Takaako tieto eheän maailmankuvan?

Oletko joskun haaveillut pääseväsi menneisyyteen … olisit siellä guru, varsinainen näkijä. Antiikin Kreikan filosofit voisit esimerkiksi saattaa häpeään kertomalla heille alkeishiukkasista … 

Ehkä varoituksen sana on kuitenkin paikallaan ennen kuin astut aikakoneeseesi. 

 

Joku on sanonut, että nykyajassa ei voi keksiä mitään sellaista, mitä kreikkalaiset eivät jo aikanaan olisi miettineet. Esimerkiksi olevaisen luonnetta oli pohdittu paljon: Thales katsoi kaiken alkuperänä olevan vesi, Herakleitos piti taustalla olevana periaatteena tulta. Anaksimeneen mukaan kaiken olevaisen alkusyynä on ilma – vain ilman tiheys vaihtelee, ja kuumuus muuttaa sen lopulta tuleksi. 

Ja voidaan sanoa, että Demokritoksen kaltaiset atomistit pitivät olevaisen perustana maata

Vaikka me tiedämme nykyään enemmän, antiikin viisaita ei kannata ylenkatsoa; he olivat miettineet asioita syvällisesti. Heillä kaikilla oli tavoitteena ymmärtää, kuinka arkipäivän olevainen voitaisiin selittää ”synnyistä” lähtien, miten voidaan rakentaa kokonaiskuva. Näin kunnianhimoisia eivät nykyiset ”aukkojen filosofit” enää ole (katso alaviite 1). 

 

Objektiivinen todellisuus on yliarvostettu: se on oma subjektiivinen todellisuutesi jonka sisällä ymmärryksesi rakentaa maailmankuvasi ja joka sinun olisi syytä saada eheäksi. Hermeneuttiset, mielensisäisiin käsitekonstruktioihin perustuvat (loppujen lopuksi itseviittauksiin palautuvat) selitykset eivät voi koskaan paeta kyseiseltä emergenssin tasolta (vain matemaattisin menetelmin voidaan suljetussa muodossa käsitellä alempien tasojen ”asymptootteja äärettömyydessä”). 

Yllättävää mutta totta: voidaan väittää että kybernetiikka mahdollistaa ylä- ja alatason intuitioiden koherenssin; sen tarjoamaa maailmankuvaa voidaan onnistuneesti havainnollistaa ajatuksella tulen, veden ja ilman yhdistelmästä todellisuuden perusolemuksena. Tuli eli elämänvoima ajaa systeemit liikkeeseen ja kehitykseen; vesi pyörteineen kuvaa onnistuneesti lopputuloksen dynaamista luonnetta, ja ilman olemus (Anaksimeneen mielessä) korostaa kaikkialla vallitsevaa paineiden ja voimien dynaamista tasapainoa. – Ja jos jotakin olennaista tästä puuttuu, sitäkin on antiikissa mietitty: esimerkiksi Anaksimandroksen äärettömyys eli apeiron auttaa pohtimaan emergenssin olemusta, ja kvintessenssi eli ”viides elementti” kaikkialla läsnäolevana auttaa ymmärtämään kenttien kaikkialle tunkeutuvan luonteen. 

Ainoa antiikin substanssi mihin en voisi sitoutua on maa. Ajatus irrallisistä ”rakennuspalikoista” tekee anteeksiantamattoman virheen hävittäessään peruuttamattomasti näkyvista luonnon dynaamisen perusluonteen. Nykyajan fysikalistien uskomus (Kari Enqvistin tyyliin), että ”kaikki voidaan palauttaa alkeishiukkasiin” on varsinainen epäselitys

– Entäs sitten sinä joka menisit puhumaan nykyisestä tieteellisestä maailmankuvasta, saisitkohan näkijän vastaanoton. – Kerropa antiikin viisaille alkeishiukkasista – he nauravat: kuvitteletko heidän ihailevan hengen voimaasi sen vuoksi että olet jakanut jakamattoman hiukan pienempiin jakamattomiin? Ja vielä enemmän he nauravat, jos väität jonkin kaavajoukon kuvaavan todellisuutta

 

Kullervo Rainio kirjoittaa Luonnonfilosofien sivulla olevassa verkkojulkaisussaan kerrassaan mainiosti: 

Muuan historioitsija on jättänyt hengen silmin nähtäväkseni historiateoksensa, joka näkyy painetun v. 4711 j.Kr. Siinä hän mainitsee, miten tavattoman suurta muutosta ajattelussa ja maailmantieteen paradigmassa merkitsi 5. vuosituhannen alkupuolella tehty Suurtajunnan löytäminen, joka suorastaan mullisti maailmankuvan. – Varhaisemmista ajoista hän poimii pari mielenkiintoista kautta, ensiksikin kreikkalaisen filosofi Thaleksen, joka opetti, että kaikki on oikeastaan vettä. Toiseksi hän esittää kiinnostavana kuriositeettina toisen ja kolmannen vuosituhannen vaihteen katsomukset, jolloin taas vallitsi merkillinen käsitys, että kaikki on pölyä. Tämä pöly värähtelee kaikkialla ja muodostaa pienempiä ja suurempia kokkareita, jotka kuitenkin nekin ovat perusrakenteeltaan pölyä ja vain pölyä. Todisteeksi siitä, että kaikki on pölyä, järjestettiin suuria pölyn tussahduksia, joissa hävitettiin kokonaisia kaupunkeja. Maailman ajateltiin syntyneen yhdestä oikein suuresta tussahduksesta.

”Oli joitakin, jotka jo noina aikoina puhuivat tajunnasta – tosin hyvin vaatimattomasta ja suppeasta”, kirjoittaa historioitsija, ”mutta heitä ei paljon kuultu. Kannattaa kyllä mainita, että jotakin aavisteltiin hyvinkin varhaisina aikoina. Niinpä vähäisessä Suomessa kirjailija Jarno Pennanen oli jo 1940-luvulla laatinut pölymaailmaa tarkastelevan aforismin: ’Kun tomu kimaltaa auringossa, meidän on syytä huomata kaksi asiaa: että se on tomua ja että se kimaltaa.’ ”

 

 

1) ”Aukkojen filosofi” on kuin ”aukkojen jumala”, epätoivoisessa puolustustaistelussa; kun erikoistieteet vähän kerrassaan nakertavat ”yleisselityksen” tarvetta, filosofeja tarvitaan enää pohtimaan tieteiden saumakohtia … ei mene filosofeilla hyvin  :o)  

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu