J’accuse

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä pyydettiin päivittämään Kari Suomalaisen aikanaan luomia puolue-karikatyyreja nykyaikaisempaan muotoon. – No mitäpä sitä hyvää paljon muuttamaan, ajattelin vain päivittää Kokoomusta esittävän kypäräpapin osalta sen ”uskon” uuteen uskoon. Kun kuitenkin euron symbolit alkoivat sählätessäni näyttää enemmän hiilihangoilta (kuva ohessa), heitin homman sikseen … 

Miksi näitä mietin. – Tunnen itseni petetyksi: Kokoomus on kuin räätälöity omaan egolokerooni sopivaksi, (omasta mielestään) fiksuille kaupunkilaisille, vastuunkantajille – ja kuinka se puolue sitten pettääkään lupauksensa. Sivistys ja intellektuaalisuus on ohuenohutta pintaa, käsitekiinteyttä joka käännetään pahimmillaan jonkinlaiseksi sanamagiaksi (”rassisti!”). Rivit suoristaa yhteinen kauhukuva: ”meidän jälkeemme maailmanloppu, eli perussuomalaiset”! Angstia helpottaa kun on tarpeen opetella vain joukko absoluuttisia faktoja. Hymyä riittää, ja kannatus säilyy korkealla. 

Kokoomuksen kannattajat ovat kai tyypillisimmillään kirkasotsaisia, sellaisia koulunsa huolella käyneitä, joille opettaja on aikanaan kertonut mikä on oikeaa ajattelua. Asiantuntijoihin luotetaan näköjään miettimättä lainkaan mikä on näiden lobbareiden oma agenda. Järki on pyhä – niin pyhä, ettei auktorisoituja järjen edustajia saa kyseenalaistaa. Kaikki on hyvin niin kauan kuin velkarahalla rakennettu hyvinvoinnin illuusio kestää …kun kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla ajetaan Suomea suuren rahan vasallivaltioksi. 

No, tämä kaikki voitaisiin vielä tulkita yleväksi, naiiviksi idealistisuudeksi, ja olisi kai anteeksiannettavaa. Jos puolue nöyrtyisi ja korjaisi virheitään. 

Kokoomuksessa on paljon älykkyyttä, ja oveluutta. Ei ole hakkaraisia, jotka jäisivät kiinni housut nilkoissa, kaikki sujuu tyylikkäästi. Ja jos ei oma järki riitä, käytetään hyväksi konsultteja. – Mutta se tulee kalliiksi … 

Todellisuus on mosaiikki, siitä harvoin löytyy yksikäsitteisiä tosiasioita – mutta joskus palaset loksahtavat kohdalleen, kuten Jaakko Paavilaisen kommentissa. Niin, miksi Jyrki Katainen esimerkiksi toimi niin järjenvastaisesti äskettäisissä puoluekokouksissa, asettuen pakkoruotsiasiassa puoluekokouksen selkeää päätöstä vastaan? Miksi Stefan Wallinin puolustaminen ylitti kaikki järjen rajat? Ja mistähän ne kehysriihen laskelmat tulivatkaan? – Kokoomus on sitoutunut suuren (säätiö)rahan, ruotsin kielen ja RKP:n kansanedustajien puolustajaksi. 

Minä syytän. Kokoomus on RKP:n rahalla ostama, tahdoton käskyläinen. 

Tällainen toiminta on moraalisesti täysin kestämätöntä. Agricolan päivänä kysyn Kokoomukselta: missä on koti, missä usko, missä isänmaa? 

Ison kirjan mukaan rahan himo on kaiken pahan alkujuuri, ja Kokoomuksen ytimeen on näin päässyt pesiytymään moraalikadon synty. Syvärakenteissa olevia valuvikoja ei oikein voi korjata muuten kuin aloittamalla alusta. – Toivon puolueen romahdusta ennen kuin mätä kokonaan lamauttaa suomalaisen sivistyneistön rehellisyyden ja suoraselkäisyyden. Vai joko se on myöhäistä.