Hallin hammas ja virkamiehen ansa

Työn ja wappuhuumorin päivä! – Niissä merkeissä …

 

Taustaksi mainittakoon, että työelämä on kybernetisoitumisen kierteessä. Vain jos työnteon prosessit saadaan täysin hallintaan, voidaan tehdä sitä standardituotosta maksimiteholla. Tämä edellyttää tehokasta mittausta ja ohjausta: näiden avulla työprosessin takaisinkytketty säätö voidaan virittää huippuunsa.

Akateeminen maailma on perinteisesti ollut haaste tehostamispyrkimyksille. Siellä akateeminen vapaus on katsottu olennaiseksi arvoksi, siis mahdollisuus haahuilla uusissa kartoittamattomissa avaruuksissa … perinteisesti on luotettu siihen, että professorit osaavat oman alansa parhaiten, heitä ei pidä ohjailla ulkopuolelta. Mutta eihän se nykymaailmassa käy, silloinhan kokonaisuus ei ole kontrollissa.

 

… Hallinnolta tuli kysely työajan käytöstäni.

Jonkin ajan kuluttua tuli muistutus kyselystä.

Sitten tuli toinen muistutus. – No nyt minä vastasin, omalla tavallani, suunnilleen näin:

”… Olettepa te sitkeitä. En kuitenkaan tule vastaamaan työaikakyselyynne. Syy siihen on seuraava:
1. Joko kerättyjä tietoja ei tulla käyttämään mihinkään, jolloin katson järkevimmäksi olla vastaamatta.
2. Tai sitten (pahempi vaihtoehto!) tietoja käytetään työni ohjaamiseen – ja tätäpä en halua.”

 

Tällaiset kyselyt olivat tietenkin vasta alkusoittoa. Myöhemmin sitten jouduimme kokeiluosastoksi otettaessa käyttöön Halli-nimistä työajanhallintajärjestelmää. Olisi pitänyt tarkkaan kirjata mille kustannusmomentille oli milloinkin tehty töitä – siinä vaiheessa kun uusia ideoita vasta hahmotellaan!

No minä en näitä lomakkeita täytellyt, sanoinpa vain kirkkain silmin osastonjohtajalle, että ”eihän kaikkien kokeilujen tarvitse onnistua”.

Hän taisi suuttua … mitään ei sanonut, mutta eipä enää jatkossa tervehtinytkään. – Asiahan oli jo ylätasolla etukäteen päätetty, ja kokeilu kai onnistui mainiosti, koska niinpä se valvontajärjestelmä meille lanseerattiin.

Älä kysy jos et halua tietää. Kaikki alalla olleet tietävät, että vasta virka-ajan jälkeen, hässäkän hiljennyttyä, on mahdollista keskittyä omiin tutkimusaiheisiin. – Hallinnolta tuli kuitenkin määräys että kaikkien työpäivien on mahduttava 7 tuntiin 45 minuuttiin, muuten he skaalaavat ilmoitetut tunnit määräysten mukaisiksi. Eihän hyvä työnantaja teetä palkattomia ylitöitä!

 

Mittauksen ohella myös ohjausta kehitettiin. Samoihin aikoihin nimittäin lanseerattiin UPJ, uusi palkkajärjestelmä: palkkaus alkoi määräytyä tuotoksen mukaan. Ikävä vain, että mittarit olivat suunnilleen yhtä hienosyiset kuin ojankaivajilla: täytyyhän tuloksen olla objektiivisesti mitattavissa.

Tähän kaikkeenhan sitä suurta konsulttien määrää tarvittiin. Osaan kuvitella: kyseessä oli kerrassaan hyvin läpiviety kehitysprojekti kaikkinensa. Otettiinhan siinä muutosvastarintakin huomioon, meitä ”sitoutettiin”.

Niin, pääsimme myös vaikuttamaan asioihin. Osaston strategiaa laadittiin huolella, kuulemma oli ”luettava rivien välitkin”, asioita suunniteltiin kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. – Kenelläkään vain ei ollut aavistustakaan, että parin vuoden kuluttua ei olisi koko osastoa olemassa; vähän myöhemmin ei ollut enää korkeakouluakaan.

Tulin tuolloin kommentoineeksi, että vähän käytettyjä strategioita saisi kirpparilta halvemmalla.

 

Olen v*ttumainen mies. – Hyvää Wappua kaikille oravanpyörän pyörittäjille!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu