Kunnianpalautusta pioneerille

Pekka Himasen tragedia on se, että hän pääsi kansakunnan kaapin päälle liian varhain – ylistetyksi opettajaksi ja guruksi siinä vaiheessa kun olisi olisi vielä pitänyt ihmetellä ja etsiä. Kun on päässyt ylös, pinnalle, ei enää voi keskittyä yksityiskohtiin, ytimiin, syntyihin, kun ei epävarmuuden kohtaamista aikanaan ehtinyt oppia. Sieltä alhaalta, hienoisista oivalluksen hetkistä se tosiymmärrys emergoituu. Pitäisi pysähtyä … ei saisi koko ajan mennä liian lujaa. 

Ryöpytyksen yhteydessä lokaa on saanut niskaansa myös Himeroksen oppi-isä, professori Esa Saarinen. Tämä ei mielestäni ole oikeudenmukaista: kun Himanen saarnaa ulkokohtaista ”tiknitiä”, Saarinen elää sitä oikeasti. 

 

Taisi olla onnekas käänne, kun Saarinen aikanaan joutui tulemaan Teknilliselle korkeakoululle – holismi tuli reduktionismin linnakkeeseen! Ehkä erona yliopistoympäristöön on se, että TKK:n opiskelijat ovat joutuneet perehtymään yksityiskohtiin, ymmärtämään asioita juurta jaksain; synteesiin kun ei riitä pelkkä analyysi. Kun tällaisen pohjan päälle rakennetaan kukoistusta, voivat tulokset olla aivan mahtavia. – Tunnen muutaman

 

Kyllä Suomeen yksi Esa Saarinen mahtuu. Hän on itse luonut vapautensa, ”yksin uhmannut yötä”, pilkastakin välittämättä. Mielestäni hän aidosti laajentaa sitä ”kärpäslasia” (Seppo Oikkosen mielessä) jonka puitteistuksessa filosofisia kysymyksiä on ollut hyväksyttyä pohtia. Hän on saanut aikaan säpinää, niin yhteiskunnassa (objektiiviseti) kuin oppilaidensa mielissäkin (subjektiivisesti) … tuoretta enformaation virtausta siis! 

Kävin läpi Esa Saarisen luentosarjaa. – Täytyy sanoa että olen aina yhtä vaikuttunut: sellainen luottamus yleisöön, herkkävaistoisuus ja rohkeus, ja sellainen vastakaiku … hän osaa ainakin itse soveltaa sitä mistä puhuu, heittäytyminen tuntuu toimivan. Luennot ovat varsinaisia morfisten resonanssien demonstraatioita. Hän on kuulemma helppoheikki – mutta entä jos hyvät asiat sillä tyylillä menevät läpi paremmin kuin olemalla vaikeaheikki

Saarinen on kerännyt suuren määrän kokemusta siitä, kuinka (enformaatioteorian termein) systeemiin kytkeydytään ja kuinka systeemiset ilmiöt saadaan yksilöiden joukossa emergoitumaan. Millaiset vuorovaikutukset saavat yhteisössä aikaan ”positiivisen kierteen”, ja miten yksilö voi samalla ”kukoistaa” omien vapauksiensa suunnassa? Hän uskaltaa antaa eksplikoitumattomille, vaistonvaraisille heikoille signaaleille niiden ansaitseman arvon ”systeemiälyn” ytimessä. 

Uskon, että vielä joskus tällaisellekin tutkimustyölle annetaan kaiken kultaava tieteen sädekehä. – Voisi suorastaan sanoa, että se mitä hän tekee, on soveltavaa enformaatioteoriaa – tai olkoon sitten enformaatioteoria vaikka ”teoreettista kukoistustiedettä”!

Kiitos tienraivauksesta!  :o)

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu