Jim pukkaa simpukkaa

Kuinka ymmärtää taloutta? Tieteelläkö? – Mutta kun siellä ovat juuri ne parhaiten maksetut tietäjät nyt säheltämässä. Ammattimaisuus heillä heijastuu lähinnä siinä, etteivät näytä pelkäävänsä.
Ja kun pelonaiheet eivät jää talouteen. – Isot herrat miettivät, kuinka hallita esimerkiksi perussuomalaisuuden hyökyä?!
Systeemit ovat päässeet jotenkin irti. Katastrofia aistien etsitään epätoivoisesti viisastenkiveä, yritetään ymmärtää sitä yhtä perimmäistä syytä, joka Pandoran lippaan on avannut. Mutta kun syy ei kai sitten kuitenkaan tainnut olla sen yhden Lehman Brothersin. – Tai edes Timo Soinin.
Turvallisuutta kaivaten rakennetaan palomuureja patoamaan paha maailma ulkopuolelle. EU:lle ollaan valmiita uhraaamaan kuin Moolokille, tarvitsemmehan välttämättä ruoriin jonkun vahvan ja viisaan toimijan, liikkumattoman liikuttajan.
Mutta kun ei se auta.
Isaac Newton sanoi aikanaan, että ”tunnen olevani kuin meren rannalla leikkivä poika, joka silloin tällöin saa huvia löytäessään tavallista sileämmän kiven tai kauniimman kotilon totuuden suuren meren levittäytyessä tutkimattomana edessäni”.
Tämä (tekonöyrä!) asenne kuvastaa ongelmaa, jota olemme kohtaamassa: kuinka vaikeaa on ajatella uudella tavalla. Tarkoitan sitä, että vaikka Newton kuinkakin seisoi jättiläisten olkapäillä, hänkään ei kyennyt näkemään kartesiolaisen paradigman taakse.
Länsimaisessa tieteessä (ja ajattelussa ylipäänsä) korostetaan yksilösubjekteja: on oltava joku subjekti, joka laittaa liikkeelle objektin. Ja on oltava subjekti, joka tarkkailee tätä objektia. – Ihminen on tässä mielessä edelleen oman maailmankaikkeutensa keskus, luullen individualistisessa hybriksessään olevansa keskeinenkin toimija.
Ymmärtääksemme monimutkaisia järjestelmiä, meidän on jatkettava kopernikaanista vallankumousta. Systeemien toiminta ei perustu yksilöihin, tai mihinkään yksittäisiin toimijoihin, vaan pinnan alla velloviin kokonaisvaltaisiin dynamiikkoihin. – Mutta emme voi vielä ymmärtää, millaista on post-karteesinen ajattelu (aivan kuin emme tänään voi ymmärtää pre-karteesista ajattelua).
Ei riitä, että tämä poika siellä rannalla ”nostaa katseensa”; meillä ei ole silmiä kaiken olennaisen näkemiseen. – Olemme ennemminkin kuin se kotilo siellä rannalla, kokonaisvaltaisesti eläen sen meren armoilla. Meidän ikiaikainen haasteemme on säilyä elossa suurissakin katastrofeissa: Jos Jim kyllästyttyään heittää meidät mereen, miten selviämme?
– Ja koko ajan otamme vastaan satunnaista kohinaa, muunnamme sitä – mutta vaikka kuinka yrittäisimme sitä peitellä, ulkopuoliset kuulevat meissä meren kohinan. :o)
http://www.nakedcapitalism.com/2012/01/paul-davids…
Tässäpä hyvää pohdintaa talouden ymmärtämisestä ja sen varmuudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Näyttääpä kiinnostavalta, häätyy tutustua …
Ilmoita asiaton viesti
–g–mies on jees’impi mies.
”Systeemien toiminta ei perustu yksilöihin, tai mihinkään yksittäisiin toimijoihin, vaan pinnan alla velloviin kokonaisvaltaisiin dynamiikkoihin”
Se mitä on ukkojen kokonaisvaltainen jumittava ja tuhoava dynaaminen hinttapulointi edustaa on häiriövirhe ajattelussa. Hartiainhieronnan dynamiikan rattaat kasvavat purjolle haisevaa naavaa -kuitenkin pyörien..
Se pitää muuttaa tai menee äpyrinmarjat sieraimeen.
Ilmoita asiaton viesti
Ja pahaan oloon Puranaa!
Ilmoita asiaton viesti
No itseasiassa se ei auta vaan tuo pahaa oloa.Mahaankin se sattuu.
Eilen repivät kaksi viisaudenhammasta -olen nyt tyhmä- pois, ja piä on kuin puolikas ridge forresterin kuupasta.
Eo voe ryy ja niin poies päin.
Hiekanjyvät jauhautuu rannalla. (ainoa osittain aiheeseen liittyvä asia)
Ilmoita asiaton viesti
Niin Heikki – ehkä niiden jotka ovat itse
itsensä asettaneet johtamaan palomuurien
rakennustyötä, pitäisi ensin osata nähdä
se tyhjä tila ynnä tola, joka on se hyöty
muurien sisällä.
Eikä suinkhan ulkopuolella.
Mutta jo vain hyinki ulkopuolisille kyllä.
käsipuoli kotiäiti, Harmaasusi™
Ilmoita asiaton viesti
… Enkä kyllä ollenkaan tarkoita, että pitäisi antaa periksi markkinavoimille, päinvastoin … mutta suuruuden ekonomia ja eurooppalainen keskusjohtoisuus ei toimi, eppäilen.
Ilmoita asiaton viesti
Ajattelen kartesiolaisesta paradigmasta niin, että vaikka olemme sen vankeja — sen ”sisällä” — voimme nähdä sen sisäisen ristiriitaisuuden.
Siis ikään kuin voisimme osoittaa: tässä-ja-tässä se on ollut hyväksi, tuossa-ja-tuossa taas tavattomien ajatusharhojen aikaansaaja. Eikö näin ole? Eurooppalainen uusi aika on emergoinut paljon hyvää — vaikka se tuhoutuisikin lopulta talousajattelun laaduttomuuteen ja hajoamiseen.
Neokyberneettinen näkökulmasi ei käsittääkseni ole tämän kanssa ristiriidassa. Se luo yhden valokiilan, tavallaan korostaa tapahtumisen vitaliteettia, jos olen oikein ymmärtänyt.
Ilmoita asiaton viesti
Kärjistän tuossa tarpeettomasti: Newtonin aikaan karteesisen ajattelun hyödyt olivat vasta tulossa näkyviin, ja parhaat saavutukset olivat vielä edessä. – Mutta ei Newton luonteeltaan oikeasti ollut mikään ”nöyrä pikkupoika”, päätellen hänen riidoistaan erinäisten kollegoiden kanssa.
Niin, neokybernetiikassa ei ohjaus tule ylhäältä päin, vaan elämänvoima puskee alhaalta. Subjekti-objekti -ajattelu on tarpeetonta? – Haluan uskoa, että reduktionismin ainoa vaihtoehto ei ole käsienheiluttelu.
– Omassa blogissasi toteat, että filosofia ja huumori ovat lähellä toisiaan … mutta kaikkein makeimmat naurut filosofi saisi kyllä tiedemaailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäkö oli kirjoituksen tarkoitus? – Kaiken individualismin ja hybriksen keskellä pieni annos nöyryyttä olisi paikallaan … kaikki on Jimin kädessä. Pelkoon ei ole syytä, kyllä Gaia (tai oikeastaan nyt Pontus!) on kaiken kaikkiaan ollut meille hyvä … :o)
Ilmoita asiaton viesti