5 %) 33,4 %
Ekologia, evoluutiobiologia ja ekofysiolo-gia (2,7 %) 36,1 %
Ympäristötiede (2,7 %) 38,8 %
Biolääketieteet (3,1 %) 41,9 %
Materiaalitiede ja -tekniikka (4,3 %) 46,2 %
Geotieteet (4,8 %) 51,0 %
Solu- ja molekyylibiologia (4,8 %) 55,8 %
Tietojenkäsittelytieteet (6,0 %) 61,8 %
Sähkötekniikka ja elektroniikka (6,0 %) 67,8 %
Fysiikka (9,9 %) 77,7 %

 

Lopuksi

Silmien pyörittelystä Suomen Akatemian rahoituspäätöksille on tullut someöyhöttäjien ja trollien vuosittainen perinne. Silmien pyörittelyä perustellaan mitä erikoisemmilla tavoilla. Oikea asenne tieteeseen on ilmeisesti se, että kellä tahansa on yksittäisiä sanoja tarkastelemalla kyky kertoa, mikä on oikeaa tiedettä ja mikä ei.

Suomen Akatemia rahoittaa pääosin luonnontieteellistä ja teknillistä tutkimusta, kuten sen kuuluukin. Noin viidennes kohdentuu ”pehmeille tieteenaloille”. Näiden lisäksi yleensä edes pahin twittertrolli ei väitä kaiken yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden rahoituksen olevan turhaa.

Tilanteesta ei kyllä saa minkäänlaista tieteen tai julkisten menojen todellista paniikkia tekemälläkään. Siihen uskovat vain ne, jotka ovat liian laiskoja käyttämään numeroita edes taskulaskimen kautta.

Ehdotan Suomen Akatemialle rahoitettavaksi hanketta, joka tutkii jokavuotista akatemiahankkeiden paheksuntaa sosiaalisessa mediassa. Tieteenalaksi voisi sopia esimerkiksi sosiologia tai psykologia. Teoreettiseksi viitekehykseksi ehdotan Dunning-Kruger-teoriaa.

Hankkeen otsikko voisi olla esimerkiksi ”Suomen Akatemian rahoitushankkeet ja menojen priorisointi – ylivertaisuusharhaa vai kritiikkiä”. Aihetta voisi lisäksi tutkia myös feministisestä näkökulmasta.

Heikki Ranta

Kirjoitusten aiheet laidasta laitaan, joskin painotus erityisesti vanhoillisten tahojen moraalipaniikkien käsittelyssä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu