Petustakin pullaa
Päivän Helsingin Sanomissa (paperiversiossa) maalaillaan Suomeen ”puunjalostuksen Piilaaksoa”. Voisi kehittää vaikka älypaperia, jolla muropakettien kylkiin saisi pelejä. Hip hei!
Esimerkkinä huimaavista näköaloista annettiin se, että puukomposiitista voisi tulla kipsin korvike. Haasteitakin on:
”Sen pitäisi olla ominaisuuksiltaan ylivoimainen kipsiin verrattuna. Lääkäreiden pitää tykästyä siihen. Hinnan on oltava kilpailukykyinen. Tai sitten pitäisi tulla jokin säädös, joka tekee siitä houkuttelevan. Jos esimerkiksi kipsi todettaisiin myrkylliseksi …”
Mutta kun kipsi on ominaisuuksiltaan ylivoimainen. Lääkärit tykkäävät siitä. Sen halvempaa ei ole. Ja sen turvallisuutta on testattu jo muutama tuhat vuotta. – Älkää viitsikö pellepelottomat, tuollaiset jutut vain ärsyttävät. Näin kansalaisena huolestuttaisi vähemmän, jos visioinneissa olisi tolkku mukana.
Ongelma on, että mitä vain puusta tehdäänkin, eukalyptuksesta sen voi tehdä halvemmalla. Eikä kaikkia suomalaisia voi ideointihommiin laittaa. Ja anteeksi paljastus: huippututkimuskin Suomessa on varsin keskinkertaista.
Ei kaikkea kannattaisi laittaa samaan globalisaation ja markkinaehtoisuuden koriin, vaikka siihen kuinka uskottaisiinkin rakennettaessa uutta upeaa tulevaisuutta. Mikään ei muutu yhtäkkisesti – eikä panostuksista huolimatta muutu ollenkaan, jos alla ei ole jonkinlaista luontaista nostetta tai dynaamista attraktoria. Kaikki nykyinen hypettäminen näyttää pelkältä oudolta viivytystaistelulta – jonka aikana yhä elävät vanhat monadit päästetään kuolemaan.
Meillä on valmiina synnyt aivan toisenlaiseen menestymiseen ja omanarvontuntoon. Suomessa on aina arvostettu kädentaitoa, ja siinä on oltu hyviä. Mutta nykyisin huonekalupuu viedään Tanskaan jatkojalostettavaksi.
Milloin todellista osaamista on ruvettu ylenkatsomaan? Kun ei ole kysyntää, korkeatasoisten täyspuisten huonekalujen sijaan on tarjolla vain kertakäyttöistä (ruotsalaista) lastulevyp*skaa. Suomalaiset pitäisi uudestaan opettaa arvostamaan ja vaatimaan laatua. Pitäisi julkaista tutkimuksia siitä, kuinka surkeita lastulevyhuonekalut todella ovat. Kyllä, ”kaikkihan sen tietävät” muutenkin, mutta virallinen totuus ei tätä tunnusta.
Nykyisin liiaksi mietitään itsellemme hienoja ”menestyksen ekolokeroita”, valmiita muotteja joihin sovittautua. Kuitenkin elävät ekolokerot emergoituvat alhaalta, automaattisesti. Ei tarvitse edes kilpailla, olla paras muiden määrittelemässä kisassa; kunhan on suvereeni omalla osaamisalallaan, työ itsessään luo kysynnän ja pitää yhteiskunnalliset enformaatiopumput pyörimässä. Tällaisen dynamiikan rinnalla kaikkinainen huuhaasählääminen on pelkkää kohinaa.
Kyse on vähän sama kuin siinä designissa. Sinun on löydettävä oma ainutlaatuinen vapautesi ja pidettävä siitä itsetietoisesti kiinni; se on omalaatuisuutesi joka sinusta tekee kiinnostavan.
Taidat vihata innovaatioita ja tulevia vihreän teknologian nokioita, kun tuolla tavoin paatostat?
Ellen arvostaisi ajatuksiasi, sanoisin Sinua juntiksi.
Laitan linkin, joka on syytä vakavuudella katsoa ja kunkin tykönään pohtia, eikö tuolla järjestelmällä muka nokioita synny; renkaan potkijat älkööt vaivautuko kommentoimaan, sillä asia on vakava.
http://www.research.fi/innovaatiojarjestelma
Ilmoita asiaton viesti
Se lehden juttu (HS 27.5. sivu D2) oli otsikoitu ”Kova kuin teräs, pehmeä kuin pulla”. – Suosittelen tosiaan kehittämään pettuleivän joka on makoisaa kuin pulla. Sille voi vielä olla kysyntää.
Vihaanko innovaatioita? – Inhoan sitä, että hypetetään asioita joissa ei ole tolkkua ja tehdään tutkimuksestakin pelkkää julkisuushöttöä. Ja vihaan sitä, että innovaatioista puhuvat henkilöt, jotka eivät innovaatiota synnyssään tunnistaisi vaikka sellainen tulisi ja (anteeksi perussuomalaisuuteni) potkaisisi heitä p*rseeseen.
Niin kauan kuin se puukuitu on vain alustana (esimerkiksi kehitettäessä printattavaa elektroniikkaa), en usko, ettei parempiakin toteutustapoja erilaisille sovelluksille olisi. – Ja mitenkähän käyttökelpoinen mahtaa olla paperipohjainen aurinkokenno?!
Ja nokiat eivät synny pelkällä päältäpäin panostamisella; ilman luontaista dynamiikkaa tutkimus on vain loputon rahareikä. – Kyllä panostaminen tietenkin on hyvä asia; mutta niin kauan kuin esimerkiksi enformaatioteoria ei ole saanut euroakaan, en luota innovaatiopäättäjien asiantuntemukseen … :o)
Ilmoita asiaton viesti
Yritin tässä muotoilla sinulle moniakin erilaisia vastineita. Mutta sanoit taas asiat sen verran tyhjentävästi, että en oikein pysty vääntämään vastaankaan. Mutta en viitsi myöskään lyödä lisää jo lyötyjä.
No, joka tapauksessa yritän aina yllyttää joitain henkilöitä tutustumaan tuohon emformaatioteoriaan. Vaikka siitä ei voikaan johtaa maailman täydellistä mallia, ideoiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sitä, miksi jotkut asiat voivat tapahtua ja miksi taas jotkut eivät kuitenkaan tapahdu. Vaikka asioita ei voikaan ennustaa täydellisesti etukäteen.
Innovaatioissa varmaan auttaa, että yrittää tehdä asiat hyvin. Sen lisäksi pitää olla utelias ja avoin.
Tuo Jalaginin viite oli oikein oivallinen. Eikä mitään pahaa innovaatiojärjestelmässäkään. Hierarkisen järjestelmän ongelma vain on juuri tuossa emformaatioteorian alueella. Jos se toimii vain ylhäältä alaspäin, niin se jähmettää ne alhaalta lähtevät attraktorit. Ymmärsinkö oikein, Heikki?
Lähti vähän tangentille.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Juho! – Niin, ei lyötyjä pidä lyödä … mutta kun ei näitä ole lyöty vaan ennemminkun on estoitta ylistetty. Kuitenkin alastomat keisarit on syytä nauraa ajoissa. Etteivät tosiasiat sitten tulisi yllätyksenä: mahdoton on mahdotonta.
Höyrypäistä yrittää rakentaa tulevaisuutta joidenkin ihmetuotteiden varaan … niitä nyt keksitään äärimmäisen harvoin. Se varsinainen liikevaihto ja hyvinvointi tulee aika tavallisesta tekemisestä. Ja ne läpimurrotkin emergoituvat sieltä ihan pohjalta alkaen jos sikseen on. Ihmettelen miksei voi lähteä siitä mitä meillä oikeasti on ollut, ammattiylpeydestä. Annettaisiin ihmisten kehittää osaamistaan; nykyisillä työkaluilla höystettynä voitaisiin saada aikaan pieniä ihmeitä.
Tutkijoiden työssä tällainen itsekunnioitus tarkoittaa mm. sitä, että ei nyt ihan vastoin parempaa ymmärrystään rupea tekemisiään kehuskelemaan.
Nykyisen holhousasenteen pitää muuttua: nyt odotetaan Piilaaksoja ja muita ihmetekoja kuin jotakin ylhäältä tulevaa vapahtajaa, kun itse kunkin pitäisi keskittyä omaan tekemiseensä ja itsensä ylittämiseen. Vaikkei sillä omalla työllä objektiivista maailmaa paljon voisi muuttaakaan, niin subjektiivinen maailma ja elämänhallinnan tunne paranee!
Ja samalla paranee muidenkin maailma: jos ei kaikessa ajateltaisi vain hintaa, laadun parantuessa paranisi myös elämänlaatu. Kun pääsee elämään ympäristössä missä asioilla on oma luonteensa ja historiansa, se tekee omastakin elämästä arvokkaamman tuntuisen …
– Kiitos että markkinoit enformaatioteoriaa! Kirja on kohta valmis, oma versionsa mustavalkoisena pehmeäkantisena ja värillisenä kovakantisena, pidän ajan tasalla.
Ilmoita asiaton viesti
Saitko Niklaksen kustantajaksi 🙂
Ilmoita asiaton viesti
… Taitaa tulla omakustanne. On niin paljon joustavampaa … ja kirjat voi sitten myydä omakustannushintaan!
Ilmoita asiaton viesti