Resonoiko?

Edellisessä blogikirjoituksessa heitettiin ilmaan sellainen ajatus, että ihmistä pitäisi ajatella ensisijaisesti populaationäkökulmasta. – Ihmisyksilö on kuitenkin se ainoa toimija ihmissysteemissä; kuinka tällöin voisi olla ”kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa”, kuinka voisi emergoitua jotakin laadullisesti isompaa?

Tuttuun tyyliin lähdemme tarkastelemaan asiaa alhaalta, systeemin synnystä; keskitytään vuorovaikutukseen pelkistetyimmillään.

 

Professori Beatrice Beebe (Columbia University) on tehnyt uraauurtavaa työtä vauvatutkimuksen parissa. Hän on tutkinut äidin ja vauvan vuorovaikutuksen mekanismeja:

Vauvalle on tyypillistä se, että mielialat vaihtelevat: välillä kaikki on naurua, mutta hetken kuluttua vatsaa nipistää. Toimivalle vuorovaikutukselle näyttäisi olevan olennaista se, että äiti heijastelee näitä tunnetiloja – nauraa vauvan nauraessa, ja huolestuu ilmeen synketessä. Jos äiti esimerkiksi vain hössöttää koko ajan ylenpalttisen iloisena vauvan käyttäytymisestä riippumatta, jos äiti ei reagoi vauvan signaaleihin asianmukaisesti, ei tilanne ole juurikaan parempi kuin jos vuorovaikutusta ei ensinkään olisi; tämä voi pidemmän päälle johtaa vakaviin mielen kehittymisen häiriöihin.

Näyttää siltä, että kasvu ihmiseksi edellyttää dynaamisen vuorovaikutuksen mallin muodostumista; vauvan on opittava intuitiivisesti synkronoitumaan muiden ihmisten kanssa, äidistä aloittaen. Tunnetason kytkeytyminen edellyttää samavaiheisuuden saavuttamista (voidaan kuvitella, että ns. peilisolut ovat luonnon tapa helpottaa tällaista oppimista). Omat impulssit on ajoitettava täsmälleen oikein. Aluksi kaikki on ei-kielellistä, mutta oppimisprosessi jatkuu; myöhemmissä vaiheissa kyse on sitten jo jonkinlaisesta ajattelumuotojen synkronoitumisesta. Parhaimmillaan intuitiivinen ihmissuhdeosaaminen kiteytyy karismaksi.

Väite nyt on, että vuorovaikutusmallien kehittyminen on ensisijaista verrattuna mielen ”yksilönkehitykseen”; ryhmäpsykologian tulee edeltää yksilöpsykologiaa. Ensin on me, malli siitä, kuinka kokonaisuus käyttäytyy. – Tällainen perusluottamuksen malli voidaan kiteyttää muotoon hymyile, ja maailma hymyilee kanssasi.

 

Jos kaikilla yksilöillä yhteisössä on tällainen sisäänrakentunut synkronoitumisen kyky, millaisia ominaisuuksia kokonaissysteemillä on? – Voidaan olettaa, että vuorovaikutusten ketjussa herätteet etenevät saumatta yksilöstä toiseen; muodostuu eräänlaisia aaltoja. Yksilöt implementoivat jonkinlaisen ”mentaalisen eetterin” systeeminsisäisten värähtelyjen alustaksi. Voidaan väittää, että morfiset kentät ovat enemmän kuin pelkkä metafora. Jopa intuitiot ”samalla aaltopituudella olemisesta” yms. voivat saada yllättävän konkreettisen sisällön.

Värähtelyjen tasapainotilaa kuvastavat seisovat aallot, jotka määräytyvät systeemin reunaehdoista (muusta ympäristöstä); näin muodostuvat systeemiset ”kantoaallot”, interobjektiivinen tajunta. Kun alusta näin on valmis, yhteisön luonne määräytyy värähtelyjen tasolla: adaptoituminen siellä tarkoittaa esimerkiksi resonansseja. Systeemin vasteet voivat siis olla olennaisesti enemmän kuin pelkkiä yksilöiden keskiarvoja; resonanssit mahdollistavat jopa systeemisen ”räjähdyksen”.

Systeemin syntyminen edellyttää, että voit tuntea empatiaa – ihmisten on oltava mentaalisesti riittävän samanlaisia. Esimerkiksi kukin kulttuuri muodostaa omat kantoaaltonsa. Rakenne on kuitenkin fraktaalinen: jokainen tiivis yhteisö (esimerkiksi vaikkapa liikeyritys) muodostaa systeemin sisään omat alirakenteensa.

 

– Oletko koskaan ihmetellyt esimerkiksi naisten iskemisen vaikeutta? – Siinä se on: jos intuitiiviset vuorovaikutuksen mallisi eivät ole kunnossa, jos olet aina ”vaiheen verran jäljessä”, sinua katsotaan kuin friikkiä. Sinun on jäätävä ”maailman tarkkailijaksi”, hieman ulkopuoliseksi. – Se hyvä puoli siinä kuitenkin on, että silloin olet tällaisia itsekin joutunut miettimään; saatat selkäytimellä ymmärtää mitä tuossa yllä selitettiin!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu