Hyvä me

Sieluni silmin voin nähdä monenkin huokaisevan helpotuksesta: Onneksi Suomi ei voittanut jääkiekossa, kuka sitä hillumista olisi kestänyt katsoa. Sivistymättömiä ovat, varsinaisia perussuomalaisia.

Kuitenkin ne, jotka ovat ylpeitä yksilöllisyydestään ja sivistyneisyydestään, voisivat tunnustaa, että ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen. Edes ajattelun työkalua, kieltä, ei ole jos sitä ei ole oppinut muilta ihmisiltä. Ja voidaan väittää, että syvimmät tunteet ovat yhteisiä. Jopa uskonnolliset kokemukset ovat yhteisöllisiä: kyseessä on tunne olemisesta osa suurempaa kokonaisuutta, systeemiä.

Pelottavatko primitiivireaktiot? – Mutta tämmöinen se ihminen on. Ei ihmisyys pelkisty pelkkään ajatteluun. Tärkeintä elävässä on henki, ja sen synty lähtee sisältä. Elämänvoima on harvinaista ja lähtökohtaisesti ihailun arvoista.

Minkä kokoinen voi suunnilleen olla se ”oma systeemi”? – Pelkäänpä, että millään markkinoinnilla ei suomalaisia saisi innostumaan jonkin EU:n tekemisistä. Suomalaisuus sen sijaan on luontainen, pakottamaton, toimiva kokonaisuus.

 

Mistä muusta suomalainen voisi olla näinä häpeän ja alennuksen aikoina olla rehellisesti ylpeä?

Toisiin tässä joudutaan vertaamaan: kyllä, voidaan tosiaan kysyä missä kisassa Suomi voittaisi Ruotsin. Ja tällainen nurkkakuntaisuus, se se vasta on universaalia: mikäpä muu ärsyttää ruotsalaisia yhtä paljon kuin häviäminen Suomelle! Sen todempaa kytkeytymistä naapuriin ei voi muuten saavuttaakaan. Yksinkertaiset ilot ovat ne aidoimmat.

Täytyisi oppia olemaan ylpeä omalaatuisuudesta. Kaikki suopotkupallot, eukonkannot ja duudsonit ovat nekin esimerkkejä alkuvoimasta – ja luulenpa, että ruotsalaiset ovat niistäkin meille vähän kateellisia.

Tai ainakin minä saan kuvitella niin.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu