Haistatus tiedemaailman pönöttäjille
Parin viikon takainen Enformaatioteoria-kirjan julkistustilaisuus oli kiintoisa kokemus … silläkin tavoin, että se ”törmäytti” erilaisia monimutkaisia systeemejä keskenään. Se oli kuin impulssikoe erilaisten ajattelujen maailmoihin. Jotkin näistä maailmoista kumahtivat ontosti.
Osoittautuu, että virkein ajattelu ei nykyisin todellakaan enää löydy korkeakoulu- tai tiedemaailmasta. Aito ”elämänvoima”, hengen liekki tuntuu byrokratisoituneesta tieteestä karanneen.
Tuo elämänvoiman ajatus on hyvä esimerkki siitä, kuinka paradigmat näyttävät jähmettyneen ”käsitekiinteyteen”, dogmaattiseen oikeassaolemiseen, jossa ajatusten toimivuus tai ”elävyys” ei enää olekaan se kaikkein tärkein asia. Elämänvoima on tieteessä kielletty termi – sellainen avainsana (vähän niin kuin se ”rassisti!”), joka heti herättää oikeauskoiset. Puheenvuoro-palstoillakin tieteen rakkikoirat alkoivat räksytyksen, kun jossakin yhteydessä tuota hyvin intuitiivista ja kuvausvoimaista elämänvoima-termiä käytin. Varmuudella näköjään tiedetään, millainen lähestymistapa on väärä – vaikka kukaan tieteen edustaja ei osaa elämää määritellä. Kukaan ei pelkää, että tiedemaailma aktiivisesti rajaa itsensä ulos kaikkein kiinnostavimmista kysymyksenasetteluista.
Jämähtäminen ja ajautuminen sivuraiteelle on kaikkien uusiutumiskyvyttömien systeemien kohtalo. Antiteeseja tarvitaan sen palvotun ”itsensäkorjaavuuden” maailmassakin.
Voidaan väittää, että monimutkaisen maailman hahmotus ihmisellä perustuu luontaisesti dialektiikkaan: ympäröivää kaaosta aletaan hahmottaa vastakohtapareina. Kun mentaalinen maailma vähitellen monipuolistuu, tällaisten vastakohtaparien määrittelemät elementaariset dikotomiat muokkautuvat ilmiöitä luonnehtiviksi piirteiksi: joko jokin ominaisuus on tai sitten sitä ei ole (tai sitten piirre on ”käänteisenä”, tai sitten vain ”jossakin määrin”). Ja samat periaatteet periytyvät jatkumona korkeimmillekin hahmotuksen tasoille – voidaan väittää, että assosiatiivinen ekspertiisi on hahmontunnistusta, havaintojen sovittamista korkeaulotteiseen piirrekantaan. Nämä piirteet ovat vapausasteita, joiden avulla tarkastelukohteen poikkeamat nominaalitilanteesta voidaan kompaktisti luonnehtia. Tällainen vapausastemalliin perustuva asiantuntijuus poikkeaa luonteeltaan suuresti aloittelijan pinnallisesta osaamisesta.
Pinnallinen osaaminen on fakta- tai sääntömuotoista tietoa, rajoitteita muuttujien maailmassa, invariansseja, määritellen ”näkyvän pinnan”, hahmojen staattisen ulkonäön. Ikävä kyllä kaikissa monimutkaisissa systeemeissä tällainen pinta on vain alla vellovien voimien määräämä dynaaminen tasapaino. Ongelma on, että oppikirjoissa voi kuvata vain tällaisen ”vitriinisysteemin”, kuolleen kuoren – vaikka koko systeemin olemus ja ”elämä” on tämän kuoren ”lommahteluissa”, variaatioissa, sen tyypillisissä joustoissa systeemiä poikkeutettaessa. Ja nämä variaatiot tapahtuvat yllä esitettyjen vapausasteiden suunnassa – tällä kertaa kanavana ei elämän- vaan tajunnanvirtaukselle.
Näyttää siltä, että akateemisten kirjaviisaiden osaaminen on sittenkin kovin jäykkää … he taitavat pudota osaamisalueensa ulkopuolelle, jos heidän malliaan ”lommautetaan”. Seppo Oikkosen kielikuvia mukaillen he ovat sulkeneet itsensä ”käsitekiinteyden kärpäslasia” vastaavaan formaalinehdottomaan wittgensteiniläiseen (?) ”totuushäkkiin”.
On aika huimaavaa seurata eräänkin sähköinsinöörin taistelua tällaisessa tiedemaailmassa, jossa jostakin syystä kukaan tiedemies ei juuri uskalla ottaa kantaa ja asettaa omaa arvovaltaansa testiin. TkT Tuomo Suntola on kehittänyt (muun muassa) ns. dynaamisen universumin teorian, kilpailijan Einsteinin suhteellisuusteorialle! Hänen teoriassaan maailmankaikkeus laajenee koko ajan valon nopeudella neljännen ulottuvuuden suuntaan – ja yllättäen saadaan tutut Lorentzin muunnoskaavat ilman että esimerkiksi absoluuttisesta ajasta tarvitsee luopua! (En ole koskaan ymmärtänyt Kari Enqvistin ratkaisua kaksosparadoksiin: ”hypätään vain toiseen koordinaatistoon”!) Uudessa kirjassaan ”Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen” Suntola uskaltaa taas lonksuttaa tieteen pyhäkköä mainitsemalla sanan metafysiikka.
Luonnonfilosofiassa tiedekin voidaan nähdä vain yhtenä inhimillisen tiedonjanon synnyttämänä systeeminä. – Minulle riittää se, kun Tuomo asiantuntija-arviossaan sanoi kirjastani, että ”… julkaiseminen Luonnonfilosofian seuran julkaisuna olisi … kunniaksi Luonnonfilosofian seuralle”.
Hyvää päivänjatkoa vain huipputieteilijöille ja kaikenalan johtaville tutkijoille.
Olethan tiennyt sen että Wittgensteinin ”Tractatuksen” ensimmäisen painetun version julkaisi Wilhelm Ostwald — siis nimenomaan ”luonnonfilosofi”. Ostwaldin ”Luonnonfilosofian perusteet” on suomennettu ja minulla hyllyssäkin.
Ostwald oli myös niitä jotka esittivät fysiikan Nobel-palkintoa Einsteinille nimenomaan suhteellisuusteoreettisista ansioista. Kuten tiedämme, sitä ei uskallettu tehdä vaan palkinto nimettiin tunnustuksena ”valosähköisen ilmiön” selvittämisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei ole riittävästi paukkuja arvioida ”dynaamista universumia” … mutta tuo ”Tieteen lyhyt historia” on aika vekkuli kirja. Siinä ensinnäkin pohditaan tieteen kehitystä systeemisenä ilmiönä, ja kuinka nykyinen maailmankuva erilaisista ”synnyistä” alkaen olisi voinut päätyä hyvin erilaiseksi, vaikkapa dynaamiseksi!
Kirjassa päädytään siihen, että puhtaan empirismin aika on tulossa täyteen … ja että ulospääsynä on empirismin ja (kreikkalaistyylisen) metafysiikan yhdistäminen! – Vähemmän raflaavaa olisi tietenkin puhua pelkästä ”rationalismista”.
Taas paasee sanomaan … elämme kiinnostavia aikoja. Hienoa ja hirveää.
Ilmoita asiaton viesti
Morfinen resonanssi omasta blogistasi:
”… empirismi ja korrespondenssi ovat juuri nyt ”sokeuden” aiheuttajia”
Ilmoita asiaton viesti
Tuore linkki jossa Sheldrake puhuu ”Tiedeharhasta”:
http://www.youtube.com/watch?v=4gFi285OhrQ
Ilmoita asiaton viesti
Aika hauska on myös toinen video, samasta asiasta, jossa Sheldrake
kertoo, kuinka tiedemiehet ”fixed the speed of light in 1971”.
Yhtälö muuttu jatkuvasti, mutta eihän tieteessä voi näin käydä!
link
http://www.youtube.com/watch?v=0waMBY3qEA4&NR=1&fe…
ps. Tähän verrattuna taloustiede ei tietenkään ole tiedettä lainkaan…
1971 taisi olla oikein sovittelujen vuosi, myös Nixon muutti
talouden kehityksen rattaita samana vuonna.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Tuomo Suntolan arviosta voi olla vain samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo Suntolan on vanha ystävä opiskeluajoista lähtien. Hän tuntee myös minun Urantia tutkimuksia ja kirja löytyy myös häneltä.
Planck satelliitin eräs uusi kuva koko taivaasta on harvinaisen mielenkiintoinen, erikoisesti se muoto joka näkyy taustalla:
http://www.kotiportaali.fi/adslfor/planckco.jpg
http://spaceinimages.esa.int/Images/2012/02/All-sk…
Näkyisikö siinä maailmankaikkeuden hyperbolinen muoto? Tutkin hieman asiaa, ja kirjoitan ehkä asiasta enemmän, myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki, mikä on ”jotakin muuta”, on mielenkiintoista. Ainakin omalla kohdallani on näin. Kunhan en itse tunnista sitä tökeröksi.
Ilmoita asiaton viesti
Olisi tietysti kovin käytännöllistä, jos Tuomo Suntolan dynaamisen universumin teoria poistaisi pimeän energian tarpeen. Luulisi kyllä asiasta enemmänkin puhuttavan. Yritän tutustua asiaan.
Rupert Sheldraken ”tiedeharha” sen sijaan on entisen hienon kirjekyyhkytutkijan kaupallinen harhapolku, joka pyrkii hyödyntämään Richard Dawkinsin yhtä kaupallista termiä ”jumalharha”.
Ilmoita asiaton viesti
Mikäli Suntolan malli nojaa käsitykseen absoluuttisesta, energiasta riippumattomasta, ajasta; ja ennustaa universumin laajenemisen hidastuvan; olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, miten se voisi olla yhteensopiva sen kummemmin arkihavaintojen kuin kvanttielektrodynamiikankaan kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ”enformaatioteoria” vaikuttaa jollain tapaa päällisin puolin paljolti oman erikosalani jutulta, mutta enemmänkin vaikuttaa siansaksalta. Ensimmäisestäkään virkkeestä ei saa mitään tolkkua, kunhan on viljelty erilaisten mielenkiintoisten alojen terminologiaa ja muodostettu lauseita suurin piirtein suomen kielen kieliopin mukaan.
Onko tämä taas jokin uusi Utele-teorian kaltainen yritelmä kusettaa herkkäuskoisilta rahaa vai jonkun huomionkipeän mielenterveyskuntoutujan sepustuksia?
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä vaikuttaa liikkuvan jossain Utele-teorian (eli huuhaan) ja geometrodynamiikan (eli huuhaan) välimaastossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko tämä taas jokin uusi Utele-teorian kaltainen yritelmä kusettaa herkkäuskoisilta rahaa vai jonkun huomionkipeän mielenterveyskuntoutujan sepustuksia?”
Kansiliepeen esittelyssä lisättiin varmuuden vuoksi siihen ”jäätyään sairaseläkkeelle” selitys ”MS-taudin vuoksi”!
”Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tämä vaikuttaa liikkuvan jossain Utele-teorian (eli huuhaan) ja geometrodynamiikan (eli huuhaan) välimaastossa”
No huuhaata on joka suunnassa, tärkeintä on asetella akseli niin, että se selvän järjen saareke osuu siihen väliin.
Ilmoita asiaton viesti
”No huuhaata on joka suunnassa, tärkeintä on asetella akseli niin, että se selvän järjen saareke osuu siihen väliin.”
Hienosti sanottu!!
Ilmoita asiaton viesti
”Onko tämä taas jokin uusi Utele-teorian kaltainen yritelmä kusettaa herkkäuskoisilta rahaa vai jonkun huomionkipeän mielenterveyskuntoutujan sepustuksia?”
Ketjun linkkien kautta avasin tasan yhden kuvan. Ei lisännyt aiheen vakuuttavuutta yhtään, vaan pikemminkin tuntui vihjaavan juuri tuohon suuntaan.
http://neocybernetics.com/enformaatioteoria-kirja/…
Näin pienellä perehtymisellä ei tietenkään saisi tuomita, muttei kyllä hyvältä näytä. Hitusen on uuden scientologian rakentelun fiilis.
Mutta pitänee perehtyä vähän paremmin asiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä ihan varteenotettava mutta toisaalta hiukan kyseenalainen johtopäätös. Jos kieli kuulostaa tutulta mutta en kuitenkaan ymmärrä sitä, siinä ei voi olla mitään mieltä?
Helpompiakin tapoja kusettamiseen luulisi löytyvän. En tunne Utele-teoriaa enkä geometrodynamiikka, joten en kykene sijoittamaan teosta ja teoriaa tähän viiteyhteyteen. Veikkaisin, että olet väärässä.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos kieli kuulostaa tutulta mutta en kuitenkaan ymmärrä sitä, siinä ei voi olla mitään mieltä?”
Niin, tuo on sinällään mielenkiintoinen kysymys. Todenperäisenkin asian voi aina esittää niin vaikeatulkintaisesti, ettei kukaan maan päällä ymmärrä siitä mitään. Joskus se on tarkoituksellista, esimerkiksi lyriikka usein suorastaan leikittelee hölynpölyn ja vaikeatulkintaisuuden välillä, koska se tekee tekstin mielenkiintoiseksi. Hölynpölyä ei taida olla (koskaan?) mahdollista todistaa hölynpölyksi, taitavat olla nk. todistamattomia siinä missä vaikka algoritmin päättymättömyys.
No, jään odottelemaan josko joku muu ymmärtäisi kirjasta jotain.
Ilmoita asiaton viesti
””Todenperäisenkin asian voi aina esittää niin vaikeatulkintaisesti, ettei…””
Ihan perustavanlaatuinen tiedonfilosofia on totaalisesti hukassa. Kokonaan pohtimatta.
Esimerkiksi Wittgenstein: ”Harhaanjohtava analogia: Huuto — kivun ilmaisu. Lause — ajatuksen ilmaisu.”
Ilmoita asiaton viesti
””Puheenvuoro-palstoillakin tieteen rakkikoirat alkoivat räksytyksen, kun jossakin yhteydessä tuota hyvin intuitiivista ja kuvausvoimaista elämänvoima-termiä käytin.””
Niin. Jos oletamme havaitsijasta riippumattoman todellisuuden, yksinkertainen kysymys kuuluu, onko meidän käytettävä käsitteitä niin että todellisuus tulee niillä mahdollisimman hyvin kuvatuksi, vai niin, että todellisuus on mahdollisimman hyvin mitattavissa. Se on valinta.
Jos elämme empirismin ehdoilla, silloin on kyseenalaista voimmeko käyttää esimerkiksi käsitteitä ”elollinen aine” tai ”eloton aine”. Mitään tapaa erottaa näitä toisistaan aineen perustasolla ei ole.
Voidaan kartoittaa ilmiöiden mitattavissa olevia ominaisuuksia, mutta kukaan ei tiedä mitä ”elämä” on. Voidaan kartoittaa ”tietoisuuden” ilmiöitä, mutta kukaan ei tiedä mitä ”tietoisuus” on.
Puhuminen ”elämänvoimasta” voi olla aivan legitiimiä. Metaforisuus on tietoa ja ajattelua koskeva ongelma. Freudia on mitätöity sillä, että hän valjasti fysiikan käsitteistöä, kuten ”energia”, psykologian käyttöön. Toisaalta fysiikan avainkäsite ”voima” on — freudilaisittain ottaen — ruumiintunnon ulkoistuma. Tekisi mieli sanoa: ”elämänvoiman” ilmentymä.
Vulgaaripositivismi on ”tieteen” ymmärtämistä niin, että tietyillä todellisuutta kuvailevilla käsitteillä on — erityistieteiden suureiden tapaan — käsiterealismin ominaisuus, eli niihin voidaan deduktiivisesti ”palauttaa” todellisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
”Puhuminen ”elämänvoimasta” voi olla aivan legitiimiä”
Voisi lähteä liikkeelle myös näin: jos karkeistettu staattinen ”aine” perustuu havaintojakaumien keskiarvoihin, sen kanssa duaalinen enformaatio perustuu jakaumien variansseihin, ollen siis ”värinää”, puhdasta herakleitosmaista liikettä yksinkertaisimmillaan. Kun lähdetään tarkastelemaam asiaa tarkemmin, huomataan, että värinöiden korreloidessa alkaa muodostua koordinoitunutta virtausta. – Iloinen sattuma on se, että tällaiset neliömuotojen odotusarvot ovat fysikaaliselta tulkinnaltaan energiaa: tästä seuraa se, että enformaatiolla on sisäsyntyinen kyky muuttaa maailmaa – jolloin se itsessään määrittelee alhaalta pulppuavan semantiikan, ”merkityksen” (mutta (tämä on tärkeää) ei ”tarkoitusta”). – Tässä kaikki, loppu on pelkkää enformaaatiovirtauksen seurailua (mikä on matemaattisin työkaluin yksinkertaista, onhan enformaatio neliöllinen suure, jolloin ratkaisut ovat lineaarisia).
Enformaatiota voisi siis lähteä mallintamaan ilman konnotaatioiden painolastiakin … mutta tässä tavoitteena onkin kokonaisvaltainen ajattelutapojen muutos: kuinka intuitio (mentaalimaailman enformaatio) saadaan muutetuksi ”tajunnanvirraksi”, siis konstruktivistisesti tukemaan jo orastavaa ymmärrystä. Voi olla liian suuri pala haukattavaksi … hyvä tarina kuitenkin :o)
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä erotamme elämän elottomasta, koska elävillä olennoilla on ”perheyhtäläisyys”; ja tietoisen tiedottomasta koska tietoisilla olennoilla on ”perheyhtäläisyys”. Varsinkin ”elämä” on kyllä helppo täsmällisesti määritelläkin, mutta lause on kiireisille mediaihmisille liian pitkä.
”Elämänvoima” on kuitenkin täysin tarpeeton käsite, koska se ei lisää ”elämään” mitään.
Ilmoita asiaton viesti
””… ”elämä” on kyllä helppo täsmällisesti määritelläkin…””
Käsitteitä on tietysti ”helppo” määritellä toisilla käsitteillä. Mitään tapaa erottaa ”elollinen aine” tai ”eloton aine” toisistaan aineen perustasolla ei ole.
Jos käsitteiden määritteleminen toisilla käsitteillä riittää kannattamaan ”totuuksia”, silloin käsite ”elämänvoima” on käyttökelpoinen määriteltäessä ”elämää”.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkään ei ole tapaa erottaa elollista ja elotonta ”aineen perustasolla”. Ei ”aineen perustasolla” voi erottaa myöskään planeettaa kuusta, kristillisdemokraattia kommunistista, planeettaa kristillisdemokraatista, hevosta bakteerista tai hevonpaskaa viruksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kysyttiin, kuinka monta hiekanjyvästä tarvitaan että saadaan kasa.
No, kuinka monta hiekanjyvästä tarvitaan että kasa alkaa elää?
Ilmoita asiaton viesti
On uskomatonta tiedehybristä ja bullshittiä väittää että elämän olemuksen voisi saada kiinni tekemällä pitkän listan elävän ominaisuuksista.
Samoin kuin tuo ”perheyhtäläisyys” – siinä määrin kuin elävillä on yhteisiä ominaisuuksia, se johtuu emergenssin juurena olleen synnyn yhteisyydestä.
Älä älä juutu siihen pintatasoon …
Kaikki elämän formaalit määritelmät ovat ”kuollutta” kuvailua. Vasta elämänvoiman käsite tuo elämälle ”generatiivisen” luonteen.
Ilmoita asiaton viesti
Itse aiheesta (enformaatio) voi juuri mitään sanoa, mutta tiedon vallasta jotakin. F.Bacon ei tiettävästi tarkoittanut sitä, että tiedolla hallitaan ja pyritään saavuttamaan taloudellisia etuja.
Käytännössä kuitenkin…
Tiedon valta voi olla mm. sitä, että Semmelweis kuolee mielisairaallassa sanottuaan jotakin perustavalaatuista; niksahduksen syy ei ollut nerous an sich, vaan kollegat.
Tiedon valtaa on myös se, että Tollundin mies kuristetaan, hyvän viljavuoden rituaalissa.
Tiedon valtaa lienee myös se, että kenialaiset pikkupojat ristiinnaulitaan pääsiäisen kunniaksi.
Tiedon valtaa on toki se, että hoc est corpusia höpisevä pipopää, kirjailtuine viittoineen, tuomitsee noidan roviolle ”magiasta”; tokikaan syyllistymättä siihen itse…
tsm.
Tiedon valta on pelkistettyä voimankäyttöä, jonkin eduksi ja jotakin vastaan; valtaa käytetään tietysti samalla perusteella, millä syytös perustellaan…
Sympateettinen suhde on uskonnollisuuden ytimessä, ollen myös henkilökohtainen, kuin valta.
Ilmoita asiaton viesti
Tuomo Suntolan ensimmäinen painos nimellä ”The Dynamic Universe” on vuodelta 1997. Minulla on se varustettuna Tuomon omistuskirjoituksella, ISBN 952-90-8436-6.
Tuomo pohtii asioita erikoisesti lähtien Einsteinin matemaattisista teorioista.
Ote minun kirjoituksesta (Ke Maalis 30, 2005 5:53 pm):(Lähetetty: To Marras 01, 2007 12:53 pm).
Minulla on Tuomo Suntolalta saatu vanhempi versio aiheesta ”The Dynamic Universe”, printed by Painokiila Oy,1997. Sivulla 99 esiintyy kaava (4.5.11), joka kertoo:
phi = 2*gamma*M1 / (r1 * c^2)
Vuoden 2007 nettiversiossa lukee samasta asiasta:
phi = 4*G*M / (r*c^2) , (kaava 4.10:2)
Täten Tuomo tekee aivan saman ”virheen” kuin Einstein; alkuperäisessä kaavassa on kerroin joka on puolet pienempi.
=
Asia liittyi valon kaareutumiseen gravitaatiokentässä, erikoisesti tähtien asennon muutos aurinkomme gravitaatiokentässä. Einstein ilmoitti tätä arvoa alun perin väärin, mutta korjasi ennen kun mittauksia saatiin aikaan.
Mutta myöhemmin Tuomo hyvin humauttavalla tavalla pureutuu matemaattisiin teorioihin, ja korjaa joitakin aikaisempia virheitä.
http://www.physicsfoundations.org/society/dynamic_…
The Dynamic Universe, Toward a unified picture of physical reality
Tuomo Suntola, Physics Foundations Society
Third edition, April 2011
Ilmoita asiaton viesti
Urantia-teksti tekee mm seuraavan huomion luonnonfilosofiasta:
9. Natural Philosophy
(479.6) 42:9.1 Religion is not alone dogmatic; natural philosophy equally tends to dogmatize. When a renowned religious teacher reasoned that the number seven was fundamental to nature because there are seven openings in the human head, if he had known more of chemistry, he might have advocated such a belief founded on a true phenomenon of the physical world. There is in all the physical universes of time and space, notwithstanding the universal manifestation of the decimal constitution of energy, the ever-present reminder of the reality of the sevenfold electronic organization of prematter.
9. Luonnonfilosofia
(479.6) 42:9.1 Dogmaattista ei ole vain uskonto, vaan luonnonfilosofia pyrkii sekin samalla tavoin dogmatisoitumaan. Kun maineikas uskonnonopettaja päätteli seitsenluvun olevan luonnon perusta siksi, että ihmisen päässä on seitsemän aukkoa, hän olisi saattanut siinä tapauksessa, että olisi ollut paremmin perillä kemiasta, puolustaa tällaista uskomusta tavalla, joka olisi perustunut todelliseen fyysisen maailman ilmiöön. Kaikissa ajallisuuden ja avaruuden fyysisissä universumeissa on kymmenlukuun perustuvasta energiarakenteen universaalisesta ilmenemisestä huolimatta aina läsnä olevana muistutuksena esiainetta edustava seitsenkertaisen elektronisen organisaation realiteetti
Ilmoita asiaton viesti
Hei kaikille! Tutustuin Heikin aikaisempaan ”Neocybernetics in Biological Systems” raporttiin vuonna 2006, ja niihin aikoihin minulla oli meneillään varsin laaja selvitystyö systeemiajattelusta eri tiedonaloilla (esim. tämä viitelista on pitkälti minun kokoamani http://sal.aalto.fi/fi/opinnot/kurssit/mat-2.4198/…). Kaiken tämän valossa Heikin ajattelussa oli jotain miellyttävällä tavalla yleispätevää, kunnianhimoista, ja silti ihmisläheistä (erityisesti Snown kahden kulttuurin silloittamiseksi), joten käytin jonkin verran efforttia matematiikan tarkastamiseen, ja tehtyäni myös muutamia simulaatioita pystyin varmistumaan että peruskaavat toimivat kyllä. Tekniikkaa hiukan tunteville olen oheismateriaaliksi usein suositellut Andrew Ng:n luentoa ”Unsupervised Feature Learning and Deep Learning” (http://www.youtube.com/watch?v=ZmNOAtZIgIk), jossa harvakoodauksen matemaattiset rakenteet ovat pitkälti samat, mutta Heikki menee toki arvailuissaan paljon pidemmälle luonnonfilosofiaan säätöteorian myötä. Heikki syyllistyy kärjistäessään usein tahattomastikin olkinukke-argumentteihin (tosin Heikki ei ole tässä yksin, siirsin tässä ketjussa nostetun mukaedustavan kuvalinkin muualle, kiitos vain), mutta kun katsoo kokonaiskuvaa niin pohdinnoissa on todella kiinnostavia visioita ja oikeasti toimivia ratkaisuja.
En ole yhtään ihmetellyt ettei kunnollista kritiikkiä kuulu, kun eihän ihmisillä ole aikaa kunnolla tutustua uusiin ajattelutapoihin, mutta olen surullinen jos tähänkään meidän aikamoisella vaivalla viimeisteltyyn suomenkieliseen esitykseen ei viimein tule oikeasti ymmärtävää kritiikkiä — matemaattinen pohjakin on huomattavasti yksinkertaisempi kuin esim. modernin fysiikan formalismit (vaikka siellä on toki ominaisvektoreineen ym paljon yhtymäkohtia). Toisaalta olen toiveikas — suomenkielinen kirja on vaikeampi ohittaa vain vieraskielisenä hölynpölynä, ja kirjalla on vuosikausia aikaa löytää jotain vastetta. Todella arvostettavaa että Heikki jaksaa…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos sinulle Petri … olet käyttänyt niin paljon omaa aikaasi tähän, että minulla ei pitäisi olla oikeutta pelleillä asian kanssa. Mutta silti … nämä asiat edellyttävät hieman tieteellisestä perinteestä poikkeavaa (luonnonfilosofisempaa!) käsittelytapaa. – Ja nyt kun Tuomo Suntola avasi Pandoran lippaan, en malttanut olla osallistumatta samaan leikkiin:
http://neocybernetics.com/enformaatioteoria-kirja/…
Ilmoita asiaton viesti
Hauska lukea samanlaisista tuntemuksista kuin itselläni. Periaatteessa tiedän jonkin verran säätötekniikasta, estimoinnista, optimisäädöstä, adaptiivisesta säädöstä jne. Samoin minun pitäisi hallita lineaarialgebra, matriisilaskenta ja todennäköisyyslaskenta kohtuullisesti. Siitä huolimatta minunkin pitäisi käyttää aikaa matematiikan ymmärtämiseen. Luulisin, että olette jo sen tarkistaneet niin, että tuskin voin sanoa tarkistavani.
Mutta oleellisinta koko asiassa on ajattelu- ja ymmärrysprosessin laajentaminen ja yleistäminen. Ei kirja helpolla päästä missään suhteessa mutta minusta se on vaivan arvoinen. Luulen, että joudun käyttämään sitä metakääntäjän tapaan moneen kertaan. Joka kerta se (toivottavasti) avaa uuden maailman.
Ikävä, että en vielä pysty tarjoamaan kunnollista (tai muutakaan) kritiikkiä. Mutta yritän antaa (vaikka huonoakin) palautetta jossain vaiheessa.
Ilmoita asiaton viesti
… Arvostan Tuomo Suntolaa erityisesti sen vuoksi, että hän on joutunut monipuolisesti testaamaan teoriansa ”joustoja”; hänelle on sillä tavoin kertynyt ”elävää asiantuntemusta”. Esimerkki päinvastaisesta asiantuntijasta näillä palstoilla on Lauri ”bannikeisari” Gröhn: tieteen sana on hänelle pyhä, vaikka tieteellisyys olisikin pelkkää auktoriteetteihin vetoamista.
Tieteen itseäänkorjaavuus ei toimi ”valtuutettujen asiantuntijoiden” hyvävelikerhossa.
Ilmoita asiaton viesti
Pintapuolinen kommentonti Heikin kirjasta ja ajattelusta ei johda minnekään. Vastaavanlaisia höttöjä analogioita tai metaforia on helppoa heitellä.
Mutta siinähän se jutun ydin onkin: Koska niitä on helppo heitellä ja sellaisissa heitoissa on niin paljon ihmisiä joko ärsyttäviä tai kiehtovia kiemuroita, onkin hyvä syy pohtia, miksi juuri näin on. Tämä kirja antaa siihen hyviä syvempiäkin pohteita.
Kone-oppimisen matemaattisia malleja lienee useita, en ole niihin perehtynyt. Variansseihin perustuva PCA on siinä mielessä erittäin mielenkiintoinen juttu, että niinkin simppelillä tavalla voidaan nähdä ainakin joitain rakenteita muodostuvan. (Vaikka se nyt ei olekaan ihan sama juttu, niin minulle oli mahtava kokemus kun vajaa 30 vuotta sitten sain ensimmäinen adaptiivisen suodattimen estimoimaan kanavan virheitä ja korjaamaan ne… Silmäkuvio aukeni ensimmäisen kerran.) Algoritmejä on kehitelty vuosien aikana paljonkin ja on varmaan hyvä kysymys, mikä koulukunta niistä jää dominantiksi (vai pitäisikä sanoa ensimmäiseksi primäärikomponentiksi näissä algoritmien universumeissa…)
Hyvä, jos Petri voi sanoa, että on tarkistanut matematiikan. Minä ehkä hahmotan, mitä siinä pyritään tekemään mutta en uskaltaisi väittää, että osaisin sitä loppuun asti tarkistaa… Kirjan iso anti on, että siinä tämä matematiikka on niin vahvasti mukana. Olisi sääli, jos siinä olisi pahoja virheitä.
Minulle keskeisin osa kirjan näkökulmista on systeemisyyden faktaali ja takaisinkytkentöihin perustuva automaattinen, tai olisiko parempi sanoa luonnonlain omainen läsnäolo kaikkialla.
Ristikorrelaatioiden varianssin kyky synnyttää ristiriippuvuuksia on mielenkiintoinen ilmiö ja alkuun päästyään se on uskottava mekanismi. Kuitenkin luvun 4 alkuosasta puuttuu se pieni juttu, joka kytkisisi kirjan alkuosan ilman epäilystä se loppuosaan. Tästä jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän… Ehkä Heikillä on jotain hihassaan tätä varten.
Fraktaalit riippuvuussuhteet, ja erityisesti erilaisten riippuvuuksien luonteesta johtuva systeemien dynamiikka kiinnostaa minua itseäni erityisesti. Vaikka sitä ei tässä kirjassa erityisesti käsitellä, tämän kirjan anti minulle on merkittävä. Tämän Kirjan avulla omat ihmettelyt saavat paljon uutta pohdittavaa. Insinöörille ja ehkäpä erityisesti erilaisten säätötekniikan ongelmien kanssa puuhastelleelle insinöörille tämä lähestyminen näin asioihin on erityisen antoisaa. Ainakin luulee ymmärtävänsä kieltä ja kielen avulla asioitakin. Tarmangani Kakoda.
Tämä minun kommenttini ei mitenkään pyri olevaan minkäänlainen arvotelu kirjasta. Mutta ehkä lisää yhden näkökulman tässä blogissa käytävään ajatusten vaihtoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos pohditusta puheenvuorostasi. – Niin, se nelosluku on melko irrallinen, pelkkää tulkintaa ilman matematiikkaa … ehkä olisi parempi jatkaa kolmosluvun jälkeen suoraan viitoseen ja kuutoseen, tällöin tekninen napakkuus säilyisi, ja ”uskottavuus”. Oikeastaan se nelosluku (ja seiskaluku tietenkin) on jo metafysiikkaa, jotka pitäisi ehkä jättää kokonaan erilleen … tässä sellaisia pohdintoja on ripoteltu sinne väliin kun joidenkin ajattelu vaatii intuition ruokkimista aika-ajoin!
http://neocybernetics.com/enformaatioteoria-kirja/…
Ilmoita asiaton viesti
Occam: elämä=enformaatio?
Ilmoita asiaton viesti
Niin … intuitiivisesti, hiukan kieli poskessa:
– Enformaatio = ”fysikaalinen elämänvoima” (ilman finalistista tavoitehakuisuutta)
– Elämä = enformaatiovirtauksen dynaamisten attraktorien (”pyörteiden”) kokonaisuus.
Voitaisiin puhua jonkinlaisesta ”fysikaalisesta/teknisestä vitalismista”! – Pelkkä enformaatio ei vielä ole ”elämää”, koska se on luonteeltaan abstraktia, puhdasta liikettä. Vasta niissä ”pyörteissä” muodostuu jotakin pysyvää: tapahtuu aineen ja enformaation yhteenmeno, dualistisen maailman muuttuminen yhdeksi, aineen muodostaessa ”kuoren” funktioille.
Kuulostaa pelottavasti metafysiikalta! – Mutta tällainen harppaus on uskallettava ottaa: tietyllä tavalla kaikki elämän ytimeen pureutuvat selitysyritykset välttämättä ylittävät vakiintuneen tieteen rajat.
Ilmoita asiaton viesti