Ajattelen, siis ihminen on

Neil Armstrong kuoli, ja kovasti hänen sankaruuttaan on nyt ylistetty. Erehdyin toteamaan, että hän oli vain yksi palanen valtavassa projektissa

Tällainen henkilönpalvonta on yksi esimerkki nykyisin vallalla olevasta äärimmilleen viedystä (amerikkalaistyylisestä) individualismista ja yksilön korostamisesta. Tämä on kuitenkin mieletöntä harhaa. Itseäni paremmin asiasta on täällä blogistanissa puhunut Seppo Oikkonen: hän muistaa aina korostaa, että kuitenkin ihminen on lajityypillisesti sosiaalinen olento.

 

Yhdellä kaasumolekyylillä ei ole ”lämpötilaa” tai ”painetta”. Nämä kaasuille tyypilliset määreet emergoituvat vasta makroskooppisissa kaasutilavuuksissa, kun molekyylejä on suuri määrä. – Aivan samalla tavoin monet ihmiselle luonteenomaiset piirteet tulevat ilmi vain katsottaessa ihmispopulaation näkökulmasta.

 

Totta vieköön: väite tässä onkin, että ihmisiä tarkasteltaessa ihmispopulaatio on luonnollisempi perusyksikkö kuin ihmisyksilö. Voitaisiin jopa kärjistää niin, että ihminen on laji ja ihmisyys ilmenee vain sosiaalisesti. Tämä yhteisöllisyys koskee myös inhimillisiä saavutuksia: ihminen yksin on äärimmäisen heikko, kukaan armstrong ei yksin kykene rakentamaan kuurakettia.

Ihmislaji on systeemi joka täyttää oman ekolokeronsa; haasteena on se, että ihmisen tapauksessa tämä systeemi koostuu osittain limittäisistä fraktaalisista osasysteemeistä. Niiden rajapinnat määrittyvät dynaamisesti, toiminnallisuuksien kautta, ja ne riippuvat tarkastelunäkökulmasta. Mitä ylemmäs systeemien hierarkiassa mennään, sitä yhteisöllisemmiksi tasot on määriteltävä: biologisen tason voi vielä kuvitella olevan määritelty yksilönsisäisesti (geenit), mutta kaikki henkisen tason systeemit ovat yhteisöllistä muodostelmaa – koska jo kieli, ajattelun perusyökalu, voidaan oppia vain vuorovaikutuksessa. Toiminnallisen ihmisen viitekehykseksi kultttuuri on ehkä mielekkäin kokonaisuus, sisältäen relevantit olemisen ja ajattelemisen mallit; niin, ja kiinteät poliitiset muodot kulttuuri saavuttaa kansallisvaltiossa.

Ihmissysteemi on tietenkin alati herakleitosmaisessa muutoksessa – tämän muuttumisen aiheuttavat ihmisyksilöt. Ihmisillä on vapauksia, jotka systeemitasolla suodattuvat näkymättömiin; harvassa ovat ne onnistuneet avaukset, jotka pääsevät vaikuttamaan kokonaisuuteen. Yksilöt ovat variaation lähde ja systeemin evoluution mahdollistaja.

Onko toisenlainen, kollektiivinen ajattelu mahdollista, voiko tahto olla jaettu (muuten kuin hypnoosissa)? – No, idän uskonnoissa minää pidetään lähinnä jonkinlaisena harhakuvitelmana. Emmekä me länsimaissakaan kovin onnistuneesti ole itsenäisiä: aiemmin kaikki oli jumalan tahtoa, nyttemmin kaikki on talouden määräämää. – Individualismin taustana on kai lähinnä Descartes’n perustavanlaatuinen virhepäätelmä (otsikossa se on korjattuna!).

Jos ajattelisi aidon yhteisöllisesti, eksistentiaaliset pohdinnat kuten ”mitä mieltä on ponnistella kun kuitenkin kuolen” menettäisivät syvyytensä: tavoitteeksi tällöin tulisi oman suvun ja oman kulttuurin ”ikuisen” elämän ja menestyksn varmistaminen. Ahdistuksen aiheuttamisen sijaan tällainen ymmärrys voisi toimia eheän mielen syntynä.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu