Paikallisyhteisöjä ei synny ilman merkityksellisyyttä

Eräs syntyperäinen New Yorkin asukas kysyi minulta jonkin aikaa sitten, että mikä on Suomen suurin ero Yhdysvaltojen ja New Yorkin välillä. Onko Suomella jotain tiettyä piirrettä, mikä muuttuu matkustaessa rajan yli?

Vastaukseni livahti kuin apteekin hyllyltä nopeammin, mitä itsekään osasin ymmärtää vastaamaani. Kerroin, että Suomen painopiste valtion ja hyvinvointiyhteiskunnan toiminnoissa on niin suuri, että se on hämärtänyt perheen ja lähiyhteisön merkityksen päätöksenteolle ja hyvinvoinnille. Poistuessa Suomesta osa pieteetillä rakennetuista turvaverkoista rullataan pois, ja elämän sirkus jatkuu vailla valtiollista pystyssä pysymistä takaavaa telttaa. Jäljelle jää paikallisyhteisö; kaverit, perhe, ehkä taloyhtiö. Tämä on juuri sitä porukkaa, jonka merkitystä halutaan kasvattaa ihan kansanvallan vuoksi.

Tämä on tietenkin yksi monista erilaisuuksia tulkitsevista näkemyksistä. Suomalaisen elämän perustuminen valtion kunnossapitoon on kuitenkin osa suurempaa kysymystä, johon liittyvät osallaan paikallinen päätöksenteko ja yhteisöjen aktiivisuus oman tonttinsa hyväksi. Nämä ovat tärkeitä asioita niin kauan, kun Suomessa keskustellaan kuntalaisten, kaupunkilaisten tai paikallisyhdistysten kuuntelemisesta päätöksenteossa. Suomella on kunniakasta historiaa vahvan kansan ääntä kanavoivan kunnallisen päätöksenteon saralla.

Lähiyhteisön tärkeydestä ja merkityksellisyydestä demokratian kannalta on huudettu vuosikymmeniä, eikä trendi tunnu hidastuvan. Oma kokemukseni kumpuaa kehitysvammatyöstä; kuntien tai kaupunkien päätöksenteon ohittaessa perheet on tukeuduttava samojen ongelmien kanssa painiviin ihmisiin. Yhteisten intressien taakse ryhmittyvät porukat voivat viestiä toisilleen ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista. Usein suuri ryhmä ihmisiä saa äänensä paremmin kuulumaan kuin yksittäiset huolestuneet kansalaiset.

Näin ei aina kuitenkaan ole. HS ruoti eilisessä pääkirjoituksessaan paikallisyhteisöjen kuuntelemiseen liittyviä ongelmia Helsingissä. Esimerkkinä mainittiin Herttoniemen metroaseman korjaamisen taustalle asettuneet asukkaiden joukot, joiden ääntä ei kirjoituksen mukaan ole kuultu tarpeeksi. Samaan aikaan malleja kaupungin yhteisöjen vahvistamiseen yritetään kiskoa esimerkiksi New Yorkista, jossa paikallisyhteisöillä on merkittävää sananvaltaa yhteisissä asioissa. Kun nykiläisiä ideoita yritetään istuttaa Suomeen, niin on otettava huomioon tärkeä yksityiskohta; kansalaistoiminnan historialliset peruskivet on ladottu Yhdysvalloissa hyvin eri tavalla kuin Suomessa.

Yhdysvaltojen päätöksenteko on kerrostunutta. Tämä saattaa tuntua suomalaiselle kuntaan ja valtioon nojaavalle kansalaiselle oudolta käsitteeltä (ainakin minulle), mutta keskivertoamerikkalaisen kansalaisvelvollisuus ei tosiaankaan rajoitu pelkästään äänestämiseen, kuten meillä Suomessa on tapana. On lähiyhteisöjä, kansaliikkeitä, piirikuntia, osavaltioita ja tätä kehystä ylläpitävä liittovaltio. New Yorkissa yksi suurimmista omaan elämään vaikuttavista tekijöistä saattaa olla oma taloyhtiö, jonka sanelemat säännöt voivat määrittää elämää paljon muita kerroksia enemmän. Tällöin halu vaikuttaa taloyhtiöön tietenkin kasvaa, ja lähikortteleiden päätöksenteossa vahva taloyhtiö kykenee ilmaisemaan tarpeensa. Yhdeksi Yhdysvaltojen demokraattisen puolueen suurimmista ongelmista voisi nostaa heikon paikallistoiminnan, jossa republikaanit puolestaan ovat ansioituneet paljon paremmin. Oikeistolaiset keittävät enemmän kahvia ja järjestävät harrasteiltamia. Päätöksenteko ja kansalaistoiminta syntyvät siis hyvin matalalla kansalaisvaikuttamisen tasolla ihan siitä syystä, että sillä on merkitystä.

Yksinkertaistetaan hieman; paikallisyhteisöissä ei synny päätöksentekoa tai kansalaisaktivismia, jos niillä ei ole valtaa tai panokset ovat pienet. Jos panokset kasvavat ja ryhmän voima päätöksenteossa on ilmeinen, niin energiat ja innokkuus paikallisyhteisöissä kasvaa. Kehitysvamma-asioissa panoksena on usein oman tai läheisen asuminen ja hyvinvointi, eli panokset ovat massiiviset. New Yorkin karmein paikka (epävirallista tietoa) eli Port Authority Bus Terminal saneerataan tulevien vuosien aikana lattiasta kattoon, ja projektissa kuunnellaan lähiyhteisöjä ja keskustellaan tarpeista. Panokset ovat suuret viihtyvyyden, liikkuvuuden ja asuntomarkkinoiden vuoksi. Toivottavasti viestintäkanavat pysyisivät auki myös Hertsikassa, ja mieluiten kahteen suuntaan kaupungin ja yhteisön välillä.

Jos haluamme vahvistaa paikallisyhteisöjen valtaa esimerkiksi Helsingissä, niin niille on annettava valtaa. Jos paikallisyhteisöillä ei ole valtaa tai syytä vaikuttaa ympäristön asioihin, niin yhteisöillä ei ole syytä olla olemassa. On turhaa länkättää osallisuudesta, jos osallisuudesta ei ole mitään hyötyä. Helsingin päätöksenteossa voidaan tottakai kehitellä toisenlaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia, mutta niin kauan kun paikallisyhteisöjen ääntä ei kuulla, niin paikallisyhteisöjä ei synny. Yksinkertaista.

heikkiherlin

Minussa kohtaavat newyorkilainen elokuvatuottajan koulutus valtiotieteiden ylioppilaaseen paljasjalkaisen stadilaisen kehossa, joka viihtyy yllättävän paljon myös Töölön ulkopuolella. Kiinnostusteni spektrissä väreilevät monet aiheet aina viestinnästä teknologiaan, valtiotieteisiin sekä media- ja viihdeteollisuuteen. Omistan Uutta Suomea julkaisevaa Alma Mediaa sijoitusyhtiö Mariatorpin kautta, ja olen nykymuotoisen Uuden Suomen perustajan, edesmenneen kustantaja Niklas Herlinin poika.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu