Tunnen viisaita ihmisiä

Tasan vuosi sitten 31.3. 2011 kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni ”Toivon herääminen” – ja nyt on taas Toivon syntymäpäivä. Onneksi olkoon Topi! Olit kai jo silloin aikoinaan jonkinlainen esikuvani koska aloin opintoni sähköosastolla (vaikka jonkun mielestä ”olisi minusta ollut parempaankin”). – Myöhemmin Topi näki paljon elämää – ja kuolemaa – ja hänestä tuli viisas.

Nyt kun yksi sykli on täynnä, voi ehkä vajota nostalgiaan, muistaa muutamia muitakin avainhenkilöitä. Leppoisia mutta viisaita. Jotka eivät kyllä itsestään numeroa tee.

 

Sylvi ja Tuomo ansaitsevat tulla mainituiksi. Viisauden lisäksi he ovat rohkeita. Saatuaan tahoillaan lapsensa aikuisiksi, nämäpä repäisivät: hylkäsivät silloiset puolisonsa ja muuttivat yksiin. Ketään he eivät syytelleet, vaan kaiken syyn ottivat niskoilleen. Ystäväpiirin rakennus alkoi alusta – vaan onpa se silti tainnut kasvaa melkoiseksi. – Heistä minulle tulee aina mieleen se Hermanni ja Miina -laulu: Sylvi nimittäin soittaa haitaria ja Tuomo laulaa!

Riiatessani (ex)vaimoani tutustuin appeeni, paikalliseen mahtimieheen toisaalla Suomessa. Hänen ei tarvitse kenellekään uhota – hän on hyvin leppoisa savolaisukko, hän nyt vain tietää ja osaa. – No tuli ilmi, että nämä appivanhemmatpa tunsivat Sylvin ja Tuomon: he olivat esiintyneet siellä paikallisessa kyläjuhlassa. – Enää ei minunkaan tarvinnut pyydellä anteeksi raihnaisuuttani tai kerjätä hyväksyntää. Olenhan laulajien sukua minäkin.

– Sen kuitenkin haluan sanoa, että en koskaan ole Eero sinua morkannut. Akat rätkättäkkööt!

 

Jäädessäni eläkkeelle järjestin ”konkkakaronkan”. Halusin kertoa muutamalle henkilölle, että he olivat olleet ”tieteellisellä urallani” tärkeitä. Muutama proffa vain. – Ja yksi opiskelija: hän on nielaissut neokybernetiikka-koukun mahaan asti! – Kaikki he ovat osa minun jatkumoani, ja minä heidän.

 

En usko lineaariseen aikaan, saati sitten jatkuvaan kasvuun (muuten kuin kapealla katseella, äärimmäisen lyhyellä aikajänteellä). Uskon asioiden sykleihin, niiden toistumiseen – tai oikeastaan syklien jatkumoon, niistä muodostuviin värähtelyihin ja värähtelyistä muodostuviin kenttiin. Nämä ovat enimmäkseen vain pään sisällä hahmottuvia morfisia kenttiä – mutta kuitenkin todellisuus on vuorovaikuttavien kenttien kudos. Perheessä, yhteiskunnassa ja työelämässä. Jos haluat että itselläsi on kestävää merkitystä maailmassa, sinun täytyy muokata kenttiä, sinun täytyy tehdä jotakin syklien oikeassa vaiheessa.

Jaa milloin? – Miksipä ei nyt. Kerrankos sitä rohkeutta tarvitaan. Kuten jo virkaanastujaiskutsussani aikanaan, sairaudestani jo tietoisena, Leinolta lainasin paras aina ois sointunsa sommittaa, kuin oisi se viimeisemme. – Sinun tehtäväsi on toisaalta toimia ympäristönä toisille, autettava näitä näkemään oma paikkansa kudoksessa. Sovittaudu kenttiin itse ja auta muita sovittautumaan – ja taistele vastaan, muokkaa niitä kenttiä!

Auta sovittautumaan, näkemään oma merkitys – on tärkeää tulla kiitetyksi ajoissa. Niin, huono omatuntohan näistä asioista yleensä jää.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu