Kannattaako herätä

”Suomi on ruotsalainen”. ”Perussuomalaiset ovat rasisteja”. ”Suomi kaappaa vemäläislapsia”. – Kaikki nämä ovat vastaansaanomattomia johtopäätöksiä – kun vain tosiasiat on valittu ”asianmukaisesti”. 

Göbbelskö se aikoinaan sanoi, että kun jotakin väitettä toistetaan riittävän kauan, se muuttuu totuudeksi. – Tätäkin on paljon toistettu, joten väite todistanee itsensä (!). Kyse ei ole vain siitä, että vallanpitäjien ”totuuksia” toisteltaisiin hammasta purren. Eikä kyse ole myöskään pelkästä älyllisestä laiskuudesta. 

Edes omaehtoinen ajattelu, sivistyneen ihmisen ylpeydenaihe, sekään ei nimittäin riitä taistelussa harhoja vastaan: ongelma on syvemmällä. Väite toistuessaan on muuttunut subjektiiviseksi totuudeksi. 

 

Ihmisen mieli ei ole mikään testattujen faktojen varasto vaan ympäristöstä tehtyjen havaintojen malli. Kun jotakin asiaa riittävästi toistetaan se muuttuu relevantiksi kyseisessä kokemusmaailmassa; se sovittuu muiden tosiasioiden kudokseen enemmän tai vähemmän saumattomasti. Kokonaisuus jää aina enemmän tai vähemmän ristiriitaiseksi – mitä siitä sitten jos vähän enemmän. 

Kun tarjolla on liikaa informaatiota, valittavaksi asti, jokainen voi rakentaa itselleen haluamansa maailmankuvan, kaivautuen yhä syvemmälle omaehtoiseen totuuteensa. 

 

Olen ollut kirjoitustauolla. – Mietin mitä sadanteen juhlajuttuuni laittaisin … ja rima se nousi siinä mietiskellessä. Kunnes tuli täydellinen stoppi. 

Vai että ”vakavissaan, naurua pidätellen” … my ass. Kun kuitenkin osuvampi blogin motto olisi, kuten joku on asian ilmaissut, ”kaikesta 20 prosenttia on paskaa, loput on täyttä paskaa”.

Kannattaakohan sitä omaa totuutta enää tyrkyttää kaiken muun skeidan jatkoksi. Kaikki me käymme läpi omaa untamme. Mikä minäkään olen muita neuvomaan. Kun oma kyberneettisen totuuteni aiheuttaa vain kärsimystä … kannattaako unta vaihtaa painajaisuneen?

Kyberneettinen malli nimittäin ennustaa, että maailma on fraktaalisesti syklinen: jokaisella systeemien tasolla ja aikaskaalalla toistuu kasvu- ja romahdusvaiheiden jatkumo, ilmiöiden toistuessa yhä uudelleen eri muodoissa. Ylimmällä tasolla kaikki on tähän asti ollut pelkkää kasvua … 

Ydinaseajalla olemme siirtyneet siihen kaikkein laajimpien syklien aikaan. Koska täysimittainen ydinsota on mahdollinen, kyberneettisessä mallissa se myös toteutuu matemaattisella todennäköisyydellä 1. Olemme jatkoajalla … onko millään totuuksilla enää mitään merkitystä, jos totuudellisuus tarkoittaa vain vastaavuutta epästabiilin maailmantilan kanssa? Meidän jälkeemme pelkät bakteerit: aloittakaa seuraava kierros, tää on jo nähty

 

No, se angsti meni ohi. Kyllä kaikesta tästä voi olla ylpeä, kun oikein oivaltaa. Lisää vain elämänvoimaa! Tehdään systeemiset duudsonit! 

Ihmisen tarina on mahtava yhdistelmä tragediaa ja komediaa. Ja loppuun kunnon ilotulitus! – En ihmettele että ylimaallista älyä edustavat ”kosmiset puutarhurit”, joiden tehtävänä on uuden enformaation ja uusien elämänmuotojen edistäminen maailmankaikkeudessa, eivät lainkaan halua sekaantua tapahtumiin Maan päällä, seuraavatpa vain tapahtumia henkeään pidätellen. Telluksen Tarina tulee elämään universumissa vielä kauan sen jälkeen kun viimeinen ihminen on kuollut.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu