Tuollapäin on highway: Isäni Niklas Herlin omasta näkökulmastani

Edesmennyt isäni Niklas Herlin aloitti noin yksitoista vuotta sitten Uuden Suomen Puheenvuorossa julkaisemansa tekstin alla olevalla, monin tavoin oikeamielisellä virkkeellä:

”Ihmisen ei pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan.”

Kirjoituksen otsikko oli Pahan ihmisen seurassa. Vetävähköä ja dramaattista otsikkoa seuraa suurella sydämellä laadittu blogiteksti, jossa faija esittää mielipiteensä omasta isästään: kusipää. Pystyyn nostettu paska. Olisi pitänyt steriloida heti kättelyssä. Suuria tunteita.

Väkevä lataus perheestä nostaa isän useiksi vuoksi Uuden Suomen Puheenvuoron luetuimman yksittäisen kirjoituksen ennätyksen pitäjäksi. Kirjoitus leviää ennen kaikkea lukijoiden välisten linkkien ja printtimedian avulla suomalaisten lukijoiden ollessa vasta matkalla sosiaaliseen mediaan.

Kuten eräs amerikkalainen käsikirjoittaja sen minulle vuosia sitten totesi; omalle aiheelle on syytä löytää vastakohta, jonka suuntaan tarinaa voi kuljettaa. Vastakohdat kiinnostavat; viha ja rakkaus, innostus ja masennus. Entä perhearvot ja yksilöllisyys? Hyvien ja huonojen muistojen suhde toisiinsa? Faijan mukaan vanhemmista ei pitäisi puhua pahaa, mutta kirjoituksensa parin ensimmäisen rivin jälkeen hän vie oman tarinansa toiseen äärilaitaan, sterilisaatioon ja pahaan saakka.

Vertauskuvallisia isänmurhia on suoritettu taiteessa niin paljon, ettei keon kasvattaminen kakaramaisella kiukuttelulla tunnu ensi alkuun järkevältä. Lisäksi arvostan vanhempiani suuresti. Minulla ei kaikeksi onneksi ole montaa hyvää syytä puhua pahaa isästäni, vaikka hän oli – kuten me kaikki– äärimmäisen vajaavainen ihminen. Lapsellinen, monella tavalla ärsyttävä, mutta rakas ja ennen kaikkea läsnä.

Kirjoitin faijasta pari päivää hänen kuolemansa jälkeen otsikolla Faijan piikkiin. En ole tyytynyt ainoastaan parin blogitekstin mittaiseen pureskeluun.

Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy kirja, nimeltä Tuollapäin on highway. Se on minun subjektiivinen näkemykseni siitä, miten Niklas Herlin käytti ainutkertaisen elinaikansa. Kirjan kustantaa Kustannusosakeyhtiö Teos.

Isän elämää johdattivat vahvat tunteet. Hänellä oli vahvoja mielipiteitä ja näkemyksiä, sekä vahvoja ihmissuhteita. Keskityn kirjassa ennen kaikkea omaan suhteeseeni faijaan, unohtamatta hänen elämäänsä johdattaneita tekijöitä; perhettä, opiskelua, uraa toimittajasta kustantajaksi, yhteiskuntaa ja elämän suuria haasteita. Hän oli kokemustensa summa. Kerron hänen kokemuksistaan analyyttisesti, omalla äänelläni, omalta paikaltani, sillä muuta en voi.

Ihmisten ei ehkä pitäisi puhua pahaa vanhemmistaan. Minä puolestani näen tarpeellisena kertoa Niklas Herlinistä omasta näkökulmastani. Hänen tarinassaan on monia ihmisyyttä ja tunteita riisuvia elementtejä. Teen kaikkeni, jotta nämä elementit olisivat ymmärrettäviä ja lukukelpoisia.

Näin tänään. Terveisiä kaikille ja hyvää viikonloppua!

heikkiherlin

Minussa kohtaavat newyorkilainen elokuvatuottajan koulutus valtiotieteiden ylioppilaaseen paljasjalkaisen stadilaisen kehossa, joka viihtyy yllättävän paljon myös Töölön ulkopuolella. Kiinnostusteni spektrissä väreilevät monet aiheet aina viestinnästä teknologiaan, valtiotieteisiin sekä media- ja viihdeteollisuuteen. Omistan Uutta Suomea julkaisevaa Alma Mediaa sijoitusyhtiö Mariatorpin kautta, ja olen nykymuotoisen Uuden Suomen perustajan, edesmenneen kustantaja Niklas Herlinin poika.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu