Suomi, Sveitsi ja pöhöttynyt julkinen sektori

Sosiaalisessa mediassa, kuten Twitterissä on levinnyt seuraava kuva.

Mitkä kaikki asiat kuvassa ovat väärin? Tarjoan tämän rinnalle toisenlaista tulkintaa.

Luvut ovat väärin

Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan vuonna 2015 Sveitsin julkisella sektorilla oli töissä 575,000 kokoaikaista työntekijää. Eli lähes tuplat väitteeseen nähden. Ei siis näytä kovin vahvalta jo tässä vaiheessa.

Sveitsin tulovero. Tällä halutaan ilmeisesti johtaa harhaan, sillä ei tuo tietenkään ole kansalaisen keskimääräinen veroprosentti, koska valtion lisäksi alemmat hallintotasot kantavat veroa. Tämä olisi sama asia, kuin ottaisi pelkän Suomen valtion tuloveron ja perustelisi sillä asioita.

Tulovero vaihtelee Sveitsissäkin sen mukaan, kenestä on kyse. Keskimääräinen nettoveroprosentti yksinasuvalle ihmiselle oli 17,9 % vuonna 2021 siinä missä OECD:n keskiarvo oli 24,6 %. Edelleen alhaisempi kuin muualla, mutta tästä ei saa yhtä meheviä kuvankaappauksia. Mittareiden valikointi on taitolaji.

Lukujen taustalla oleva asia on esitetty väärin

Kuvassa annetaan ymmärtää, että Suomen julkisen sektorin työvoima koostuisi pääosin hallintoviranhaltijoista. Tämä on tarkoituksellinen valinta, sillä hallinnolla on negatiivinen kaiku kansalaisten silmissä. Tällaisiin viranhaltijoihin liitetään mielikuvia paperinpyörittelystä, jonka ultimaattinen tavoite on estää suomalaista miestä juomasta viinaa. Todellisuudessahan asia on täysin päinvastoin. Esimerkiksi opettajat ovat viranhaltijoita, kuten myös esimerkiksi poliisit, sotilaat sekä sosiaalityöntekijät. Myös lääkärit ovat usein hoitamassa julkista virkaa.

Todellisuudessa ihmisillä on byrokratiaan ristiriitainen suhde. Byrokratiaa on muodikasta vihata silloin, kun itsellä ei ole niin sanotusti mitään pelissä. Sen sijaan äänekkäinkin byrokratiavihaaja alkaa kiinnostua siitä, kun jotain menee vikaan.

Voi nimittäin tapahtua tilanne, jossa kansalainen kokee saavansa huonoa palvelua, väärän päätöksen tai jopa mielivaltaista tai muuta laitonta käyttäytymistä viranomaisen toimesta. Tällöin byrokratia alkaa yhtäkkiä kiinnostaa. Onko paperityö hoidettu asianmukaisesti? Onko viranhaltija tehnyt kirjaukset kunnolla? Ovatko päätökset perusteltu? Ovatko perustelut kestävät ja läpinäkyvät? Sekä lukuisat muut asiat. Myös nämä ovat sitä kauheaa byrokratiaa. Tietenkin on myös olemassa vähemmän perusteltuja toimintatapoja, normeja sekä pykäliä. Mutta eipä näissä keskusteluissa yleensä nyansseja halutakaan ymmärtää.

Katsotaan, mitä julkisen sektorin työntekijälukujen taustalla Suomessa on. Valtiolla on kuntiin verrattuna hyvin vähän työntekijöitä, joten kunnat ovat aiheen näkökulmasta relevantimpi sektori. Valtio kuitenkin työllistää esimerkiksi poliisit ja sotilaat, joten ei sielläkään ole vain kahvia juovia hallintoihmisiä. Mutta mennään sinne kuntiin. Esimerkiksi Kuntatyönantajat julkaisi seuraavan taulukon aiheesta.

Lähde: https://www.kt.fi/tilastot-ja-julkaisut/henkilostotilastot/ammatit

Johtajiin ja ylimpiin viranhaltijoihin lukeutuu kaksi prosenttia (2 %) kuntien työvoimasta. Sitten voi tietenkin argumentoida, että ompas meillä paljon asiantuntijoita. Myös asiantuntijalla on nykyään negatiivinen kaiku, mitä kuvastaa esimerkiksi populistiset letkautukset kaiken maailman dosenteista. Erityisasiantuntijoihin ja asiantuntijoihin lukeutuvat kuitenkin näissä tilastoissa esimerkiksi opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat sekä sosiaalityöntekijät. Eli ne lukuisat ihmiset, jotka pitävät päivittäin yllä suomalaisille keskeisiä hyvinvointipalveluita.

”Erityisasiantuntijoista suurimpia ryhmiä ovat opettajat, lääkärit, lastentarhanopettajat ja sosiaalityöntekijät.

Kunta-alan suurin yksittäinen ammattiryhmä sairaanhoitajat kuuluu asiantuntijoihin.”

Julkisen sektorin esittäminen paperinpyörityskoneena voi kuulostaa nokkelalta, jos siihen törmää ensimmäisen kerran. Silloin tuntee itsensä erittäin älykkääksi, kun saa kertoa, miten pöhöttynyt hallinto Suomessa on ja esiintyä suurena julkisen sektorin asiantuntijana. Tämä ei kuitenkaan ole mitään uutta.

Ville Yliaskan väitöskirja vuodelta 2014 tutki julkisen hallinnon markkinareformeja eli niin kutsutun New Public Managementin implementaatiota Suomen historiassa. Jo vuosikymmeniä sitten erityisesti hyvinvointivaltiota vastustavat tahot pyrkivät levittämään mielikuvia julkisen sektorin toiminnasta siten, että hallintokoneistoon lukeutuivat niin todelliset hallintoihmiset kuin päiväkotien työntekijätkin. Tämä voi olla täysin tietoista toimintaa, joskin hyväuskoiset hölmöt saattavat uskoa todella asiaan.

Öyhöttäjät eivät myöskään useinkaan osaa perustella, että minkä ihmeen takia paperityö ei kuuluisi olennaisena osana moderniin byrokratiaan. Todellisuudessa heillä ei ole mitään käsitystä paperinpyörittelystä saatika siitä osuudesta, mikä on ”turhaa”.

Maiden välisiä eroja ei olla huomioitu

Syy sille, miksi Suomessa on enemmän työntekijöitä julkisella sektorilla ei johdu pääosin paperinpyörittelystä vaan siitä, että Suomessa on Pohjoismainen hyvinvointivaltio. Suomessa siis halutaan järjestää laajalti julkisia palveluita. Tämän johdosta tarvitaan työntekijöitä.

Suomen ja Sveitsin erot esimerkiksi sosiaalimenoissa ovat huomattavat. Sosiaalimenoista tosin merkittävä osuus koostuu eläkkeistä.

Suomalainen hyvinvointivaltio on poliittinen päätös ja sen rapauttamiseen ei ole löytynyt poliittista tahtoa. Kyse ei ole myöskään siitä, että poliitikot ylläpitäisivät julkisia palveluita ilman kansan mandaattia.

Kattava ja laadukas suomalaisten hyvinvointi 2018 – tutkimus kartoitti suomalaisten mielipiteitä hyvinvointivaltiosta. Tulosten mukaan sillä on edelleen vankka suomalaisten tuki. Toki suomalaisten joukossa on henkilöitä, jotka ovat kriittisiä sitä kohtaan. Mutta demokratialle ei olekaan välttämätöntä, että yhteiskunta toteuttaa joka ikisen henkilökohtaiset laatustandardit. Riittää, että se toteuttaa riittävän monen. Tämä on myös varsin loogista. Ei Suomessa tai maailmassa tapahtuisi yhtään mitään, jos politiikkatoimilla täytyisi olla kansalaisten keskuudessa 100 % hyväksyntä. Silloin voisi myös nousta ajatus, että eletäänkö sittenkin Pohjois-Koreassa.

Kansalaisten mielipiteisiin voi vaikuttaa esimerkiksi se, että monet Suomen julkiset palvelut kestävät kansainvälisen vertailun varsin hyvin. Esimerkiksi suomalainen julkinen terveydenhoito oli Lancetin tekemässä vertailussa maailman kärkiluokkaa. Niin oli myös Sveitsinkin, joten hyvää palvelua voidaan tuottaa monin tavoin. Oli kuitenkin mielenkiintoista seuraava kohta.

”Sveitsi, Islanti ja Suomi pärjäävät terveydenhuollon laadun ja oikeudenmukaisuuden osalta paremmin kuin muut maat maailmassa, mutta Suomessa terveydenhuolto maksaa yhteisistä varoista henkilöä kohden 3300 dollaria vuodessa, mikä on noin 10 prosenttia vähemmän kuin Islannissa ja 40 prosenttia vähemmän kuin Sveitsissä.”

Väitteet julkisten palveluiden tehottomuudesta eivät ainakaan tämän osalta saa tukea. Suomi pärjää siis terveydenhuollossa hyvin, mutta samalla se kustantaa vähemmän kuin Sveitsissä. Tämä voisi olla jonkun mielestä mittari tehokkuudelle. Tietenkin suomalaisessa terveydenhuollossa on puutteita sekä osa-alueita, joita tulee parantaa ja tehostaa. Pärjääminen vertailuissa sekä kehittämistarpeet eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Aina täytyy mennä kohti parempaa.

Niin ikään väitteet hallinnon tehottomuudesta eivät saa tukea vertailuissa. Esimerkiksi tuorein The Legatum Prosperity Index vuodelta 2021 sijoitti Suomen neljänneksi ja Sveitsin viidenneksi. Suomen sijoitus hallinnon (governance) vertailussa oli ensimmäinen ja Sveitsin seitsemäs. Varsinaisen raportin mukaan governancella tarkoitetaan sitä, miten kyseinen maa on huolehtinut esimerkiksi poliittisen vallan hajauttamisessa, miten tehokkaasti hallinto suoriutuu ja miten vähän korruptiota hallintoon sisältyy.

Tämä ei toisaalta ole yllätys. Jokainen joka on käynyt joskus ulkomailla pidemmällä reissulla tietää, ettei esimerkiksi Suomen kaltainen hallinnon ja palveluiden digitalisaatio ole mikään automaatio muualla.

Erityisesti sosiaalisessa mediassa törmää ihmisiin, joiden pääasiallinen tapa hahmottaa mailmaa ovat omat kokemukset. Tämä tuottaa esimerkiksi tämän aiheen kannalta merkittävän rajoitteen ajatteluun: eri maat voivat tuottaa kansalaisilleen hyvinvointia ja tyytyväisyyttä eri tavoin. Suomen yhteiskunta tuottaa sitä omalla tavallaan. Siksi Suomessa tyytyväisyys omaan elämäänsä onkin erittäin hyvä.

On varmasti mahdollista, että mittareita valikoimalla Sveitsi suoriutuu joissain asioissa Suomea paremmin. Tämä on varmaankin jopa todennäköistä. Mutta somessa leviävät kuvat eivät sitä kerro.

+11
Heikki Ranta

Sosiaalityöntekijä ja väitöskirjatutkija. Kirjoitusten aiheet laidasta laitaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu