Onko ammattiyhdistyksillä tulevaisuutta?

Ammattiyhdistysliike syntyi 1880 luvulla työnantajien perustettua ammattiosastoja yritysten ja työnantajien välisten ristiriitojen vähentämiseksi. Ammattiyhdistykset kytkeytyivät sosialidemokraattiseen puolueeseen ja käänteentekevänä hetkenä voidaan pitää vuonna 1903 Suomen sosialidemokraattisen puolueen julkaisemaa Forssan ohjelmaa, joka kieltolakia lukuunottamatta on toteutunut jo aikaa sitten. Maailma oli tuohon aikaan hyvin erilainen. Yrityksillä ei ollut kansainvälistä, eikä edes kansallista kilpailua ja kouluttamattomat työntekijät olivat käytännössä riippuvaisia yhden työnantajan heille tuomasta hyvinvoinnista.

Maailma on noista ajoista muuttunut täysin. Yritykset toimivat kansainvälisessä kilpailutilanteessa, tuotantoa ohjataan paitsi lähelle asiakkaita, myös maihin, joissa tuotteet voidaan valmistaa kilpailukykyisesti. Työntekijöiden koulutustaso on noussut huimasti ja työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa omaan palkkaansa sekä työtehtävien sisältöön on parantunut merkittävästi. Paikallinen sopimus on osoittautunut kannattavaksi niin työntekijöille kuin yrityksillekin. Kun lisäksi työttömyyskassaan voi liittyä kuulumatta ammattiyhdistykseen, on lähes puolet työntekijöistä nähnyt jo nyt ammattiyhdistykset menneen ajan tarpeettomaksi jäänteeksi.

Ammattiyhdistysliike on kriisissä. Se ei ole pystynyt seuraamaan nopeaa yhteiskunnallista kehitystä eikä sillä ole tällä hetkellä suuntaa. Rasitteena SAK:lla on vahva kytkös Sosialidemokraattiseen puolueeseen. SAK on SDP:n jatke ja puolue taas riippuvainen SAK:n tuesta. Yhtenä esimerkkinä SAK esti presidentti Ahtisaaren ehdokkuuden toiselle kaudelle ja noin kymmenen vuotta sitten puolestaan SDP:n puoluetoimisto kielsi SAK:ta allekirjoittamasta työnantajien ja työntekijäjärjestöjen valmiiksi sopimaa eläkeuudistusta. Osapuolten vahva poliittinen napanuora estää ammattiyhdistystä kehittymästä. Toinen kehitystä rajoittava tekijä on SAK:n sisällä vaikuttavat vanhan liiton jäärät, joiden mielikuvassa vielä siintää sosialistisen vallankumouksen tekeminen ammattiliittojen avulla. Heidän mielestään ammattiliitoilla on vieläkin veto-oikeus eduskunnan määräämiin lakiin.

Käynnissä olevat hallituksen ja eduskunnan toimintaa vastaan tähtäävät lakot ovat epätoivoinen reaktio pelastaa tarpeettomaksi ajautunut järjestön keskusjohto. Ammattiyhdistyksen tulisi ymmärtää, että tässä maailmassa työntekijän paras ystävä ja turva on työnantaja. Sen sijaan, että ammattiyhdistykset taistelevat työnantajaa vastaan, sen tulisi yhdessä elinkeinoelämän kanssa etsiä keinoja millä tavalla suomalaiset työnantajat pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa ja pystyvät kasvamaan kannattavasti. Mitä kannattavampi ja kasvavampi yritys on, sitä enemmän se tarvitsee työntekijöitä ja sitä parempaa palkkaa se pystyy maksamaan. Nykyinen hallitus pyrkii hallitusohjelmallaan juuri tähän. Ammattiliittojen hallitusta vastaan tähtäävät toimet kohdistuvat siten suoraan omaa jäsenistöä ja koko yhteiskuntaa vastaan.

Olen useiden vuosikymmenten aikana keskustellut lakkoon määrättyjen työntekijöiden ja toimihenkilöiden kanssa, jotka eivät millään olisi halunneet lakkoilla, mutta heidät pakotettiin osallistumaan uhkaamalla ja kiristämällä. Sama toteutui jälleen muutama viikko sitten kun JHL pakotti turvatarkastajat seisottamaan lonkkavikaisia, vanhuksia, ja lennolle kiirehtiviä lähes kaksi tuntia Helsingin lentoaseman turvatarkastusjonossa. Jälleen kerran järjestön johto hyväksikäytti jäseniään oman arvovaltansa pönkittämiseksi. Yleishyödyllisen yhdistyksen statuksesta johtuen veronmaksajat tukevat ammattiliittoja kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain, vaikka aiheellisesti voi kysyä onko kyse pikemminkin yleishaitallisesta yhdistyksestä.

Ellei ammattiyhdistyliike pysty muuttumaan, sillä ei ole olemassaolon edellytyksiä. Palaamalla alkuperäiseen ajatukseen työnantajien ja -tekijöiden välisen yhteisymmärryksen parantamiseen ja yhteisen hyvän lisäämiseen olisi uudistuneella ammattijärjestöllä paljon annettavaa jäsenilleen ja koko yhteiskunnalle.