Kuinka peliä pelataan

Asioita voidaan hahmottaa rajoitteina tai vapauksina. Se tavallinen tapa on määritellä toiminnan säännöt ja reunaehdot, lait, joiden puitteissa on sitten pärjättävä. Se toinen vaihtoehto onkin vaikeampi kuvata – koska vapaus määritelmällisesti pakenee kaikkia määrittelyjä (eli rajoitteita).

Rajoitteet ovat konkreettisia, näkyviä ja eksplikoituvia, kun taas vapaudet ovat sitä ”jotain muuta”. Monimutkaisten järjestelmien kyseessä ollen rajoitteet määrittävät sen staattisen hahmon ja vapaudet hahmon mahdollistaman dynaamisen funktion – tai voitaisiin jopa puhua rakenteesta ja sen mahdollistamasta elämästä. Ihmisen ymmärryksen osalta kyse on deklaratiivisesta eli sääntöpohjaisesta (tai kielellisestä) ja toisaalta assosiatiivisesta ”asiantuntijuudesta”.

Ihmisten toiminnan maailmassa voitaisiin puhua toisaalta pelisäännöistä ja niistä emergoituvista pelistrategioista. – Liittyykö poliittinen peli tähän jotenkin?

 

Valtio-oppi on suuri määrä teoriaa, ja lakikirja tämän pohjalta kirjoitettuja toiminnan rajoitteita. Voidaan tietenkin mennä tarkasti lakien ja vakiintuneiden sääntöjen mukaan, niin kuin aloittelijat toimivat peliä pelatessaan. – Niin, sinähän voit mennä valittamaan vaikkapa oikeuskanslerille … ja aivan sääntöjen mukaan pelikaverit voivat kohta sanoa sinulle että ”hävisit!”. Varsinkin kun pelisääntöjen tulkinta on delegoitu niille vastapelaajille.

Suomen vakiintuneessa poliittisessaa kentässä tietyt ”vakiopelaajat” ovat onnistuneet soluttamaan ne kaikki kolme valtiomahtia, jolloin normaali pelin kulku on kovin ennalta-arvattava. – Mistä olisi löydettävissä tässä rajoitteiden sitomassa ympäristössä se vapaus, toimiva voittostrategia?

 

Vastaus selviää palaamalla juurille, demokraattisen järjestelmän syntyyn. Tavoitteenahan oli alun perin juuri löytää niitä vapauksia, elämänvoiman uomia, yhteiskunnallisen kehityksen tehostamiseksi. Tämän toteuttamiseksi pyrittiin kanavoimaan ihmisten innostusta ja elämänkokemusta mahdollisimman laajasti yhteisten asioiden hoitoon.

Näin se toimii edelleen. Yhteiskunnallista elämänvoimaa voidaan hakea sieltä alhaalta, kansasta. Olkoon ihmisten mielipiteiden kuunteleminen sitten vaikka populismia, kuitenkin se on edelleenkin demokratian pelisääntöjen mukaista. Vaikka isoja herroja pelottaakin se että tällöin ohitetaan heidän huolella suunnittelemansa pelikaavio. – Vakiintuneet vaikuttamisen kanavat voidaan ohittaa kahlitsemattoman lehdistön tai sosiaalisen median kautta.

 

Ihmisten oikeudentunto on ollut se ainoa asia, joka on poliittisia kabineteissa sovittuja pelikuvioita viime vuosina saanut järkkymään, saaden aikaan vastustamattomia vyöryjä. Anneli Jäättenmäki ja Ilkka Kanerva olisivat säilyttäneet paikkansa elleivät he olisi valehdelleet.

Nyt Stefan Wallin on valehdellut. Hän väitti varuskuntien lakkautuspäätöksiä Puolustusvoimain edustajien itse tekemiksi puhtaasti puolustuspoliittisin perustein, vaikka Dragsvikin säästämisessä Wallinilla oli sormensa pelissä ja syy oli puhtaasti kielipoliittinen. – Ei muuta kuin vyöry liikkeelle.

 

PS. Sivistyneempien edessä nöyristely ei aiheuta muuta kuin syvempää halveksuntaa.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu