Ovatko viranomaispuheet epidemian kiihdyttämisestä laillisia?

Julkisuudessa on keskusteltu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja varsinkin sen koronalinjauksista vastaavan turvallisuusterveysjohtaja Mika Salmisen roolista ja mielipiteistä. Salmista kohtaan on esitetty kritiikkiä.

Opetusministeri Li Andersson puolusti Salmista kysyen: ”oltaisiinko tyytyväisiä, jos hallitus terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvän STM:n alaisen tutkimuslaitoksen, jolla on lakisääteisiä viranomaistehtäviä, sijaan kuunteleisi esimerkiksi omia fiiliksiään”. Opetusministeri on oikeassa siinä, että juridisesti kyse on siitä, onko virkatehtäviä hoidettu siten kuin laki vaatii.

Julkiseen keskusteluun on nostettava kysymys siitä, ovatko viranomaisten puheet ja toimet olleet lainmukaisia. Tartuntatautilaissa (1227/2016) säädetään selkeä tartuntatautien torjuntavelvoite viranomaisille. Tartuntatautilain 6 §:n mukaan:

Tässä laissa tarkoitettujen valtion viranomaisten ja asiantuntijalaitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on järjestelmällisesti torjuttava tartuntatauteja sekä varauduttava terveydenhuollon häiriötilanteisiin. Niiden on ryhdyttävä välittömiin toimiin saatuaan tiedon torjuntatoimia edellyttävän tartuntataudin esiintymisestä tai sellaisen vaarasta toimialueellaan.

Lain velvoite ei ole harkinnanvarainen vaan ehdoton: Viranomaisten ja asiantuntijalaitosten on torjuttava tartuntatauteja järjestelmällisesti. Jotkut ovat huomauttaneet, ettei torjuminen sellaisenaan tarkoita mitään tiettyä torjuntastrategiaa. Tartuntatautilakia tulee kuitenkin tulkita sen systematiikan kannalta.

Ensinnäkin lain 1 §:n mukaan sen tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja ja niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Toiseksi yksiselitteinen viranomaisvelvoite estää tartuntataudin leviämistä näyttää koskevan erityisesti yleisvaarallisia tartuntatauteja, jotka on katsottu tartuntatautilaissa vakavimmiksi tartuntataudeiksi ja joihin kohdistuu voimakkaimmat toimintavelvoitteet.

Lain 4 §:n mukaan:

Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos: 1) taudin tarttuvuus on suuri; 2) tauti on vaarallinen; ja 3) taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaisiksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

Valtioneuvostolle eli hallitukselle on annettu tartuntatautilaissa valtuus säätää asetuksella, mitkä taudit täyttävät yleisvaarallisen taudin määritelmän. Koronavirus COVID-19 on säädetty yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi valtioneuvoston asetuksen (146/2017) muutoksella, joka astui voimaan 14.2.2020. Samalla listalla koronan kanssa ovat tartuntataudeista muun muassa kolera, lavantauti ja rutto.

Koronaviruksella on siten sama juridinen status kuin esimerkiksi koleralla. Säätäessään koronaviruksen yleisvaaralliseksi, hallitus on itse ottanut kantaa paitsi siihen, että tauti on vaarallinen ja sen tarttuvuus suuri, myös siihen, että sairastuneisiin ja altistuneisiin kohdistetuilla toimenpiteillä taudin leviäminen voidaan estää.

Koska tartuntatautilain tavoite on ehkäistä tartuntatautien leviäminen ja koska yleisvaarallinen tartuntatauti tarkoittaa lain kannalta määritelmällisesti sitä, että sen leviäminen voidaan viranomaistoimin estää, tartuntatautilain mukaisen järjestelmällisen torjuntavelvoitteen on nähdäkseni tarkoitettava tällaisen taudin leviämisen ja tartuntojen estämisestä.

Suomen laki vaatii siten viranomaisia ja valtion asiantuntijalaitosta eli THL:ä velvoittavasti, että näiden tulee osaltaan toimenpiteillään estää koronan leviäminen laissa säädettyjen toimivaltuuksien puitteissa.

Olemme silti toistuvasti kuulleet kevään aikana, että terveysviranomaiset, THL sekä sosiaali- ja terveysministeriö haluaisivat edistää kiistanalaista laumasuojaa tai taudin nopeampaa leviämistä suomalaisiin. Hetemäen työryhmän raportissa, joka siis nyt on hallituksen purkutoimenpiteiden perustana, todetaan että tavoitteena on ”hallittu, muttei liian voimakas hidastaminen”. Toisin sanoen taudin halutaan leviävän.

THL:n Mika Salminen on todennut:

”Pulma on se, että jos jatketaan näin, epidemia ei käytännössä etene.” ”pitää ymmärtää, että osan sairastuminen on väistämätön kehitys epidemiassa.” ”Kaikki tämän tyyppiset epidemiat laantuvat sitä kautta, että ihmisille syntyy immuniteetti.” (Helsingin Sanomat 28.4.2020)

”Leviäminen on vähän kyllä jo pientäkin nyt. Sillä jos tauti etenee liian hitaasti, kestää ikuisuuksia ennen kuin selviämme tästä pandemiasta.” (Uusi Suomi 28.4.2020)

STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila on todennut:

”Epidemia tulee menemään väestön läpi, ja kysymys on siitä, miten saamme laumaimmuniteetin aikaan väestössä niin, että riskiryhmiä on suojeltu. Kun laumaimmuniteetti on saavutettu, riskiryhmät tulevat sen piiriin ilman että heidän tarvitsee sairastaa tautia.” (Helsingin Sanomat 26.3.2020)

Miten on mahdollista, että hallituksen johtava virkamies sekä valtion terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntijalaitoksen koronajohtaja esittävät näkemyksiä, joiden mukaan koronaviruksen leviämistä ei tulisi yksiselitteisesti estää? Ovatko nämä viranomaisten puheet ja näkemykset laillisia? Kysyin tätä hallitukselta eilen eduskunnassa. En saanut vastausta.

Hallitus on itse vedonnut toistuvasti koronakevään aikana juridiikkaan. Koulut oli kuulemma pakko avata kahdeksi viikoksi lain takia. Keskustelussa näyttää unohtuvan, että viranomaisten toimia eivät ohjaa vain perustuslakiin ja perusoikeuksiin sekä valmiuslakiin perustuvat (abstraktit) velvoitteet, vaan normaalioloissakin konkreettinen ja yksiselitteinen velvoite estää koronaviruksen leviäminen.

Heikki Vestman

Uudenmaan kansanedustaja. Lakimies. Valtuuston puheenjohtaja. heikkivestman.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu