Hallin hammas ja virkamiehen ansa
Työn ja wappuhuumorin päivä! – Niissä merkeissä …
Taustaksi mainittakoon, että työelämä on kybernetisoitumisen kierteessä. Vain jos työnteon prosessit saadaan täysin hallintaan, voidaan tehdä sitä standardituotosta maksimiteholla. Tämä edellyttää tehokasta mittausta ja ohjausta: näiden avulla työprosessin takaisinkytketty säätö voidaan virittää huippuunsa.
Akateeminen maailma on perinteisesti ollut haaste tehostamispyrkimyksille. Siellä akateeminen vapaus on katsottu olennaiseksi arvoksi, siis mahdollisuus haahuilla uusissa kartoittamattomissa avaruuksissa … perinteisesti on luotettu siihen, että professorit osaavat oman alansa parhaiten, heitä ei pidä ohjailla ulkopuolelta. Mutta eihän se nykymaailmassa käy, silloinhan kokonaisuus ei ole kontrollissa.
… Hallinnolta tuli kysely työajan käytöstäni.
Jonkin ajan kuluttua tuli muistutus kyselystä.
Sitten tuli toinen muistutus. – No nyt minä vastasin, omalla tavallani, suunnilleen näin:
”… Olettepa te sitkeitä. En kuitenkaan tule vastaamaan työaikakyselyynne. Syy siihen on seuraava:
1. Joko kerättyjä tietoja ei tulla käyttämään mihinkään, jolloin katson järkevimmäksi olla vastaamatta.
2. Tai sitten (pahempi vaihtoehto!) tietoja käytetään työni ohjaamiseen – ja tätäpä en halua.”
Tällaiset kyselyt olivat tietenkin vasta alkusoittoa. Myöhemmin sitten jouduimme kokeiluosastoksi otettaessa käyttöön Halli-nimistä työajanhallintajärjestelmää. Olisi pitänyt tarkkaan kirjata mille kustannusmomentille oli milloinkin tehty töitä – siinä vaiheessa kun uusia ideoita vasta hahmotellaan!
No minä en näitä lomakkeita täytellyt, sanoinpa vain kirkkain silmin osastonjohtajalle, että ”eihän kaikkien kokeilujen tarvitse onnistua”.
Hän taisi suuttua … mitään ei sanonut, mutta eipä enää jatkossa tervehtinytkään. – Asiahan oli jo ylätasolla etukäteen päätetty, ja kokeilu kai onnistui mainiosti, koska niinpä se valvontajärjestelmä meille lanseerattiin.
Älä kysy jos et halua tietää. Kaikki alalla olleet tietävät, että vasta virka-ajan jälkeen, hässäkän hiljennyttyä, on mahdollista keskittyä omiin tutkimusaiheisiin. – Hallinnolta tuli kuitenkin määräys että kaikkien työpäivien on mahduttava 7 tuntiin 45 minuuttiin, muuten he skaalaavat ilmoitetut tunnit määräysten mukaisiksi. Eihän hyvä työnantaja teetä palkattomia ylitöitä!
Mittauksen ohella myös ohjausta kehitettiin. Samoihin aikoihin nimittäin lanseerattiin UPJ, uusi palkkajärjestelmä: palkkaus alkoi määräytyä tuotoksen mukaan. Ikävä vain, että mittarit olivat suunnilleen yhtä hienosyiset kuin ojankaivajilla: täytyyhän tuloksen olla objektiivisesti mitattavissa.
Tähän kaikkeenhan sitä suurta konsulttien määrää tarvittiin. Osaan kuvitella: kyseessä oli kerrassaan hyvin läpiviety kehitysprojekti kaikkinensa. Otettiinhan siinä muutosvastarintakin huomioon, meitä ”sitoutettiin”.
Niin, pääsimme myös vaikuttamaan asioihin. Osaston strategiaa laadittiin huolella, kuulemma oli ”luettava rivien välitkin”, asioita suunniteltiin kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. – Kenelläkään vain ei ollut aavistustakaan, että parin vuoden kuluttua ei olisi koko osastoa olemassa; vähän myöhemmin ei ollut enää korkeakouluakaan.
Tulin tuolloin kommentoineeksi, että vähän käytettyjä strategioita saisi kirpparilta halvemmalla.
Olen v*ttumainen mies. – Hyvää Wappua kaikille oravanpyörän pyörittäjille!
Työajanhallintaohjelmisto, miten se pystyy auttamaan tekemään työn paremmin ?
Osaako se tehdä työt puolestasi ?
Tervetuloa monen yrityksen työelämään.
Vai olisiko työajan valvonta-ohjelmisto, kun pomot eivät tiedä mitä alaiset tekevät tai yrityksessä tapahtuu niin tällaisesta saadaan tuotettua selkeät käyrät. Ja koska työntekijälle on velvollisuus raportoida rehellisesti niin käyrät kertovat tarkasti sen miten tehokkaasti tutkijat tutkivat. Onko pohdiskelulle oma kustannuspaikka ?
Ilmoita asiaton viesti
… No ohje oli että haahuilu laitetaan ”ysiysille”, yleiskustannuksiin!
– Niin, ymmärrän, että tällainen valvonta on kaikilla työpaikoilla arkipäivää … mutta haluaisin ajatella, että yliopistomaailma on poikkeus: sinne kertyvät (parhaimmillaan!) juuri sellaiset maailmanparantajat, jotka reaalimaailmasta eivät oikein ymmärrä, jotka ovat uppoutuneet syvällisesti siihen omaan maailmaansa.
Ja erityisesti tiedän, että pullikointi on järjetöntä: ei kai kukaan voi kritisoida toiminnan tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä vastaan? – Osoittautuu kuitenkin, että systeemitasolla tarkastellen liiaksi tehostettujen järjestelmien ”elämänvoima” alkaa kasvavassa määrin hukkaantua sisäisiin kitkoihin.
Akateeminen vapaus on ollut yliopistomaailman ainoita kilpailuvaltteja. Rahaa siellä ei voi tehdä! – Kun kuitenkin elintärkeää olisi, että viksuimmat jäisivät sinne viemään asioita eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Tehokasta tutkimista vai hutkimista.
Ilmoita asiaton viesti
Muista, että tehokkuus voidaan mitata vasta jälkikäteen, kun kehykset (rajoitteet) mittareineen ovat ”emergoituneet”; alkaa päälle ”synnyt” ovat yhteismitattomia kaiken jo olemassa olevan kanssa. – No, täytyy myöntää, että harvoin jotakin aivan uutta pääsee keksimään, puurtaminen on aina samaa ojankaivuuta.
Ilmoita asiaton viesti
Siihenhän tuo johtaa että enemmän aikaa menee raportointiin ja vähemmän varsinaiseen työhön. Ja kohottaa stressitasoja kun joutuu valehtelemaan.
Ainakin oma kokemukseni on tällaista noista raportointitouhuista.
Samalla saa ajatukset pois varsinaisesta työnteosta.
Ja ehkä saadaan osaston budjettia kasvatettua kun valvontajärjestelmän ylläpitämiseen pitää palkata lisää väkeä. Tuottavuus kasvaa koska työaikaraporttien tekeminen on tuottavaa työtä. Myöskin esimiesten vaikutusvalta kasvaa koska näillä on nyt näyttää tuottavuustilastoja.
Ilmoita asiaton viesti
Yliopistolaitoksen piilomotiivit, todelliset arvot tulevat esille, kun kysytään opiskelijoilta heidän toiveammattiaan. – Noin 90% vastaa: virkamies. – Tämä kertoo, että yliopistolaitos toimii juurikin sille annetun alkuperäisen toiminta-ajatuksen toteuttajana: tuotta tsaarin hallinnolle osaavia virkamiehiä.
Ilmoita asiaton viesti
Noo, tuohan se on kai ollut yliopiston ongelma aina … huono homma vain jos sama ajattelu iskee insinööreihinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Yliopistoissa tilanne on varmaan toinen. Siellä kustannuslaskennalla ei ehkä ole samaa merkitystä kuin yksityisellä yrityspuolella.
Ilman noita Eteläsaaren kommentteja en ehkä olisikaan kommentoinut. En itse ole esimerkiksi ollut yhdessäkään yrityksessä, jossa tuntiraportointiin olisi liittynyt laaja ja monitasoinen organisaatio. Eikä se raporttien täyttäminen tietenkään herkkua ole. Mutta jos sen tekee vaikka kerran päivässä niin aika hyvin se työajan käyttö on vielä työmuistissa. En väitä olevani mikään erinomainen raportoija mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin tarkoituksen. Ja koen sen kyllä enemmän koko yhteisön etuna kuin työntekijöihin kohdistuvana isovelin valvontana.
Voin vain kuvitella, miten vaikeaa tarjouslaskenta on yrityksessä, jonka tuotteesta vaikka kolmasosa on tavaraa ja kaksi kolmasosaa työtä, ellei ole myös seurantaa työajan käytöstä eri osa-alueisiin. Jos työmäärä jatkuvasti aliarvioidaan ja projektit myydään alihintaan, niin jossain vaiheessa rahoittajalta loppuu ymmärrys. Jos taas työmäärä yliarvoidaan ja yritetään myydä kohtuuttoman kalliilla, niin lyhyeen ne työt loppuvat silloinkin. Ei minusta tarjousten laskijoiltakaan voi mitään meedion kykyjä vaatia.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän olevani väärässä. Hjuumorina minä tämän tänne laitoinkin. – Ja sillähän tätä työaikaseurantaa korkeakouluissakin perustellaan, että voitaisiin myydä tutkimusta (kannattavasti) yrityksille.
Hankalaa vain raportoida että … ”tunti meni kahvitteluun, sitten jo tuhrasin jotain paperillekin … olikin paska idea, hukkaan meni”.
Se vain, että jos halutaan huippuyliopistoja perustaa, pitäisi kyetä houkuttelemaan huippuihmisiä … vaan ”huippua” kai se on huipputehokaskin!
Ilmoita asiaton viesti
No tuohon Eteläsaaren kommentointiinhan minä tartuin. Luovassa toiminnassahan on muutenkin vaikea pitää tuntikirjanpitoa, koska ajatukset usein muhivat taustalla. Silloinhan se kahvittelu, paperille tuhraaminen ja idean paskaksi toteaminen voi olla se raaka työ, joka seuraava aamuyönä työntää sen oikean idean esille. Jolloin kaikkea ei pidä yrittää puristaa samaan muottiin (eikä muotiin).
Että hyvät shimat vain…
PS. Olisihan minulla joku juttu yksityispuolenkin tuntiraportoinnista mutta niiden kertominen ei nyt kuulu julkiseen keskusteluun. Sanotaan vaikka, että mikäli raportoinnissa yritetään tarttua lillukanvarsiin niin yleensä seuraa imperiumin vastaisku. Ei suomalainen työläinen tyhmä ole.
Ilmoita asiaton viesti